Huusko ja saavutettu etu

Luin juuri vihreiden Mari Huuskon blogauksen VVO:lla asumisen ihanuudesta.

Blogauksssa mukaan Huusko on asunut jo kahden vuosikymmenen ajan edullisessa julkisen sektorin subventoimassa asunnossa, johon hän ei enää olisi nykyään oikeutettu uutena asukkaana; VVO:n asunnoissa oli vuoteen 2008 saakka tulorajat. Nykyään VVO käyttää laajempaa tarveharkintaa:  asunnon saantiin vaikuttavat hakijan asunnontarve, varallisuus ja tulot.

Huusko toimii aktiivisesti tiiviin asuntorakentamisen vastustajana Helsingissä. Tuore blogaus kertoo Itä-Helsinki -liikkeestä, jossa ollaan hyvin huolestuneita siitä miten ”kaupunki nakertaa idän luontoalueita asuntotuotantoon”. Mukana näyttää olevan ainakin Kivinokan rakentamisen kiihkeitä vastustajia.

Blogien lukemisen jälkeen olin kuin puulla päähän lyöty.

Eikö Mari Huusko oikeasti ymmärrä politiikkansa seurauksia?

Jos Helsinkiin ei saa rakentaa, asuntojen hinnat karkaavat käsistä ja perheet joutuvat muuttamaan ympäryskuntiin. Seuraukset näkyvät Helsingin sisääntuloteillä joka arkiaamu.

Me tarvitsemme Helsinkiin paljon kipeämmin asuntorakentamista, kuin arvottomien ryteikköjen rakennuskieltoa ja rakentamisen hidastamista kaavavalituksilla kiusaamalla. Ei ole kauaakaan kuin Kalasatamassa ison talon rakentaminen viivästyy vuodella selkeästi perusteettoman kaavavalituksen takia.

Luontoarvot kauniita ja söpöjä, mutta tuolla argumentilla rakentaminen voitaisiin estää koko pääkaupunkiseudulla. Heinäsirkkoja löytyy joka neliöltä”. Näin sanoi Vihreiden Osmo Soininvaara ja hyvin sanoikin.  Kaupunkiin täytyy saada rakentaa kaupunkia.

Jotenkin ymmärtäisin Huuskon asuntoa tarvitsevia kohtaan osoittaman ylenkatsovan asenteen paremmin, jos hän ei itse nauttisi VVO:n tarveharkinnan kautta saavutetusta edusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu