NRA ja ääriryhmät riisuttava aseista

Olen seurannut Jyväskylän kirjakahakan jälkipyykkiä hyvin
huolestuneena. Mitä enemmän asiasta tulee uutta tietoa, sitä ikävämmäksi
muodostuu kokonaiskuva tästä yksittäisestä tapahtumasta ja erilaisten
poliittisten ääripäiden tapakulttuurin
kehityssuunnasta
.

Jyväskylän osalta tapahtumien kulku alkaa olla varsin
selvää. Vasemmistolaisryhmät järjestivät poliittisen tilaisuuden, jonka
tiesivät varmasti provosoivan fasistisia nahkapäitä. Aktivistit osasivat
odottaa tilaisuuden aiheuttavan kahnausta. Mutta sen sijaan, että yhteenottoa
olisi aktiivisesti pyritty välttämään, sitä lähdettiin tietoisesti hakemaan. Vasemmistoaktivistit
astuivat myös itse rikoksen tielle järjestämällä tilaisuuteen portsareiksi
laittomasti aseistautuneita mustapaitojaan. Kun klanipäät sitten alkoivat
rähistä, turvautuivat kummatkin osapuolet kättäpidempään.

Asiaa tarkastellessa on erittäin oleellista pystyä näkemään
uhri- ja säälipääoman keräämisen taakse. Heti kahakan jälkeen sosiaalisessa
mediassa ja vasemmistolehdistössä levitettiin aktiivisesti väitteitä siitä,
että puolustajilla olisi ollut käytössään vain huonekaluja. Vasemmistomedia ei
millään tavalla pyrkinyt itse selvittämään tapahtumien kulkua, vaan antoi
mieluummin palstatilaa puhtaalle
spekulaatiolle
ja pyrki näin voimistamaan ideologista mustavalkoista kuvaa
hyvän ja pahan yhteenotosta.

Jyväskylän
tapauksessa on kyseessä poliittisesti motivoitu kahakka, jossa kumpikin puoli
käytti lyömäaseita
.

* * *

Pidän erittäin huolestuttavana kehityksenä sitä, että erilaiset
poliittisesti motivoituneet ryhmät alkavat tietoisesti varautua voimankäyttöön
kokoustensa yhteydessä.

Näyttää varsin selvältä, että vastapuolten välillä ei ole
saavutettavissa rakentavaa debattia. Osapuolet ärsyttävät toinen toisiaan ja
eivät edes pyri rakentavaan ratkaisuun. Jossain vaiheessa sanavalmiiden ja
älykkäiden johtajien seuraajiksi tarttuu henkilöitä,
jotka eivät ole yhtä sanavalmiita ja älykkäitä. He ovat sen sijaan mielipidejohtajiaan
huomattavasti valmiimpia ja kykenevämpiä fyysiseen toimintaan. Ja kun tunteet
kuumenevat riittävästi, jollakin keittää väistämättä yli.

Erityisen suuri vastuu omien seuraajiensa kurissapitämisestä
on ideologisilla johtajilla kuten Jussi
Halla-aholla
ja Li Andersonilla.
Toistaiseksi herroista Halla-aho on kieltäytynyt ymmärtämästä omaa
osavastuutaan seuraajiensa teoista (ks. Embusken TV-haastattelu). Andersonilta asiaa
ei ole vielä kysytty riittävän selkeästi.

Jos suomalaiset poliittisesti motivoituneet ryhmät edes
puolella sanalla hyväksyvät joko omien jäsentensä, faniensa tai kannattajiensa
aseistautumisen ja valmistautumisen tahi osallistumisen väkivaltaan tai
omaisuuden tuhoamiseen, tästä ei seuraa mitään hyvää. Ikävä kyllä
tämänsuuntaisesta kehityksestä on jo merkkejä ilmassa.

Perussuomalaisilta on kuulunut äärinationalistien ja natsiryhmien
osalta harvinaisen paljon saukkosanailua (engl. weasel-wordeilyä). Eduskunta-avustaja
”ei tiedä” natsiryhmän todellista luonnetta ja jatkaa työtään
parlamentissa kun parempaakaan duunia ei löydy, kunnallispoliitikot
pitävät muslimityttöjen tappamista hyvänä juttuna, murhamiehille pitäisi
myöntää mitaleja ja niin edelleen.

Mutta ei vasemmistokaan mikään pulmunen ole. Lukuisat
vasemmistopoliitikot ovat vähätelleet mustapunaisten anarkistien mellakointia unohtamalla
aktiivisesti viranomaisten väkivaltaisen vastustamisen ja vetoamalla siihen,
että tuhopoltot kohdistuvat pääosin ”vain omaisuuteen”. Tuorein
esimerkki on kannabista Vihreiden vaalimökillä poltellut Markus Drake. Hän ilmaantui Facebook-seinälleni huomauttamaan, että
Saksassa vaikuttanut Punainen armeijakunta (Baader-Meinhof gruppe) ei koskaan
tappanut siviilejä. Tämä varmasti lohduttaa terroristijärjestön hyökkäyksissä henkensä
menettäneiden poliisien omaisia.

Kehityskulku, jossa
omaa ideologiaa lähellä olevan porukan väkivaltaa vähätellään, ymmärretään ja
jopa oikeutetaan on pysäytettävä välittömästi jo alkuunsa. Sille ei saa antaa
tipan vertaa kasvutilaa. Vastuullisten poliitikkojen on pidettävä väkivallan ja
aseistautumisen suhteen ehdotonta nollalinjaa kaikkien sidosryhmiensä osalta.

* * *

Perinteisten puolueorientoituneiden organisaatioiden lisäksi
keskusteluun on osallistunut myös kotimainen kivääriyhdistys NRA. Toisin kuin yhdistyksen
nimestä voisi luulla, NRA:n kannanotot eivät ole ensisijaisesti vastuulliseen
aseharrastukseen liittyviä. NRA näkee aseiden omistuksen
”kansalaisoikeutena”.

NRA ottaa kantaa muun muassa saamelaispoliitikkojen
etikettivirheisiin, talouskysymyksiin, ILO:n alkuperäiskansojen sopimukseen,
Yleisradion viherhurmoslaisuuteen, Kreikan rahoituspakettiin ja Pekka Haaviston
homouteen. NRA:n harrastamaa homohuumoria
voi käydä ihailemassa
organisaation julkaisemissa pilakuvissa. Ajankohtaisempaa materiaalia löytyy
huimaa mielikuvitusta tekijöiltään kiistatta vaatineesta ”Äärivasemmisto
Suomessa
” -kirjoituksesta.

Mutta yhtä kaikki: NRA on muuttunut selkeästi aseasian
kiihkoilijalobbarista poliittiseksi järjestöksi. Ja poliittisten järjestöjen ei
kuulu olla aseistettuja.

Kivääriyhdistys NRA on riisuttava mahdollisimman pikaisesti
aseista. Tarpeen vaatiessa tämä on tehtävä viranomaisten ankarin pakkokeinoin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu