Kokeilussa salarakaspalvelut Ashley Madison ja Victoria Milan

Perinteisissä parisuhteeseen tähtäävissä
nettitreffipalveluissa valtakunta, voima ja kunnia ovat naisten.

Tämä näkyy hyvin naistenlehdissä, joissa yksi kohtuullisen
usein esiintyvä juttutyyppi on matkakertomus nettitreffailun maailmaan. Tähän
sävyyn kirjoitettu tarina kertoo siitä miten rohkea nuori nainen löytää
Internetin treffipalveluista miesseuraa, vaikka oikeasti ei tätä tarvitsekaan. Tyypillisessä
naistenlehtijutussa sankarittarena esiintyy korkean seksuaalisen markkina-arvon
omaava nainen: alle kolmekymppinen kivannäköinen blondi, jolla ei ole lapsia
mutta sitäkin vilkkaampi sosiaalinen elämä.

Seikkailujutuissa sankaritar korostaa ensin omaa
riippumattomuuttaan palvelusta, mutta lähtee sitten pilke silmäkulmassa
testaamaan näitä. Nainen saa tietenkin läjäpäin viestejä ja rankkaa näitä julmasti
paremmuusjärjestykseen raa’alla kädellä. Lopulta viestittelyyn ryhdytään sen
parhaimman miehen kanssa ja juttu päätetään kiusoittelevaan arvuutteluun siitä,
lähtisikö sitä sittenkään ulos vai ei. 

Miesten näkökulmaa nettitreffijournalismissa otetaan esiin
äärimmäisen harvoin. En ihmettele. Jutusta tulisi nimittäin tylsää luettavaa. Tyypillinen keskitason
mies metsästää naisseuraa kuukausikaupalla ja sähköpostilaatikon Saapuneet-kansio
ammottaa tyhjyyttään.

Minulle henkilökohtaisesti nettitreffipalveluissa liikkuminen
on ollut kohtuullisen helppoa ja tuloksekasta. Ainakin huomattavasti
tuloksekkaampaa kuin beibien pokailu baareissa. Olen hyvä kirjoittaja ja kybermaailmassa
trollaileva assertiivisuus, hyvä yleissivistys sekä kyky erottua massasta todistettavasti
miellyttävät naisia tavattomasti. Näin ei tietenkään ole kaikkien kohdalla.
Esimerkiksi vihervasemmistolaiset miehiä tossun alle painavat androgyyniset feministit
kokevat kaltaiseni alfahenkisen miehen kohdatessaan lähinnä pidäkkeetöntä
raivoa. Onnekseni en ole pätkän vertaa kiinnostunut tällaisesta naistyypistä.
Oma mieltymykseni painottuu rohkeisiin, naisellisiin ja älykkäisiin naisiin. Sellaisiin joilla on riittävästi itsetuntoa, että he osaavat
arvostaa miehiä miehinä.

Todistettavasti miehiään tossun alla pitelevät naiset eivät
kuitenkaan ole tyytyväisiä tilanteeseensa. Saatuaan vallan parisuhteessa he pettyvät.
Suhteesta ei enää saakaan sitä mitä siitä etsi. Kipinä uupuu.

Ja mitä tällöin lähdetäänkään tekemään? Pettämään.

Vanha tunnettu kansanviisaushan kuuluu, että miehet ovat
aina valmiita pettämään puolisoitaan jos vain saavat siihen tilaisuuden. He
eivät voi biologialleen mitään.

Mutta entä naiset?

Asiasta piti ottaa selvää.

* * *

Suomeen on hiljattain rantautunut kaksi Internetin pettäjäpalvelua:
Victoria Milan ja Ashley Madison. Kumpikin näistä esiintyy
säännöllisesti julkisuudessa ja kehtasipa tuoreempi näistä mainostaa itseään
luvatta Ilkka Kanervan kuvalla.

Pettäjäpalveluiden markkinointistrategiaan kuuluu julkaista
tuon tuosta poleemisia tilastoja ja saavuttaa näin kohua sekä mainetta.
Iltapäivälehdistö tarttuu aiheeseen, sillä se jos mikä on puhdasta tunteilla
pelaamista ja suuri yleisö rakastaa seksiin liittyvää tirkistelyjournalismia.

Mutta onko pettäjäpalveluiden fasadin takana substanssia?

Loin itselleni profiilin kumpaankin palveluun. Victoria
Milaniin omana itsenäni ja Ashley Madisoniin kuvitteellisena naisena. Kuvan jälkimmäiseen
löysin amerikkalaisesta kuvapankista ja loput profiilitiedot sävelsin omasta
päästäni. Esiinnyin nelikymppisenä ylipainoisena naisena, joka etsii huomiota, eroottista
chattiseuraa ja tosiystävää pimenevään syksyyn.

Kuten arvata saattaa, naisprofiilini Ashley Madisonissa veti
puoleensa kohtalaisesti kiinnostusta jo pelkällä olemassaolollaan. Mutta
vastaajina toimivat lähinnä neli-viisikymppiset hieman ressukan oloiset miehet.
Merkittävänä yllätyksenä vastaajien joukossa ei ollut yhtäkään korkean
seksuaalisen markkina-arvon omaavaa miestä. Siis rikasta tai korkean statuksen
omaavaa miestä tai komeaa nuorta urosta.

Miesprofiilini Victoria Milanissa puolestaan tuotti
yllättävänkin hyvää tulosta. Ei kestänyt kauaakaan, kun jo chattailin lukuisten
naisten kanssa. Ja tarjontaa todella löytyi! Palvelun käyttäjien joukossa on
kaikenlaisia naisia: nuoria, vanhoja, lihavia, laihoja, duunareita ja
akateemisia. Suurinta osaa naisista tuntui yhdistävän se, että he eivät saa (anna?)
kotona tarpeeksi seksiä. Toinen into ajautua pettäjäpalveluun on selkeästi halu
tuntea itsensä jälleen halutuiksi ja saada huomiota. Tällaisen naistyypin
tunnistaa siitä, että he kuvailevat ”etsivänsä kipinää”.

Ilmainen vinkki aitoa seuraa etsiville miehille: välttäkää
näitä kipinää etsiviä naisia. He haluavat vain tuntea olevansa haluttuja.

Toinen ilmainen vinkki miehille: älkää aloittako juttua
naisten kanssa purkautumalla olemattomasta seksielämästä ja kertomalla että mikä
tahansa käy.

Palveluiden sisältöä verratessa tarjonnan osalta Victoria
Milan vetää pidemmän korren. Siellä on selvästi enemmän käyttäjiä ja tällaisissa
palveluissa määrä on laatua. Ashley Madison on selkeä altavastaaja ja
tarvitsisi paljon enemmän markkinointia.

Teknisesti juuri Suomeen rantautunut Ashley Madison on Victoria
Milaniin verrattuna yllättävän heikkolaatuinen. Palvelu on käännetty poikkeuksellisen
huonosti suomeksi ja erilaiset oudot termit ja yhdyssanavirheet pomppivat
silmään tuon tuosta.

Ashley Madisonin käyttöliittymä on huomattavasti Victoria
Milania kankeampi ja jos palvelusta haluaa poistua lopullisesti, tästä täytyy
maksaa noin 30 euron verran exit-kuluja. Victoria Milanin järkevä käyttö maksaa
muutaman kympin kuussa, mutta poistumismaksuja ei ole.

* * *

Lopuksi haluaisin antaa vielä kolmannen ilmaisen vinkin.
Tällä kertaa tutkiville juorujournalisteille: rekisteröitykää netin pettäjäpalveluihin
ja tutkikaa niiden käyttäjärekistereitä. Aitoa Ilkka Kanervaa ei palveluista
löydy, mutta sen sijaan luvassa on monia muita mielenkiintoisia bongauksia.

Kuntavaalien alla pieni kiss
and tell
myy hyvin lehtiä.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu