Kokeilussa salarakaspalvelut Ashley Madison ja Victoria Milan
Perinteisissä parisuhteeseen tähtäävissä
nettitreffipalveluissa valtakunta, voima ja kunnia ovat naisten.
Tämä näkyy hyvin naistenlehdissä, joissa yksi kohtuullisen
usein esiintyvä juttutyyppi on matkakertomus nettitreffailun maailmaan. Tähän
sävyyn kirjoitettu tarina kertoo siitä miten rohkea nuori nainen löytää
Internetin treffipalveluista miesseuraa, vaikka oikeasti ei tätä tarvitsekaan. Tyypillisessä
naistenlehtijutussa sankarittarena esiintyy korkean seksuaalisen markkina-arvon
omaava nainen: alle kolmekymppinen kivannäköinen blondi, jolla ei ole lapsia
mutta sitäkin vilkkaampi sosiaalinen elämä.
Seikkailujutuissa sankaritar korostaa ensin omaa
riippumattomuuttaan palvelusta, mutta lähtee sitten pilke silmäkulmassa
testaamaan näitä. Nainen saa tietenkin läjäpäin viestejä ja rankkaa näitä julmasti
paremmuusjärjestykseen raa’alla kädellä. Lopulta viestittelyyn ryhdytään sen
parhaimman miehen kanssa ja juttu päätetään kiusoittelevaan arvuutteluun siitä,
lähtisikö sitä sittenkään ulos vai ei.
Miesten näkökulmaa nettitreffijournalismissa otetaan esiin
äärimmäisen harvoin. En ihmettele. Jutusta tulisi nimittäin tylsää luettavaa. Tyypillinen keskitason
mies metsästää naisseuraa kuukausikaupalla ja sähköpostilaatikon Saapuneet-kansio
ammottaa tyhjyyttään.
Minulle henkilökohtaisesti nettitreffipalveluissa liikkuminen
on ollut kohtuullisen helppoa ja tuloksekasta. Ainakin huomattavasti
tuloksekkaampaa kuin beibien pokailu baareissa. Olen hyvä kirjoittaja ja kybermaailmassa
trollaileva assertiivisuus, hyvä yleissivistys sekä kyky erottua massasta todistettavasti
miellyttävät naisia tavattomasti. Näin ei tietenkään ole kaikkien kohdalla.
Esimerkiksi vihervasemmistolaiset miehiä tossun alle painavat androgyyniset feministit
kokevat kaltaiseni alfahenkisen miehen kohdatessaan lähinnä pidäkkeetöntä
raivoa. Onnekseni en ole pätkän vertaa kiinnostunut tällaisesta naistyypistä.
Oma mieltymykseni painottuu rohkeisiin, naisellisiin ja älykkäisiin naisiin. Sellaisiin joilla on riittävästi itsetuntoa, että he osaavat
arvostaa miehiä miehinä.
Todistettavasti miehiään tossun alla pitelevät naiset eivät
kuitenkaan ole tyytyväisiä tilanteeseensa. Saatuaan vallan parisuhteessa he pettyvät.
Suhteesta ei enää saakaan sitä mitä siitä etsi. Kipinä uupuu.
Ja mitä tällöin lähdetäänkään tekemään? Pettämään.
Vanha tunnettu kansanviisaushan kuuluu, että miehet ovat
aina valmiita pettämään puolisoitaan jos vain saavat siihen tilaisuuden. He
eivät voi biologialleen mitään.
Mutta entä naiset?
Asiasta piti ottaa selvää.
* * *
Suomeen on hiljattain rantautunut kaksi Internetin pettäjäpalvelua:
Victoria Milan ja Ashley Madison. Kumpikin näistä esiintyy
säännöllisesti julkisuudessa ja kehtasipa tuoreempi näistä mainostaa itseään
luvatta Ilkka Kanervan kuvalla.
Pettäjäpalveluiden markkinointistrategiaan kuuluu julkaista
tuon tuosta poleemisia tilastoja ja saavuttaa näin kohua sekä mainetta.
Iltapäivälehdistö tarttuu aiheeseen, sillä se jos mikä on puhdasta tunteilla
pelaamista ja suuri yleisö rakastaa seksiin liittyvää tirkistelyjournalismia.
Mutta onko pettäjäpalveluiden fasadin takana substanssia?
Loin itselleni profiilin kumpaankin palveluun. Victoria
Milaniin omana itsenäni ja Ashley Madisoniin kuvitteellisena naisena. Kuvan jälkimmäiseen
löysin amerikkalaisesta kuvapankista ja loput profiilitiedot sävelsin omasta
päästäni. Esiinnyin nelikymppisenä ylipainoisena naisena, joka etsii huomiota, eroottista
chattiseuraa ja tosiystävää pimenevään syksyyn.
Kuten arvata saattaa, naisprofiilini Ashley Madisonissa veti
puoleensa kohtalaisesti kiinnostusta jo pelkällä olemassaolollaan. Mutta
vastaajina toimivat lähinnä neli-viisikymppiset hieman ressukan oloiset miehet.
Merkittävänä yllätyksenä vastaajien joukossa ei ollut yhtäkään korkean
seksuaalisen markkina-arvon omaavaa miestä. Siis rikasta tai korkean statuksen
omaavaa miestä tai komeaa nuorta urosta.
Miesprofiilini Victoria Milanissa puolestaan tuotti
yllättävänkin hyvää tulosta. Ei kestänyt kauaakaan, kun jo chattailin lukuisten
naisten kanssa. Ja tarjontaa todella löytyi! Palvelun käyttäjien joukossa on
kaikenlaisia naisia: nuoria, vanhoja, lihavia, laihoja, duunareita ja
akateemisia. Suurinta osaa naisista tuntui yhdistävän se, että he eivät saa (anna?)
kotona tarpeeksi seksiä. Toinen into ajautua pettäjäpalveluun on selkeästi halu
tuntea itsensä jälleen halutuiksi ja saada huomiota. Tällaisen naistyypin
tunnistaa siitä, että he kuvailevat ”etsivänsä kipinää”.
Ilmainen vinkki aitoa seuraa etsiville miehille: välttäkää
näitä kipinää etsiviä naisia. He haluavat vain tuntea olevansa haluttuja.
Toinen ilmainen vinkki miehille: älkää aloittako juttua
naisten kanssa purkautumalla olemattomasta seksielämästä ja kertomalla että mikä
tahansa käy.
Palveluiden sisältöä verratessa tarjonnan osalta Victoria
Milan vetää pidemmän korren. Siellä on selvästi enemmän käyttäjiä ja tällaisissa
palveluissa määrä on laatua. Ashley Madison on selkeä altavastaaja ja
tarvitsisi paljon enemmän markkinointia.
Teknisesti juuri Suomeen rantautunut Ashley Madison on Victoria
Milaniin verrattuna yllättävän heikkolaatuinen. Palvelu on käännetty poikkeuksellisen
huonosti suomeksi ja erilaiset oudot termit ja yhdyssanavirheet pomppivat
silmään tuon tuosta.
Ashley Madisonin käyttöliittymä on huomattavasti Victoria
Milania kankeampi ja jos palvelusta haluaa poistua lopullisesti, tästä täytyy
maksaa noin 30 euron verran exit-kuluja. Victoria Milanin järkevä käyttö maksaa
muutaman kympin kuussa, mutta poistumismaksuja ei ole.
* * *
Lopuksi haluaisin antaa vielä kolmannen ilmaisen vinkin.
Tällä kertaa tutkiville juorujournalisteille: rekisteröitykää netin pettäjäpalveluihin
ja tutkikaa niiden käyttäjärekistereitä. Aitoa Ilkka Kanervaa ei palveluista
löydy, mutta sen sijaan luvassa on monia muita mielenkiintoisia bongauksia.
Kuntavaalien alla pieni kiss
and tell myy hyvin lehtiä.
Vai sellaisten projektien mies 🙂 Kiitos raportista, mutta oisko tämä kuulunut kuitenkin Vapaavuoron puolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Minä myös luulin, että tässä on joku vakava asia takana, kun en noista nimistä osannut sanoa yhtään mitään. Sen verran harrastuspuolen kinkyily blogi on, että voisi hyvin siirtää tuonne vapaavuoron puolelle.
Ilmoita asiaton viesti
No, monetko treffit olet jo viettänyt Ashley Madisonin avulla? Kinky!
Ilmoita asiaton viesti
Pitäiskö tehdä paljastus ;D
Ilmoita asiaton viesti
Pidätkö itseäsi oikeasti alfana? Erikoista.
Pettäjäpalvelusta on turha etsiä naisia tositarkoituksella.
Kaikkihan siellä ja hyvin monet muissakin nettitreffipalstoilla hakevat vain huomiota ja yhden illan/päivän p***a.
Ilmoita asiaton viesti
Kaisa puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä ?
Ilmoita asiaton viesti
Kaisa Jalis: – ”Pidätkö itseäsi oikeasti alfana? Erikoista.”
Erikoista, että se on sinun mielestäsi erikoista. Tunnetko Mäntylahden hyvinkin läheisesti, kun pidät erikoisena sitä, että hän pitää itseään alfana? Oletko sitä mieltä, että Mäntylahti ei voi olla alfa? Jos, niin miksi?
Ilmoita asiaton viesti
Hän ei näytä siltä. Vähän pulska (ei itsekuria), halpa puku (ei tienaa hyvin), tylsä kampaus (ei ota riskejä) väärän kokoinen paita (ei osaa pukeutua) ja mauton kravatti (tyylitaju puuttuu).
Kaiken kaikkiaan, näyttää tavalliselta tassukalta.
Ilmoita asiaton viesti
Taha, tämä kysymys oli nimimerkille ”Kaisa Jalis”. Sinulla on vastaamatta vielä ihan suoraan sinulle osoitettuun kysymykseen:
http://martin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117745-moni…
Minusta olisi fiksua vastata ensin siihen ennen kuin tulet pyytämättä ja yllättäen arvioimaan Mäntylahden alfauroutta.
Ilmoita asiaton viesti
Saitko?
Ilmoita asiaton viesti
Et sitten saanut. Pitäiskö vanhemman herrasmiehen opettaa tikanpoika puuhun?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, täällä on vaan miehiä jotka esittäytyvät naisina treffipalstoilla. Mutta hei, jokaisella on omat fetissinsä.
Ilmoita asiaton viesti
Ossi, hyvin kirjoitettu pläjäys.
Kirjoitit ”Loin itselleni profiilin kumpaankin palveluun. Victoria Milaniin omana itsenäni ja Ashley Madisoniin kuvitteellisena naisena.”
Naisprofiilinasi sait yhteydenottoja ja myös miesprofiilisi sai yhteydenottoja. Nyt herääkin kysymys, kuinka monta miesprofiilisi naisyhteydenottajaa mahtoi olla oikeasti naisia, jos itsekin esiinnyit naisena tällaisilla treffipalvelusivustoilla. Mikä estää muita toimimasta samoin?
Tämän takia käyn baareissa in real life, sillä ajatus, että oikeasti vaihtaisinkin erootissävytteisiä viestejä luulemani kurvikkaan blondin sijaan Ossi Mäntylahden kanssa ei oikein innosta.
Ei mitään henkilökohtaista, ymmärtänet.
Ilmoita asiaton viesti
Ja kuinka monta Ossi Mäntylahden naisprofiilia otti yhteyttä Ossi Mäntylahden miesprofiiliin?
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi ei ensimmäistäkään: mies- ja naisprofiilit olivat eri palveluissa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun kaivaudun jonkun asian pariin netin syövereissä. Tässä kiinnostuneille nörttiasiaa:
http://blogit.tietokone.fi/ossi/2010/11/sukellus-p…
http://blogit.tietokone.fi/ossi/2010/08/fin-tv-com…
http://blogit.tietokone.fi/ossi/2012/05/vinkki-nai…
Ilmoita asiaton viesti
Huvinsa kullakin. Itse yritin kevättalvella ihan vapaata seuraa hetken aikaa hakea ilmaiselta suomalaiselta palstalta mutta totesin, että tällaisella omega-naisella ei ainakaan kotimaassa ole vientiä. Nyt kesälomien jälkeen ei ole ollut aikaa puuhastella webin ihmemaassa, kun on töiden ja opintojen lisäksi kuulemma jotkut vaalitkin tulossa.
Ilmoita asiaton viesti
Ossi,
puolustin sinua irc-kanavalla, jossa vihervasemmistolaiset haukkuivat Pekka Piiran kanssa tekemääsi verkkosarjakuvaa ”Sosiaalisesti rajoittuneet”. Sanoin, että ainakin vaivauduit Epic-vastaiseen mielenosoitukseen. En tekisi niin jatkossa. Todellinen voittaja ei määrittele itseään suhteessa häviäjiin, vaan antaa muiden tehdä määrittelyn.
Ilmoita asiaton viesti
if(”Ossi” === ”alfauros”):
echo ”Elvis elää”;
else:
echo ”Venäjä on suurvalta vaikka PM Katainen toisin väittää”;
endif;
Ilmoita asiaton viesti
Mä NIIN ymmärrän sua Ossi.
Kaikki miehet joutuu teini-iässä käsittelemään sen faktan, että ei olekaan lahja maailman kaikille naisille.
Mä nyt nöyrimmin pyydän kaikkien ahkerasti työskentelevien Kokoomuslaisten puolesta, että lopetat näiden lapsellisten, seksististen lausuntojen julkistamisen. Tässä sä oot ihan täysin Teuvo Hakkaraisen tasolla.
Ihmisen käytös on aina merkittävämpää kuin ajatukset.
Ilmoita asiaton viesti
Naiset eivät yleensä joudu tätä teini-iässä käsittelemään koska poikia pyörii lähes kaikkien ympärillä.
Ilmoita asiaton viesti
Työpaikkani aamukahveilla vaihdettiin matkakokemuksia kollegoitten kesken. Yhdellä jos toisellakin on sen verran näköhavaintoja tarttunut matkoiltaan sellaisista paikoista, joita suomalaiset nykyään suosivat, sellaisista pariskunnista, joiden purukalustojen elämänkaaret ovat eri transitiovaiheissa: yhdellä ovat vasta maitohampaat lähdöillään ja toisella jo pysyvät lähteneet, että pystyvät helposti luonnostelemaan ja luonnehtimaan tätä miestyyppiä. Miestyyppi on nimittäin todellakin olemassa. Yksimielisesti näiden ainakin näennäisen epäsuhtaisten pariskuntien miespuolisia jäseniä luonnehdittiin olutmahan itselleen hankkineiksi, varttuneiksi, miltei hampaattomiksi miehiksi, jolla on vähintäinkin pälvikalju ja jotka lämpsyttelevät sandaalit jaloissaan. Ilahduin, kuten ihminen silloin kun hän tunnistaa itsensä. Hei, sellainenhan olen minä!
Pelkäsin tyttöjä suunnilleen 19-vuotiaaksi asti. En noudattanut ensimmäistä isäni minulle antamaa editoriaalista kasvatusneuvoa (yht. 2 kpl.), ja sosialisoinut itseäni hankkimalla ulospäinsuuntautunutta tyttöystävää, vaan hankin itselleni ulospäinsuuntautuneen ystävän, jonka kanssa aloin käymään ulkona. Eli paikassa, joka on sosiaalisesti hyväksytyin ja tavanomaisin tapa tutustua ihmisiin: ravintolassa. Melko huonolla menestyksellä. Uskoisin, että on tullut tuhansia euroja hinnaksi per lähempi kontakti.
Sitten toteutin toisen isäni lähetyskäskyistä melkein: valtasin Vanhan, melkein. Melkein se jäi siksi, että satuin istumaan Silu Seppälän kantapöytään, Silu ulottui melkein napaan molempia daamejaan. Kapitalisoin hävyttömän huonosti sen, että olin ainoa heteromies omassa opiskelijakohortissani, melkein, vaikka kuinka raahasin opiskelijatyttöjä konsertteihin ja juotin heille kotiviiniä. Ymmärsivät pelastautua nuorukaiselta, josta oli jo hyvää vauhtia tulossa hampaaton ja kalju ukko kun jäi YTHS:n hampitarkastus väliin kun sain sinne kutsukirjeen ollessani tutustumassa puolalaiseen opiskelijaelämään.
Sitten minusta kehittyi aika hyvä spottaamaan seinäruusuja, kavereiden kavereiden alttiita kavereita. Paras foorumi minulle tavata potentiaalisia kiinnostavia tyttöjä olivat kavereiden laajennetuille kaveripiireille järjestetyt kotibileet, joissa joskus bongasin seinäruusuja, esimerkiksi kavereiden tyttöystävien kavereita, jotka näyttivät vähän yksinäisiltä.
En ottanut vaaria kummastakaan isäni kehotuksesta. Sitten se olikin myöhäistä kun en enää ollut nuorisoa, sitä, joka opiskelee ja käy diskoissa. Ja samantien tukkakin oli lähtenyt. Hampaat oli pilattu jo aikaisemmin. Kun ystäväni olivat joko piintyneitä poikamiehiä (tai -tyttöjä) tai vakiintuneita, olinkin yht’äkkiä jakojäännös. Eikä ollut enää kotibileitä, saati laajennettuja kotibileitä. No, en ole jäänyt lehdellä soittelemaan. Sen verran hyvin olin onnistunut sekundaarisosialisaatiossani että en enää ujostellut vastakkaista sukupuolta, ja olen sitten myöhemmällä iällä tutustunut naisiin sekä baareissa että opintiellä, vaikken edes enää opiskellut. Kävin vain kuokkimassa, kaljun hampaattomuuteni antamalla karismalla. Ollin oppivuodet vaativat minulta nimittäin pidennettyä kakkua.
Joskus vielä niinä aikoina kun lehdissä oli kontakti-ilmoituksia (on niitä muuten vieläkin!) pankonpäällyspoikapalstalla, niihin vastaaminen tapahtui salaa jopa omalta itseltä, ja deittikin tapahtui mieluiten Paavo Väyrys- tai Ronald Reagan -naamariin naamioituna, sanomalehteen tehdyistä silmärei’istä kurkistellen paikassa, jonne aurinko ei paista ja jossa ei törmää edes lapsuuden kyläkaupan kassaan. Sähköisellä kaudella sokkodeittailusta on tullut hyväksyttävää, peräti normaalia ellei jopa luomua. Deittipalstat ovat nykyajan tanssilavoja.
Omassa ystäväpiirissäni on kihlauksia ja avioliittojakin saanut alkunsa nettideitin alkuun sysäämänä, ja itsellänikin viimeisen kymmenen vuoden parisuhteet ja niiden yritykset ovat nettideittiperäisiä. Sähköiset foorumit ovat McLuhanin tarkoittamalla tavalla laajennus, eivät tosin niinkään aistimaailman vaan määrällisen tarjonnan laajennus. Nettideitissä on ylivoimainen piirre kaikkiin muihin tapaamiskonsteihin nähden: niissä tapaa ihmisiä yhteisten intressien pohjalta. Ai niin, on niissä toinenkin ylivoimainen juttu: nettideittien kautta voi tavata sellaisia ihmisiä, joita ei mitenkään muuten voisi tavata.
Ilman nettideittejä minulla ei nyt olisi poikaa, enkä asuisi Porvoossa. Huomenna tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun mietin, kerjäänkö verta nenästäni kun kirjoitan naiselle, joka asuu niin kaukana kuin Porvoossa (asuin tuolloin Kannelmäessä). Henkilö, joka oli ummikkohelsinkiläinen vielä viitisen vuotta sitten, ei olisi koskaan uskaltanut ottaa vaaksaa vaaraan, ellei ensin olisi ottanut virstaa väärään (eli Osloon). Suosittelen lämpimästi, riskinottamista eli elämistä. Sekä nettideittailua, rakastumista että Porvoota.
http://perukangas.blogspot.fi/2012/07/naisia-posti…
Ilmoita asiaton viesti
Jos tämän kirjoituksen olisi kirjoittanut perussuomalainen kunnallisvaaliehdokas, kommentteja olisi näiden tähän mennessä 25:n sijasta ainakin 100. Niistä iso osa naljailisi enemmän tai vähemmän suoraan kirjoittajan halulle päteä sekä menestyksellään naisten metsästyksessä, että tällaisten syrjähyppyihin tarkoitettujen deittisivustojen käytössä. Se, että tällaista kirjoittaa kokoomuslainen, ei kuitenkaan tee kirjoituksesta mitenkään fiksumpaa. Sopii testata puoluetovereiltakin tiedustelemalla, saako tällaisista avautumisista silkkaa ihailua. Neuvonkin kaimaani jatkossa kirjoittamaan tällaiset jutut Facebookin puolelle. Sinne ne sopivat paremmin kuin Uuden Suomen puheenvuoroon.
Toisaalta Suomi on vapaa maa. Saahan sitä jokainen ihan vapaasti itsensä nolata. Puoluekantaan katsomatta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että etenkään Suomessa harva ottaa vakavasti tällaisia ”minä olen alfauros”-juttuja. Ei se ole sen uskottavampaa kuin vakuutella olevansa vaikkapa hyvin älykäs. Tuollaiset natsat saadaan muilta ihmisiltä, eikä itse julistamalla. On ihmisten aliarviointia luulla, että pelkkä oma vakuuttelu riittää. Tämä kannattaa muistaa etenkin näin kuntavaalien alla.
Ilmoita asiaton viesti
Alfan ei tarvitse vakuutella itseään tai muita. Alfan itsevarmuus vain on, sitä ei tarvitse selitellä tai mainostaa. Jotenkin tuntuu, että nyt ei olla tekemisissä aidon alfan kanssa – voin tietysti olla väärässäkin, mutta kunnes toisin todistetaan jne…
Deittimaailma on aika kiero paikka, olen huomannut. Mielestäni on aivan erinomaista, että varatut, seuraa etsivät niljakkeet ja urpot voivat nyt kiusata toisiaan sen sijaan että parveilisivat meidän oikeasti seuraa etsivien joukossa nettiviidakossa – vain ****aukiset tai überpihit yksilöt heiluvat vielä ilmaisilla treffipalstoilla, muut lienevät jo ottaneen tilaisuudesta vaarin. Tervemenoa Ashleyn ja Victorian pariin, on ihan kiva saada muitakin kuin ”Tällane mukava ja komee mies….etsii seuraa…ei tosissaan…tutustutaan ja tapaillaan, tapaillaan ja tutustutaan… ;)” -tasoisia viestejä o/
Ilmoita asiaton viesti
[…] Kokeilussa salarakaspalvelut Ashley Madison ja Victoria Milan – Victoria Milan ja Ashley Madison. Kumpikin näistä esiintyy säännöllisesti julkisuudessa ja kehtasipa tuoreempi näistä mainostaa itseään luvatta Ilkka Kanervan kuvalla. Pettäjäpalveluiden markkinointistrategiaan kuuluu julkaista tuon tuosta poleemisia tilastoja ja. […]
Ilmoita asiaton viesti