Eläinpoliittinen vaalikone ja luomun etiikka

Eläintensuojeluliitto Animalia ja Suomen eläintensuojeluyhdistysten liitto julkaisivat oman vaalikoneensa. Kävin vastaamassa siihen.

Vaalikone oli hieman outo, sillä puhtaasti kysymysten sijasta siinä yritettiin ansoittaa ehdokasta ”sitoutumaan Animalian kuntavaalitavoitteisiin ja edistämään kasvisruokailua kunnassa”. Tavoitteet esitetään kovin epäselvästi, mutta niihin sitoutunutta ehdokasta suositaan julkaisemalla Sikatehtaat-propagandasivuston tyylinen häkkikanalakuva bannerina (ohessa).

Koin itse tämän ohjailevana ja jätin rastin täyttämättä. Ilmeisesti tämä oli oikea tapa, sillä Animalian tavoitteena on kasvattaa luomutuotannon osuutta kuntien julkisissa hankinnoissa.

Tavoite on kauniisti sanottuna pähkähullu.

Luomutuotanto on lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu aivan samanlaiseksi ruuaksi kuin tavallisesti tuotettu ruoka. Sen ero tavallisesti tuotettuun ruokaan on huono tuottavuus. Näin ollen saman ruokamäärän tuottamiseksi haaskataan energiaa ja rajallisia resursseja. Tämä tekee luomutuotannosta epäeettistä. Erityisen häkellyttävän typerää on vaatia luomutuotantoa kehitysmailta osana ”reilua” kauppaa. Oikeastiko muka länsimaisten hipstereiden ekstistenttialistista omatunnon kolkutusta pitäisi paikata tuhlaamalla Afrikassa viljelymaata tehottomiin lannoitteisiin ja tuholaistorjuntaan?

Jos joku haluaa omassa elämässään kuluttaa rahaansa luomutuotteisiin, sallin sen toki hänelle. Mutta julkisissa hankinnoissa ei ole mitään järkeä suosia epäeettisesti tuotettua ruokaa, joka ei ole yhtään sen parempaa kuin tavallinenkaan. Kyse on isoista rahoista: vuosittain julkiselta sektorilta kuluu ruuan hankintaan 300 miljoonaa euroa.

Muutenkin Animalian tavoitteet ovat melkoista hölynpölyä. Yhdistys vaatii muun muassa, että makaronilaatikon sijasta pitäisi tarjota soijarouheesta tehtyä makaronilaatikkoa, kunnan rahoittamissa kokouksissa pitäisi tarjoilla vain vegaanista kasvisruokaa; maito ja kananmunat ovat kiellettyjä. Maidon tilalle  on tarjoiltava kaura- tai soijamaitoa.

On harmi, että luomutuotantokysymys ja kasvisruuan pakottaminen sekoittavat muuten hyvää tarkoittavien järjestöjen tärkeää toimintaa. Eläintensuojelutyö on tärkeää ja siinä on painotettava hinnan sijasta laatua. Koululaisten ruuassa voidaan myös painottaa kasviksia, mutta oikea vähennyskohde tuolloin ovat hiilihydraatit, ei proteiini.

* * *

Vastaukset Animalian ja SEY:n kunnallisvaalikoneeseen.

1. Kasvisperäisen ruuan osuutta tulee kasvattaa ja lihan osuutta vähentää kunnan julkisissa hankinnoissa, esimerkiksi oppilaitosten ruokailuissa.

Eri mieltä.

Ihminen on tehty sekasyöjäksi. Kun kyse on lapsista, monipuolinen ja terveellinen ruokavalio sisältää myös lihaa.

2. Luomutuotteiden osuutta tulee kasvattaa julkisissa hankinnoissa eläinperäisiä tuotteita ostettaessa.

Täysin eri mieltä.

Lukuisissa tutkimuksissa on todettu selvästi, että luomutuotteet eivät ole ravintoarvoiltaan tai puhtaudeltaan yhtään tavallisia tuotteita parempia. Luomutuotanto on kalliimpaa ja kuluttaa enemmän resursseja kuin tavallinen tuotanto. Näin ollen se haaskaa resursseja ja on epäeettinen vaihtoehto. Jos joku haluaa luomutuotteita ostaa, se hänelle sallittakoon. Mutta julkisissa hankinnoissa ei ole millään muotoa perusteltua käyttää rahaa tuhlaavasti ja epäeettisesti.

3. Löytöeläinpalvelujen kilpailutuksessa tulee ottaa hinnan rinnalle tärkeimmiksi kilpailukriteereiksi löytöeläintalon henkilökunnan ammattitaito sekä sellaiset eläinten pito-olosuhteet, jotka selkeästi lisäävät eläinten hyvinvointia.

Samaa mieltä.

Kannatan yleisesti ottaen sitä, että julkisen sektorin hankinnoissa painotetaan enemmän laatua kuin vain hintaa. Tämä on pitkän tähtäimen kokonaisedun kannalta fiksua toimintaa ja ehkäisee hölmöjä rimanalituksia.

4. Jokaisen Suomen kunnan tai kaupungin tulee perustaa valvontaeläinlääkärin virka yksin tai yhteistyössä naapurikuntien kanssa.

En osaa sanoa.

En tunne asiaa. Tässä varmaan kuuntelisin itseäni viisaampia ja hakisin perusteltuja mielipiteitä, ennen kuin muodostaisin kantani.

(Jälkeenpäin selvitin, että valvontaeläinlääkäreitä on jokaisessa aluehallintovirastossa. Siis valtakunnallisesti 15 kappaletta. Animalian tavoitteena olisi saada jokaiseen kuntaan oma valvontaeläinlääkärinsä. Jos tavoite täyttyisi, tulisi valvontalääkärien määrä yli 20-kertaistaa! Aikamoinen määrä!)