Nuoret
Minua on jo pidemmän aikaa vaivannut, että hyvinvointiyhteiskuntaamme perustettaessa on unohdettu käydä perusteellinen keskustelu siitä, mikä on yksilön rooli ja vastuu. Sen sijaan olemme keskittyneet puhumaan siitä, mikä on valtion rooli kansalaisia kohtaan.
Kansalaisen velvollisuudet tässä yhteiskunnassa on kuitenkin erittäin relevantti kysymys. Jos ajattelemme ihmisten tavoittelemaa onnellista ja tasapainoista elämää, on jokaisen henkilökohtainen vastuu omasta elämästään aivan keskeistä.
Vastoinkäymisten varalta pitää tottakai olla turvaverkko, mutta lähtökohtana pitää silti olla oma vastuu. Nykytilanteessa julkinen sektori kärsii yksilötasolla itse aiheutetusta taloudellisesta painolastista, jota ilman voisimme kohdentaa julkisia varoja paljon tehokkaammin.
Meiltä on puuttunut rohkeutta kertoa nuorille, että pitäkää huolta itsestänne. Vanha sananlasku ”jokainen on oman onnensa seppä” pitää edelleen paikkansa.
—
Päivitys: tämä juttu on – kuten nokkelimmat jo huomasivat – kopio presidentti Martti Ahtisaaren lausunnoista. Juttu sai monilta vasemmistolaisilta haukut ’kylmästä oikeistolaisesta maailmankuvasta, joka ei ainakaan kuulu sosiaalidemokraattien arvomaailmaan’. *kiäh* *kiäh*
No nyt kun se on presidentin johdolla kerrottu niin eiköhän tästä eteenpäin kaikki ole yhtä ylämäkeä nuorille.
Ilmoita asiaton viesti
Avainsanoissasi on Ossi ”trolli”, joka nettislangilla ymmärretään provosoivana keskustelunavauksena. Sitä tämä on ja hyvä, että myönnät tarkoitusperäsi avoimesti. Nuorten syrjäytyminen on kuitenkin ainakin minusta niin vakava asia, että siihen tällainen kirjoittelu sopii varsin huonosti. Kirjoituksesi tarjoaa sellaista kovaa arvomaailmaa, jossa vahvuus ja itse yksin selviäminen on hyve, sen sijaan, että totta olisi toinen vanha sananlasku ”kaveria ei jätetä”. Itse kääntäisin sen niin, että ”nuoria ei jätetä”. Yhteiskunta, lähimmäiset, vanhemmat ei saa jäätää heitä oman onnensa nojaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ville Jalovaara: oletko siis sitä mieltä, että tällaista tekstiä syntyy vain kovat porvarilliset arvot omaavalta henkilöltä?
Ilmoita asiaton viesti
Sitä en tiedä. Vierasta ajattelua minulle ainakin.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en ole ihan samaa mieltä. Itse ainakin koen nyky-yhteiskunnan hyvinkin painostavaksi, jossa jatkuvasti yksilönä joutuu kamppailemaan, jotta elämässä pääsee eteenpäin. Missään ei saisi epäonnistua. On myös oltava hyvin määrätietoinen, koska muuten jää helposti haahuilemaan eikä paikan löytäminen yhteiskunnassa ole enää sen jälkeen helppoa.
En usko, että kukaan ajattelee niin ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta, ja että yhteiskunta olisi se joka vastuun kantaa. Niinistön työryhmään kohdistuneessa kritiikissä ei ole tästä kyse. (Olettaisin, tällä kirjoituksella on tarkoitus puolustaa työryhmää)
Mikä sitten on se yksilön rooli ja vastuu joka ei näy tällä hetkellä yhteiskunnassamme?
Ilmoita asiaton viesti
Vein jo tämän töräyksen Facebookiin kommentilla:
”Hei te rakkaat tuntemani nuoret, Mikko, Noora, Jesse ja kaikki muut! Sitä vaan tulin kertomaan, että pitäkää huolta itsestänne. Ei me haluta käyttää rahaa nuoriin (eikä oikein vanhuksiinkaan) kun niille on parempaakin käyttöä. Että pärjäilkää!”
Ilmoita asiaton viesti
Mari Huusko: oletko siis sinäkin sitä mieltä, että tällaista tällaista tekstiä syntyy vain, jos henkilöllä on kovat porvarilliset arvot?
Ilmoita asiaton viesti
Otahan nyt se ketunhäntä pois kainalosta ja kerro mitä ajat tuolla kommentilla takaa.
Ilmoita asiaton viesti
Pääsääntöisesti, Kyllä.
(Vaikken ole Mari)
Ilmoita asiaton viesti
Lähinnä kritisoin tekstin mitäänsanomattomuutta.
Minäkin olen sitä mieltä, että terveen (sic!) aikuisen pitää elättää itse itsensä työnteollaan = ottaa vastuu elämästään ja valinnoistaan.
18-vuotias on juridisesti täysi-ikäinen, hänellä on täysi-ikäisen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet, totta. Hänen siihen astista elämäänsä ovat kuitenkin ohjanneet vanhempien ja isovanhempien valinnat.
Itse en tiennyt 18-vuotiaana edes mikä minusta tulee isona. Sain kotoa terveen arvopohjan ja mallin, joka korosti rehellisyyttä, työntekoa ja eräänlaista nöyryyttä (sitä, että on arvokasta olla ihan tavallinen ihminen). Se esti joutumasta hunningolle, vaikka oman paikan hakeminen maailmassa veikin keskimääräistä kauemmin. Läheskään kaikilla nuorilla, etenkään edellisen laman jälkeen syntyneillä, ei ole ollut mahdollisuutta saada samanlaista mallia tai selkeitä arvoja.
Oman nuoren aikuiseni kautta olen saanut vuosien varrella tavata paljon nuoria ja päässyt seuraamaan mitä aikuistuminen on tämän päivän Suomessa. Ei käy kateeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeks Ossi, että mä armeijakiusaamisen tuloksena paloin loppuun 18-vuotiaan – mun ois todella pitäny aatella minkä verran musta on vaivaa yhteiskunnalle.
Jos mä oisin tienny, että masentuminen vaikeuttaa keskittymistä niin paljon etten pysty opiskelemaan vuosiin, oisin varmaan miettiny uudestaan, kannattaako olla erilainen.
Voisit sä Ossi kertoa mulle ja nuorille mielenterveyskuntoutujille, mikä meidän vastuu yhteiskunnassa on?
Ilmoita asiaton viesti
Ossi on presidentin miehiä. Minulle maistuvat enemmän kisan kakkoseksi jääneen arvot.
Ilmoita asiaton viesti
Ossi M :”Vanha sananlasku ”jokainen on oman onnensa seppä” pitää edelleen paikkansa.”
Niin myös se, että ”jokaisen on ristinsä kannettava”.
Ilmoita asiaton viesti
Nuorten syrjäytymistä ehkäistään parhaiten positiivisellä syrjinnällä. Nuori pitäisi aina olla työnhaussa ykkössijalla. Yhteiskunnankin kannalta olisi suotavaa että nuoret pääsevät työelämään mahdollisimman pian valmistuttuaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jokaisella on vastuu omasta elämästään -Se on täysin totta MUTTA vain siinä määrin mihin on omia resurssia saanut, omien mahdollisuuksien puitteessa. Jokainen syntyy tähän maailmaan erilaisineen kykyineen ja puutteineen, ja kaiken lisäksi hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Joten jokainen ei ole oman onnensa seppä kuin mahdollisuuksiensa sisällä.
Siltä jolle on enemmän annettu (sisäisesti tai ulkoisesti) vaaditaan enemmän. Se on vielä yhtä tärkeä, jollei tärkempää, kuin oman onnensa seppä-ajatusta, joka käytetään ei ihmisiä rohkaistamiseksi, vaan omien laiminlyöntien puolustamisessa.
Yksilön vastuu on siis rajoittunut omiin mahdollisuuksiin. Loput siirtyy yhteisölle, ja näin kuuluukin olla.
Koska lähiyhteisö pitkälti on romutettu, ei vain yksilöiden toiminnasta vaan nimenomaan yhteiskunnan, ja sen edustuselinten toimesta, yhteisön vastuu siirtyykin tälle tasolle, yhteiskunnalle, valtiolle ja kunnille.
Eikä riitä että puheissaan peränkuuluta yhteisöllisyyden paluuta tai lähiyhteisön vastuuta, jolle sille anneta tosiasialliset mahdollisuudet toimia. Vastuuseen kuuluu aina myöäs valta ja keinot. Toisaalta voidaan kysyä halutaanko palata siihen että yhteisöllä olisi enemmän valtaa ja vallankeinoja kuin valtion -ja yksilön?
Ilmoita asiaton viesti
”Meiltä on puuttunut rohkeutta kertoa nuorille, että pitäkää huolta itsestänne.”
Ei ole puuttunut, tai no, jos sinulta on, niin älä yleistä. Tsiasia kuitenkin on se, että se ei läheskään aina riitä tämä neuvo. Jotain tarttis tehdäkin.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.youtube.com/watch?v=uo8lrbIkKpY
Ilmoita asiaton viesti
Itseäni on huvittanut katkera kritiikki nuorten syrjäytymistä vastaan lanseerattua kampanjaa kohtaan, jossa Niinistö oli mukana. Ns. kritiikki tuntuu olevan enemmänkin vanhanaikaista herravihaa tyyliin ”Niinistön kampanja on /ceestä, koska N. on porvari ja näin ollen paha. Aamumehuna hän juo työläislasten selkäydinnestettä”. Oikeasti nyt ei tietenkään noita sanoja ole käytetty, mutta logiikka on ollut tismalleen sama. Paha, paha kampanja, koska ei ollut leimallisen vasemmistolainen. Vasemmisto hyvä, porvari paha, ugh! olen puhunut.
Ilmoita asiaton viesti
Olet ymmärtänyt kritiikin varsin väärin. Isestäänselvyyksiä toistelemalla ei syrjäytymistä korjata. Neuvot ja ohjeet ovat olleet kaikkien tiedossa jo kaiken aikaa ja tunnen pelkkää myötähäpeää työryhmän työskentelyyn osallistuneita kohtaan. ”Älä anna nuorelle liikaa rahaa, tavaraa tai herkkuja.” Missä todellisuudessa tämä työryhmä elää?
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti minusta tuntuu, että olen ymmärtänyt aivan oikein. Kampanjaa vastaan hyökättiin sellaisella raivolla, että kuola valuu, koska siinä annettiin ymmärtää, ettei syrjäytyminen ja kärsimys ole vain vasemmiston yksinoikeutta tai syrjäytymistä vastaan voidaan taistella muullakin kuin keräämällä sosiaalivirastolle lisää rahaa.
Esimerkiksi tuo lainaamasi on aivan hyvä ohje, nykypäivänä oikeasti niin moni vanhempi on itse niin hukassa, ettei edes sellaisten asioiden, jotka sinusta tuntuvat itsestäänselvyyksiltä sanominen ole mitenkään häpeällistä. Hyvin moni vanhempi yrittää nimittäin paikata vanhemmuutta syytämällä lapselle materiaa. Vanhempia on hyvä muistuttaa lapsen kanssa vietetyn ajan tärkeydestä, koska se ehkäisee syrjäytymistä paljon varmemmin kuin mikään yhteiskunnan taholta järjestetty apu.
Kritiikkihän meni jopa niin pitkälle, että lasten syrjäytymistä väitettiin aivan suoraan tasavallan presidentin syyksi.
Ilmoita asiaton viesti
Petri H. :”Älä anna nuorelle liikaa rahaa, tavaraa tai herkkuja.” Missä todellisuudessa tämä työryhmä elää?”
Työryhmän saamasta kritiikistä päätellen siinä todellisuudessa, jossa ei haluta kuunnella lapsia, joille ympäröivä aikuisten maailma on täysin tuntematon ja jotka oman kehitystasonsa mukaisesti yrittävät oppia tuntemaan ja ymmärtämään ympäröivää todellisuutta.
Lisäisin tuohon em. työryhmän esitykseen sen, että kuuntele lastasi. Hän ei kaipaa rahan, tavaran ja herkkujen ohella myöskään läheskään kaikkia niitä virikkeitä, joita hänelle päivästä toiseen yhteiskunnan ja median taholta tyrkytetään.
Hän kaipaa kasvamisen rauhaa, oikeutta olla myös omissa oloissaan sellaisena kuin on ja myös sitä, että hän ilman aikuisten ”hiostamista” voi kokea sen, että hän ei ole ”Möhnää..Möhnää ja pöhnää ja myrkkysientä, eikä kukaan rakasta Pientä”. [lainaus Gebi Gliorin kirjasta Kulta Pieni, WSOY 1999, jota voi suositella kaikille alle kouluikäisten lasten vanhemmille]
Ilmoita asiaton viesti
”Valitettavasti minusta tuntuu, että olen ymmärtänyt aivan oikein. Kampanjaa vastaan hyökättiin sellaisella raivolla, että kuola valuu, koska siinä annettiin ymmärtää, ettei syrjäytyminen ja kärsimys ole vain vasemmiston yksinoikeutta tai syrjäytymistä vastaan voidaan taistella muullakin kuin keräämällä sosiaalivirastolle lisää rahaa.”
Kritiikki tällaista itsestäänselvyyksistä koostuvaa luetteloa vastaan on luvattoman helppoa. Joku kolumnisti, taisi olla Hesarin Nyt-liitteessä, vertasi tätä ja Paulo Coelhon tekstiä toisiinsa, eikä pystynyt erottamaan niitä toisistaan. Syrjäytyminen ja siitä kärsiminen on syrjäytyneiden vitsaus, eikä minkään poliittisen liikkeen yksinoikeus. Syrjäytyminen on rakenteellinen ongelma, joka korjautuu vain kajoamalla rakenteisiin, ei itsestäänselvyyksiä latelemalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Kritiikkihän meni jopa niin pitkälle, että lasten syrjäytymistä väitettiin aivan suoraan tasavallan presidentin syyksi.”
No, joopa joo.
Ilmoita asiaton viesti
”Esimerkiksi tuo lainaamasi on aivan hyvä ohje, nykypäivänä oikeasti niin moni vanhempi on itse niin hukassa, ettei edes sellaisten asioiden, jotka sinusta tuntuvat itsestäänselvyyksiltä sanominen ole mitenkään häpeällistä. ”
Onhan se joo ihan hyvä ohje, mutta työryhmä tuntuu unohtaneen tyystin ne perheet, joilla ei ole liikaa rahaa tai edes tarpeeksi rahaa. Se on sitä syrjäytymistä, kun vanhemmilla ei ole antaa rahaa edes johonkin harrastuksiin, muotivaatteisiin, matkapuhelimiin…Pitää miettiä, että syödäänkö tällä viikolla pelkkää makaroonivelliä, että saadan pojalle ostettua uudet jalkapallokengät.
Ilmoita asiaton viesti
”työryhmä tuntuu unohtaneen tyystin ne perheet, joilla ei ole liikaa rahaa tai edes tarpeeksi rahaa. ”
No, nyt ollaan asian ytimessä, mitä olen kokoajan kritisoinut kun syrjäytymisessä taloudelliset tekijät ovat vain yksi vaikuttaja. Presidentti on nykypäivänä lähinnä mielipidevaikuttaja ja hän on nyt saanut aikaan sen, että syrjäytymisestä puhutaan ja sivustolta löytyy mm. minne kannattaa vanhempien ottaa yhteyttä. Monille vanhemmille merkitsee paljon, että he huomaavat, etteivät ole nuoren ongelmien kanssa yksin ja jotenkin omituisia vaan muutkin kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa.
Vasemmiston lokakampanja kampanjaa kohtaan taas on ollut alusta asti pelkkää pahantahtoista panettelua, jossa viha porvaripresidenttiä kohtaan on vain vaivoin saatu kätkettyä. Rivien välistä voi lukea monenlaistakin asennetta, mutta yhtenä nousee esiin vastarinta sitä kohtaan, että hyvin omassa elämässään menestynyt porvaripresidentti puuttuu syrjäytymiseen. Vasemmiston mielestä syrjäytyminen kuuluu heille eikä siihen tule mitkään ”kartanonherrat” puuttumaan.
Vaikka Suomessa tietysti on köyhyyttä ja osattomuutta, korostuu näiden suhteellinen osuus vasemmiston kritiikissä täysin yli mittasuhteiden. Kohua aiheen tiimoilta herättänyt tamperelaisbloggaaja kirjoitteli näin
Kun puhutaan syrjäytyneistä, siirretään kurjuuden syy kätevällä leimalapulla ihmiseen, joka on epäedullisten olosuhteiden ja asiaintilojen uhri.
Eli syrjäytyminen johtuu vain olosuhteista ja asiantiloista, joihin voi vaikuttaa vain rahalla. Bloggaaja selventää vielä asiansa, jotta kenellekään ei voi jäädä epäselväksi:
Eriarvoistava politiikka. Tuloerojen kasvu. Hyvinvointivaltion alasajo.
Kokoomuslainen politiikka.
Naiivi ja naiivi. Silkkaa vittuiluahan tämä on.
Minua oikeasti oksettaa suomalaisen vasemmiston presidenttiimme kohdistama lokakampanja, vaikka tarkoitus on selkeästi hyvä ja asiallinen.
Ilmoita asiaton viesti
”Presidentti on nykypäivänä lähinnä mielipidevaikuttaja ja hän on nyt saanut aikaan sen, että syrjäytymisestä puhutaan ja sivustolta löytyy mm. minne kannattaa vanhempien ottaa yhteyttä.”
Luulisi nyt presidentin saavan arvovallallaan vähän muutakin aikaan kuin jotain triviaaleja ohjeistuksia ja yhteystietoja eri auttavista vapaaehtoistahoista. Syrjäytymisestähän nyt on puhuttu kyllä ihan riittävästi ja nyt olisi jo tekojen aika, mutta näyttää tuleen pressalle aika yllärinä tämä termi, jos hän nyt vasta yrittää kehittää jotain keskustelua syrjäytymisestä
Ilmoita asiaton viesti
”Rivien välistä voi lukea monenlaistakin asennetta, mutta yhtenä nousee esiin vastarinta sitä kohtaan, että hyvin omassa elämässään menestynyt porvaripresidentti puuttuu syrjäytymiseen. ”
Sinunkin kannattaisi käydä Specsaversilla, kun tuollaisia asioita rivien välissä näet.
Ilmoita asiaton viesti
”Jokainen on oman onnensa seppä” tarkoittaa sitä, että pitää olla seppä jo ennen syntymäänsä ja valita millaisiin oloihin syntyy.
Ilmoita asiaton viesti
Petri H. :”Se on sitä syrjäytymistä, kun vanhemmilla ei ole antaa rahaa edes johonkin harrastuksiin, muotivaatteisiin, matkapuhelimiin…Pitää miettiä, että syödäänkö tällä viikolla pelkkää makaroonivelliä, että saadan pojalle ostettua uudet jalkapallokengät.”
Kun jäin itse 70-luvulla hoitamaan alle kouluikäisiä lapsiani, kun mitään lasten oikeudet huomioonottavaa päivähoitoa ei ollut enkä halunnut jättää heitä avaimet kaulassa yksin kotiinkaan, niin yksi arkipäivän vakioruokamme oli makaroonivelli. Toinen oli mm. kananmunakastike ja – ihme ja kumma – lapset [myös hoitooni ilman veloitusta ottamat] pitivät niistä.
En edes osannut kummastella asiaa, kun olin siihen lapsuudessani itsekin tottunut.
http://www.youtube.com/watch?v=xUdIs5nuPYY
Ruuan ohella opettelin tekemään myös vaatteet itse, ja mitä en osannut, sen hankimme kirpputorilta.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi minä olin jo lähes aikuinen;-) eli 10-vuotias, kun sain kunnian hakea aina koulun jälkeen pikkusiskoni yksityisestä päiväkodista, kun äitini oli töissä klo 16.00 asti
Ilmoita asiaton viesti
aloitetaan perusteista:
”
vastuu
Substantiivi
se, että jonkun täytyy vastata jostakin, ottaa jonkin asian toteutumisesta syy niskoilleen
”
– wikisana
Kun sanot ”lähtökohtana pitää silti olla oma vastuu”, niin mitä tarkoitat? Tarkoitatko että syyllisyydestä pitää lähteä. Lähdetään siitä että otetaan ”syy niskolle”? Miten siitä voi lähteä?
Ilmoita asiaton viesti