Luottamuksen arvoinen

Kunnallisvaalit on nyt käyty ja oma tulokseni on yhteensä
361 ääntä. Äänimäärä ei riitä valtuustoon, mutta on objektiivisesti ottaen merkittävän
suuri keski-ikää lähestyvälle esikaupungissa asuvalle miesehdokkaalle ja siitä
on syytä olla lämpimästi kiitollinen.

Ennakoin itse juuri ennen äänestysajan loppumista Facebookissa
saavani yhteensä 234 ääntä ja tähän verrattuna nyt tehty tulos on erinomainen. Minut
vetää hiljaiseksi ja nöyräksi se ajatus, että lentokoneellinen ihmisiä on ollut sitä mieltä, että juuri minä olen
heille paras valinta. Jumbojettivertaus on aivan paikoillaan; tyypillinen Boeing
747 kuljettaa 370 matkustajaa.

Olen kaikkien Helsingin 1 064 kunnallisvaaliehdokkaan
listalla sijalla 203. Kokoomuksen 127 ehdokkaasta olen sijalla 56. Ensikertalaiseksi
luvut ovat hyviä ja niitä ei ole mitään syytä hävetä. Semminkin kun olen ollut
puolueen jäsen vasta kolme vuotta.

Lämmin kiitos kaikille teille 361 minua äänestäneelle.
Teidän äänenne eivät todellakaan menneet hukkaan.

Ensisijainen kampanja oli yhteinen

Kun lähdin ehdokkaaksi, korostin Helsingin piirin johdolle,
että teen ensisijaisesti kokoomuksen kampanjaa ja vasta toissijaisesti omaani.
Ja näin todella tapahtui. Pääasiassa allekirjoittaneen ja allekirjoittaneen tukiryhmän
voimin organisoitiin tilaisuuksia elokuusta lukien seuraavasti:

• 38 vaalitelttatilaisuutta
• 6 itse järjestettyä vaaliväittelyä
• 9 tilaisuusvierailua
• 72 lyhyttä vaalivideota pääasiassa muista
  kokoomuksen kandidaateista
• Lukematon määrä valokuvia

Kehtaan väittää, että ilman näitä Helsingin Kokoomuksen kokonaistulos
olisi ollut jossain määrin nyt ansaittua heikompi.

Amatöörimäisiä virheitä

Koska oma tekemiseni keskittyi niin voimakkaasti oman
kampanjan priorisoinnin sijasta yhteiseen hiileen puhaltamiseen, tein omassa
kampanjassani muutaman amatöörimäisen virheen.

En luukuttanut. Esitteiden
postilaatikkojakeluun pääosin lupautuneet henkilöt tekivät oharit ja tämän takia
minulta jäi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jakamatta esitteet oman
asuinalueeni postilaatikoihin. Muun yhteisoperoinnin takia en myöskään itse päässyt
tekemään tätä.

Virhe oli kohtuullisen vakava, sillä niistä muutamasta
alueesta, jossa luukutusta tehtiin riittävän ajoissa, rapsahteli suhteellisesti
yllättävän paljon ääniä. Näihin kuuluvat muun muassa Herttoniemenranta ja
Viikki. Postilaatikosta tulevalla esitteellä on yllättävän paljon merkitystä,
vaikka sen kuvittelisi olevan nykyaikana jo auttamattoman vanhanaikainen media.

Jaoin omassa kampanjassani kädestä käteen noin 16 000 esitettä.
Luukutettuna esitteitä meni noin tuhat kappaletta. Suhteen olisi pitänyt olla 50–50.

En puhunut omasta
kaupunginosastani. Minulle itselleni on äänestyspäätöstä tehdessä aina
ollut täysin toisarvoinen asia missä kaupunginosassa ehdokkaani asuu. Yllätyksekseni
suurin osa ihmisistä ei ajattelekaan tällä tavalla. Oman kaupunginosan merkitys
on erittäin suurelle osalle helsinkiläisistä paljon tärkeämpi asia kuin puolue.
Näin siis haagalaiset äänestävät mielellään haagalaista ehdokasta ja
kalliolaiset kalliolaista. Omalla asuinalueellani paikallinen media lähti myös
voimakkaasti tukemaan tällaista ajatusta ja sen merkitys meni minulta ohi.

Ikävänä piirteenä oman asuinalueen merkityksen korostaminen
heijastuu myös yleiseen NIMBY-myönteisyyteen. Kansalaiset tyypillisesti ovat
sitä mieltä, että oma asuinalue on hyvä sellaisena kuin se on ja lisää ei saa rakentaa.
Hinnan tällaisesta politiikasta ikävä kyllä maksavat asuntoja tarvitsevat ja
tästä syystä minä en suostu tukemaan politiikkaa, jolla estetään
asuntorakentamista. Tämä linjaus varmasti maksaa ääniä, mutta sittenpähän
maksaa.

Arvioin kohderyhmäni osittain
väärin. Olin itse arvioinut merkittäväksi osaksi äänestäjäkohderyhmääni
vihreiden ja kokoomuksen välillä seilaavat liikkuvat äänestäjät. Tällainen
mielikuva minulle oli syntynyt erityisesti suvaitsevaisuuden ja työnteon
merkitystä korostavien blogausteni keskusteluista.

Vasta kun pääsin käyttämään vaalikoneita, minulle valkeni tämän
osan äänestäjäkunnasta olevan pääosin vihreiden suuntaan kallellaan. Tajusin
myös aivan liian myöhään miten vasemmistolaista vihreiden politiikka on. Ja kun
minä itse olen reippaasti oikealla, viesti ja kohderyhmä eivät kohdanneet
toisiaan. Jos olisin ollut kokoomuksen sosiaalista vasemmistosiipeä, viesti
olisi purrut liikkuviin. Nyt ei. Paremmin politiikkaa tunteva ei olisi mennyt
tähän halpaan.

Onnistumisia

Tuoreena kunnallisvaaliehdokkaana minua painoi koko ajan
uuden tulokkaan ongelma; koska en ole aiemmin tuttu, täytyy julkisuutta
hankkia. Tämä onnistui erityisesti mediaosumia seuraten käytettävissä oleviin
resursseihin nähden varsin hyvin. Mutta silti aivan turhan monet tutut sekä
puolitutut pahoittelivat jälkikäteen, että eivät tienneet minun olleen ehdolla.
Tämä on harmillista, sillä politiikkaan mukaan tulevan täytyy ylittää kaksi
kynnystä:

1) kertoa ihmisille, että on ehdolla ja

2) saada tästä tietoiset ihmiset vakuuttumaan siitä, että on
juuri heille paras vaihtoehto.

Näistä kynnyksistä ensimmäisen ylittäminen on huomattavasti
hankalampaa kuin jälkimmäisen ja tästä syystä julkisuudesta entuudestaan tutuilla
henkilöillä on taviksiin verrattuna valtava etumatka. Missejä ja laulajia
oikeasti äänestetään, koska kansa kuvittelee tuntevansa heidät lehdistä ja
televisiosta saadun kuvan perusteella.

Vanha kyyninen totuus politiikassa pitää edelleen paikkansa:
kaikkia ei voi miellyttää. Mutta niitä, joita voi miellyttää, täytyy miellyttää
kunnolla. Tämä onnistui hyvin. Esimerkiksi Kivinokan alueen kehittämistä
koskevat kannanottoni suututtivat varmasti monia, mutta yhtä varmasti myös
miellyttivät asiaan myönteisesti suhtautuvia.

Myös nettipresenssi onnistui erinomaisesti. Blogissani ja
Facebook-sivullani oli jatkuvasti sisältöä ja kampanjaa varten aktivoimani
YouTube-kanava sai kaikkiaan 15 200 videonäyttöä.

Tavoitin Facebookin kautta viikoittain 675 sivutykkääjällä noin
24 000 henkeä. Kotisivullani taas oli uniikkeja vierailijoita lähes 39 000
henkeä. Facebook-mainoksiani näytettiin yhteensä 6,8 miljoonaa kertaa ja niiden
CTR oli 0,212. Googlessa en mainostanut lainkaan.

Vedin myös tarkoituksellisesti kampanjan mediabudjetin
perinteisen printtimedian osalta erittäin kireälle. Vaalipäivän sunnuntain
Hesarin ehdokkaiden pikkunaamojen täyttämät sivut osoittivat tämän päätöksen
oikeaksi.

Kokoomuksen Helsingin piiri teki myös erittäin hyvää työtä
yhteismainoksissa. Ne olivat onnistuneita ja näkyivät hyvin katukuvassa. Niin
ikään tarvikehuolto pelasi piirin kanssa erinomaisesti.

Lasken mielelläni myös kampanjan onnistumisten joukkoon
kokoomuslaisten hyvän keskinäisen me-hengen ja kyllä-asenteen. Se on loppujen
lopuksi paljon arvokkaampaa ja kantaa pidemmälle, kuin yksittäinen kampanja.

Miten eteenpäin?

Uusi kaupunginvaltuusto järjestäytyy tulevien viikkojen ja
kuukausien aikana. Lähden seuraavaksi katsomaan, riittääkö tekemäni työ ja
aikaansaatu tulos lautakuntapaikkaan.

Jos näin käy, lupaan jatkaa vähintäänkin yhtä painavalla
tahdilla yhteisten asioiden hoitamista.

Lupaan olla luottamuksenne arvoinen.

Ps. Excel-nikkareille on tarjolla Jälkianalyysi-dokumentti, josta voi tiirailla Helsingin vaalitulosta. Äänien muutos -graafissa on esitetty kokoomuslaisten kunnallisvaaliehdokkaiden saamat äänimäärät ja muutokset edellisiin vaaleihin verrattuna. Erityisen merkille pantavaa on se, että kaupunginvaltuustossa Kokoomuksen valtuustoryhmässä ei ole juuri ketään ensikertalaista. Poikkeuksen tästä muodostavat Fatbardhe Hetemaj (kansanedustajaehdokas 2011), Hennariikka Andersson (Kokoomuksen valtuustoryhmän 2. puheenjohtaja sekä puoluejohdon erikoisavustaja) jaPekka Majuri (monin mitalein palkittu TV-uutisten kriisikommentaattorinakin tutuksi tullut eversti).