Onko lähikirjastoissa järkeä?

Helsingin Uutisissa on esillä kuluneelta viikolta artikkeli, jossa käydään läpi helsinkiläisten kuntavaaliehdokkaiden kantoja lähikirjastoihin. Pontta artikkeli on saanut siitä, että ”kulttuuri”- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki kieltäytyy osallistumasta valtion rahoin Helsingin uuden keskuskirjaston rahoittamiseen. Arhinmäeltä löytyy kyllä fyrkkaa Stadionille ja aikaa urheilulle, mutta ei kulttuurille tai sivistykselle.

Mutta takaisin kirjastoihin. Pääsääntöisesti kuntavaaliehdokkaat lupaavat tuttuun vaalienalustyyliin kaikkea hyvää kaikille. Lähes kaikki ehdokkaat ovat halukkaita säilyttämään lähikirjastot ja torjuvat alueelliset keskuskirjastot. Asia ei jaa puolueita.

Lehtiartikkelissa nostetaan oma vaalikonekommenttini esiin:

Kirjastotoimeen pätee sama kuin sairaanhoitoon: suurissa yksiköissä palveluntuotanto on tehokasta ja laatu korkealla. Kirjastojen osalta mielipiteeni ei kuitenkaan ole järin vahva. Jos joku esittää minulle selkeitä hyötyjä lähikirjastoista, olen valmis harkitsemaan kantaani uudestaan.” – Ossi Mäntylahti

Suuruuden ekonomia

Kirjastopalveluun pätee sama suuruuden ekonomian logiikka kuin muuhunkin palveluntuotantoon. Suurempi yksikkö pystyy tarjoamaan saman palvelutason vähemmillä resursseilla kuin hajauttamalla resurssit moniin pieniin yksiköihin. Vaihtoehtoisesti suuri yksikkö voi tarjota paremman palvelutason samoilla resursseilla.

Kirjastojen osalta tämä palvelutaso tarkoittaa esimerkiksi laajempaa varastoa, suurempia tiloja, ryhmätyöhuoneita ja pidempiä aukioloaikoja. Nämä ovat asioita, joista kaikki kirjaston käyttäjät hyötyvät.

Sen sijaan jos kirjastot hajautetaan noin sadan neliömetrin kokoisiin pikkulaitoksiin, lähialueen asukkaille tarjottava palvelu jää liian suppeaksi. Olen esimerkiksi arvostamani kokoomuskollega Jarmo Niemisen kanssa eri mieltä. Suppea pikkukirjasto ei ole vältämättä alueellisen identiteetin ydin.

En itse esimerkiksi juuri koskaan käynyt Lassilan tai Kannelmäen koulun kirjastoissa, kun asuin alueella. Pasilan suuressa kirjastossa ja erittäin keskeisellä paikalla sijaitsevassa Kirjasto 10:ssä sitä vastoin olen käynyt todella monesti.

Yksi per 13 000?

Helsingissä on kaikkiaan 40 kirjastoa ja tämän päälle vielä erilaiset laitoskirjastot, kirjastoautot ja erityiskirjastot kuten monikielinen kirjasto, eduskunnan kirjasto ja kirjastojen kaukopalvelu. Tämän lisäksi julkisia kaikille kansalaisille suunnattuja kirjastoja on myös yliopistoilla, eduskunnalla ja kirkolla. Kaikki yhteen laskettuna Helsingissä erilaisia kirjastolaitoksia on väestöpohjaan suhteutettuna yksi per 13 000 asukasta.

Vuosaaressa on vajaat 40 000 asukasta ja alueella toimii uudenaikainen kirjasto. Jos kirjastoja rakennettaisiin Vuosaareen keskimääräisellä tiheydellä, Vuosaareen tulisi kolme kirjastoa. Tällaisia ideoita on heitelty myös vaalikentillä: jotkut haluaisivat oman kirjastonsa Meri-Rastilaan ja vanhaan Vuosaareen.

Suhtaudun varauksellisesti tällaisiin ajatuksiin. Vuosaaren nykyinen kirjasto Vuotalossa puoltaa paikkaansa, koska väestöpohja on riittävän laaja ja tilat ovat nykyaikaiset.

Itäisen Helsingin osalta haluaisin uusien sivukirjastojen perustamisen sijaan keskittää resursseja ennemminkin Itäkeskuksen kirjaston kehittämiseen. Itiksen kirjaston pitäisi itse asiassa olla yhtä vaikuttava ilmestys kuin tulevan keskustakirjaston. Asuuhan helsinkiläisistä noin puolet jo idässä ja kasvua syntyy nimenomaan idän alueella. Erityisesti kun Östersundomin asuttaminen pääsee vauhtiin.

Digitalisoituvan maailman kirjastolaitos

Kirjastolaitos on osannut ottaa digitalisoituvan maailman mukanaan tuoman muutoksen erinomaisen hyvin huomioon ja osaa uudistua. Kaupungin päättäjien tulee puolestaan antaa tälle soveliaat puitteet. Kirjastojen on turha hirttäytyä sadan vuoden takaiseen palvelumalliin, jossa pelkkien niteiden sisältämien hyllymetrien kuvitellaan sisältävän kaiken oleellisen tiedon. Kirjoja ja lehtiä tuotetaan yhä enenevässä määrin suoraan sähköiseen muotoon ja kirjastojen täytyy olla tässä kehityksessä mukana tekemällä yhteistyötä esimerkiksi Amazonin Kindlen ja Elisan e-kirjan kanssa.

Minä näkisin erittäin mielelläni itäisen Helsingin alueella uusia kirjastoinnovaatioita. Miten olisi esimerkiksi nouto- ja palautusyhteistyö R-kioskien kanssa tai 24h kirjastokioski Itäkeskuksen metroaseman yhteyteen? Tai kirjasto, jossa tuotettaisiin leffakäännöksiä ja oppikirjoja joukkoistamalla? Viimekesäisestä Design-museon Paviljongista voitaisiin myös varmasti ottaa oppia.

Niin ikään olisi aiheellista miettiä miten Helsingin kaupunginkirjasto ja Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston sekä ammattikorkeakoulujen kirjastot voisivat tehdä yhteistyötä. Onko esimerkiksi perusteltua pitää yllä näissä kaikissa erillisiä kokoelmia ja hallintorakenteita? Miksi Helsingin kaupunginkirjastoista ei voisi olla pääsyä kaikkiin yliopiston kirjaston tutkimuksiin ja julkaisutilauksiin – myös sähköisesti.

Oma huumorinsa on myös siinä, että Helsingin lisäksi myös Espoolla, Vantaalla, Kauniaisilla ja lähialueen muilla kaupungeilla on kaikilla omat kirjastonsa. Näitä palvelee yhteinen HelMet-verkosto, mutta jo sen olemassaolo kertoo siitä, että päällekkäisten hallinnollisten organisaatioiden pyörittäminen ei ole missään nimessä tarpeellista.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu