A-Studio: Matalapalkkatyö ratkaisee
Katsoin A-studion torstaisen lähetyksen ja keskustelun matalapalkkatyöstä. Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen ovat julkaisseet
asiasta syvällisen raportin ja olikin asiallista, että asiasta päästiin
keskustelemaan myös elävän kuvan ääressä.
Valitettavasti A-studion tuotannon suunnittelu epäonnistui
pahan kerran. Monimutkaisesta asiasta keskustelemaan oli otettu aivan liian
monta henkilöä. Mielenkiintoisimpaan debattiin keskustelussa pääsivät
Soininvaara (vihr.) ja Antti Lindman
(sd.). Kokoomuksen Wille Rydman
ja syrjäytynyt Mira jäivät
statisteiksi. He onnistuivat antamaan keskusteluun muutaman hyvän pointin,
mutta söivät ruutuajallaan Soininvaaran ja Lindmanin välistä debattia.
Tämä oli harmi, sillä Soininvaara murensi Lindmanin
argumentteja yksi kerrallaan. Minulle tuli jopa mieleen, että Lindman ei ole
edes lukenut Soininvaaran ja Vartiaisen julkaisua kunnolla.
Tuotannon suunnittelun epäonnistuminen näkyi myös siinä,
että ohjelmassa pompittiin aiheesta toiseen niin, että varsinaiselle keskustelulle
ja debatoinnille jäi älyttömän vähän tilaa. Esimerkiksi Rydmanin kolmen pointin
esittelyä oltiin keskeyttämässä jo ensimmäisen jälkeen ja muutenkin juuri kun
keskustelijat olivat pääsemässä käyntiin, juontaja siirtyi toiseen aiheeseen.
* * *
TV-lähetyksen tempoilusta huolimatta itse asia on tärkeä.
Tällä hetkellä Suomessa nuorisotyöttömyys
on kolminkertainen verrattuna muiden ikäryhmien työttömyyteen. Ja toimeentulotuen piirissä on 370 000 henkeä.
Määrät ovat šokeeraavia ja kertovat siitä, että ongelmaan on yksinkertaisesti pakko puuttua!
Olen erittäin pettynyt sosiaalidemokraattien
varapuheenjohtaja Antti Lindmanin esiintymiseen
ohjelmassa. Lindman kieltäytyy
ymmärtämästä ongelmien vakavuutta. Hän on ehdottomasti sitä vastaan, että
nuorten ja kokemattomien henkilöiden palkkauksesta voitaisiin joustaa. Tämä ei
kelpaa, vaikka matalampi tulotaso kompensoitaisiin veroalennuksilla ja tukitoimilla.
Linjauksellaan Lindman puolustaa ammattiliittojen jäseninä
olevia jo työelämässä sisällä olevia
henkilöitä. Samalla hän kuitenkin erittäin aktiivisesti vaikeuttaa työntekijöiden sisäänpääsyä työmarkkinoille.
Tällaisten kannanottojen jälkeen ei ole mikään ihme, että
demarit menettävät yhä kiihtyvällä tahdilla nimenomaan nuoria äänestäjiä.
* * *
Minusta Soininvaaran ja Vartiaisen ajatuksissa on paljon
pointtia. Suurin ongelma työhön pääsemisessä on se, että me olemme
hinnoitelleet kotimaisen vähän osaamista vaativan työn aivan liian kalliiksi,
työntekijöiden palkkauksen typerryttävän riskialttiiksi ja sosiaaliturvan liian
helpoksi vaihtoehdoksi.
Kun tähän yhdistetään vielä erityisesti Helsingin alueella
vallitseva älytön asumisen hinta, ollaan todella vaikeiden ongelmien äärellä.
Tiivistettynä viimesijaista toimeentulotukea ja muuta
sosiaaliturvaa saa Helsingissä 1 100 euroa kuukaudessa. Tästä asumiseen menee
suoraan 650 euroa ja muuhun elämiseen jää 470 euroa. Jos asunto sattuu olemaan
satasen kalliimpi, pienenee elämiseen jäävä raha suoraan. Alle viidelläsadalla
kuukaudessa ei hirveästi juhlita.
Ansiotöissä matalapalkkaisimmista
duuneista (mm. siivous-, astianpesu-, ravintola-alan avustavat työt ja
puhelinmyyntihommat) saa noin 1 500 – 1 700 euron bruttokuukausiansioita.
Vähemmän toki, jos töitä ei tee esimerkiksi iltaisin. Pirullisinta näissä
töissä on se, että vakituista kuukausipalkkaista työtä on vaikeaa löytää.
Siivoushommissa osa-aikaisuus ja monessa kohteessa töiden tekeminen on hyvin
yleistä. Ja arvatkaa vain minkälaista korvausta kohteiden välisistä siirtymistä
saa.
Meidän tulisi järjestää työelämä niin, että työnteko kannattaa aina. On järjetöntä,
jos matalapalkkaduunia tekemällä saa lähes saman verran käteen, kuin tekemättä
mitään. Minä olisin valmis harkitsemaan Soininvaaran ja Vartiaisen ehdottamia
toimenpiteitä (veroale ja tukitoimet erityisryhmille) ja Saksan mallia. Joka
tapauksessa ansaitusta palkkaeurosta
täytyy jäädä aina vähintään puolet itselle tuloluokasta ja -rakenteesta
riippumatta.
Meidän on myös hyväksyttävä se tosiasia, että
työmarkkinoille sisään pääseminen tapahtuu merkittävissä määrin keikka- ja osa-aikaisten töiden kautta.
Näiden erityisenä ongelmana on suoran ansiotason nousun vähäisyyden lisäksi kassavirta.
Sosiaaliturvan byrokratia täytyy
järjestää niin, että keikkatöiden vastaanottaminen ei aiheuta ongelmia
etuisuuksien maksatuksen suhteen.
Nuoret ja töistä
pudonneet on ehdottoman törkeää saada sisään työelämään niin pian kuin
mahdollista. Alakohtaisista tiukoista työehtosopimuksista on voitava
joustaa tarpeen vaatiessa niin palkkauksen kuin myös irtisanomissuojan osalta.
Tanskan kokemukset ovat osoittaneet selvästi, että jälkimmäinen on
työllistymisen kannalta oleellista. Ja Saksan mini- ja midi-jobit puolestaan
sen, että työn hinnalla on merkitystä.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä ongelmana on asumisen hinta pääkaupunkiseudulla. Kun
halvin markkinaehtoinen yksiö Helsingissä maksaa 750 euroa kuukaudessa,
asuminen muodostaa kuukausittaisista menoista aivan liian suuren osan.
Oma ratkaisuni asumisen hinnan kuriin saamiseen on suoraviivainen:
meidän on lisättävä asuntojen tarjontaa
merkittävästi. Nykyään Helsinkiin rakennetaan 5 000 asuntoa vuosittain.
Määrä pitäisi nostaa vähintään 10 000 asuntoon. Mielellään jopa 15 000
asuntoon.
Jotta tällaisiin määriin päästäisiin, tarvitaan useita
keinoja:
- Helsingin kaavoitus täytyy saada kertaluokkaa tehokkaammaksi.
Ei ole mitään mieltä junnata kymmentä vuotta esimerkiksi Östersundomin kaavan
kanssa. - Ylimääräiset kiusantekomielessä tehtävät valitukset
on tukittava. Demokratia tarvitsee valitustien, mutta yhteiskunnan kokonaisedun
mukaista ei voi olla se, että yksi ammattivalittaja voi vaikeuttaa tuhansien
elämää vailla mitään riskiä omaan nilkkaan kopsahtavista sanktioista. - Kaavoitetun ja rakentajalle luovutetun maan
veroruuvia voidaan vääntää jyrkästi tiukentuvaksi sellaisissa tilanteissa,
joissa rakennusprojektia ei käynnistetä parempia hintoja odotellessa. - Omatoimista ryhmärakentamista (ns. hartiapankki)
voidaan suosia – kaikkia taloja ei tarvitse antaa ammattilaisgryndereiden
rakennettaviksi. - Kaupunki voi tarjota myös osatakauksia järkeväksi
katsotuille rakennusprojekteille. Kivitalo Helsingissä harvemmin menettää
arvoaan, eikä sitä kovin helposti siirretä Kiinaan. - Kaupungin jo olemassa olevan infrastruktuurin
piirissä olevat vajaakäyttöalueet on rakennettava. Näihin kuuluvat muun muassa
Kehä I:n sisäpuoliset siirtolapuutarhat (näille on tilaa hyvin Kehä I:n
ulkopuolella), Meri-Rastilan vajaakäytössä olevat alueet ja Kivinokan kaltaiset
kummajaiset.
Kyllä Lindman ymmärtää nuorisotyöttömyyden vakavuuden, varsinkin käytännössä. Soinivaaran ongelmana, kuten vihreiden yleensä, on teoreettisuus, joka on usein kaukana oikeasta elämästä. Ohjelman juontajalla, Päivärinnalla on tapana ”hosua” ja keskeyttää puhujia joka pilaa usein koko keskustelun. Kaikenkaikkiaan ohjelma keskittyi liikaa pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten ongelmiin, nuoriahan on koko maassa. Kun on lukenut kok. nuorten kannanottoja, halu palata luokkayhteiskuntaan on ilmeinen.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin meinasin laittaa jo telkan kiinni, kun alkoi unettamaan yhden sosiaaliekonomistin ja sosiaalibyrokraatin itse rakentamassaan sosiaaliunitodellisuudessaan liitely sosiaalidarwinistin laulaessa kuorossa, jossa Lindmanin faktat ja jopa valvemaailmasta inkarnoitunut Mira olivat vain mukavaa unta häiritseviä huonekärpäsiä.
Mutta enpä laittanut ja hyvä niin, koska lopulta jäi kuitenkin hyvä mieli.
Sillä kuten sanot tilanne on vakava ja siihen pitää puuttua. Jotta ongelmaan voi puuttua, täytyy tietää mikä se on. Ojanpelto sitä valaisi ja Miran syvät huokaukset kertoivat missä ongelma puheena olleenkin julkaisun mielestä edelleen on.
Niin, se hyvä mieli jäi siitä, että hetkittäin melkein päästiin sosiaaliorjien käyttöohjeista yhteiskunnan olemassaolon ongelmaan uusliberaalissa maailmanjärjestyksessä.
Ihan kuin olisi ilmassa löyhähtänyt oikeiden asioiden vastakkainasettelu. Ihan kuin reaalitodellisuudella vielä voisi olla mahdollisuus?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan hyviä ajatuksia ja ehdotuksia, paitsi tämä kallis asuminen Helsingissä, tätä ei pysty ratkaisemaan millään kaavoittamisella ja rakentamisella, ennen kun tehdään jotain konkreettista maahanmuutolle, muuten rakennetaan mahdotonta pyramidia.
Suurin osa maahanmuuttajista jotka eivät halua työllistyä periaatteellisista syistä, kuitenkin hakeutuvat Helsinkiin ja lähiympäristöön, tämä nyt on kiistaton fakta. Tämä on ehkä suurimmalle osalle suomalaisista vaikea ymmärtää, mutta he eivät välitä maksaako vuokra-asunto 700 euroa tai 1000 euroa,kaikki hoidetaan heidän puolesta.
Myös rakentamalla lisää asuntoja , tänne saadaan lisää rakennusmiehiä virosta, puolasta, bulgariasta jne. he myös majoittuvat pääkaupunkiseudulle. Tällä hetkellä ulkomaalaisia rakennusmiehiä pääkaupunkiseudulla on sesonkiaikana karkeasti noin 30 000 tuhatta. Täytyy myös muistaa se, että suurin osa näistä rakentajista ovat jotain muuta kun ammattirakentajia. Joukosta löytyy kokkeja, pappeja,viulusoittajia,opettajia jne. joilla ainut tavoite on saada perhe tänne Suomeen sosiaalijärjestelmän piiriin. Tämä tulee olemaan seuraava iso ongelma lähitulevaisuudessa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128853906991…
Ilmoita asiaton viesti
”Suurin osa maahanmuuttajista jotka eivät halua työllistyä periaatteellisista syistä, kuitenkin hakeutuvat Helsinkiin ja lähiympäristöön, tämä nyt on kiistaton fakta.”
Ne, jotka ovat suurin rasite veronmaksajille, haluavat asua valtakunnan kalleimmalla alueella.
Ilmoita asiaton viesti
”Joka tapauksessa ansaitusta palkkaeurosta täytyy jäädä aina vähintään puolet itselle tuloluokasta ja -rakenteesta riippumatta.” – Blogisti osoittaa todellista jalomielisyyttä…
Kauppinen on oikeilla jäljillä:
Tosiasiassa on tapauksia, joissa verot sekä eläke- ja sotumaksut huomioiden, työttömän ihmisen tekemästä satunnaisestyöstä on työn tekijälle jäänyt -4% eli hän on on joutunut maksamaan siitä, että on ottanut tällaisen työn hoitaakseen.
Koska tämä on tiedetty jo sukupolven ajan, voi vetää se johtopäätöksen, ettei asiaa ole haluttu korjata, eikä ay-liike todellisuudessa ole kiinnostunut työelämään pääsystä eikä sinne paluusta työttömyyden jälkeen.
Sen sijaan olisi hyvä SAADA tehdä vapaaehoisesti jotain hyödyllistä, ansiosidonnaista työttömyysetuutta vastaan, jotta uudelleen työllistyminen helpottuisi ja lieveilmiöitä ei kertyisi.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni olisi hyvä ottaa taas tavoitteeksi täystyöllisyys. Töitä tulisi olla kaikille halukkaille myös tarjolla. Tähän ongelmaan ei auta demarien jumiutuminen nykyiseen, toimimattomaksi havaittuun järjestelmään, joka ruokkii työttömyyttä. Ei nuoria pidä myöskään ryöstää tai laittaa orjatyöhön.
Esimerkiksi Saksassa tehdyt uudistukset ovat osoittautuneet mielestäni ainakin osittain onnistuneiksi ja työllisyysaste on kasvanut. Työllistymisen lisäämiseksi tarvitaan kuitenkin myös työllistävä muutos sosiaaliturvaan, jollainen olisi esimerkiksi perustulomalli.
Työn pitää aina kannattaa. Kuten Ossi Mäntylahti kirjoitti, ansaitusta palkkaeurosta täytyy jäädä aina vähintään puolet itselle. Työn tekemisestä ei saa tehdä niin hankalaa, että työttömät eivät uskalla ottaa lyhytkestoisia tai osa-aikaisia töitä tukien menettämisen pelossa.
Ilmoita asiaton viesti
Saskassa työllisyyden nousu persutuu työn osa-aikaistamiseen, Kurzarbeit on suosittu. Valtio maksaa työajan lyhentämisen aiheuttamasta ansionmenetyksestä 60-80 %.
Minijob taas ei vähennä sosiaaliturvaa vaan saa ansaita himen sen päälle.
Ei tuolla rahalla elä, mutta mukava lisä se on
Minijob liittyy myös veronkiertoon: Jos ihminen tekee työtä 2000 euron kk-palkalla niin hän saa käteen jotain 1500.Kun hän lyhentää työaikaa esim thdellä päivällä niin hän saa palkkaa 1600 ja korvaa lopun Minijobilla niin käteen jäävä osuus nousee n 250 euroa.
Ei ole ihme jos Minijob on suosittu
Saksan työllisyysaste oli 76,3 % ja Suomen 73,8 %, ei siis mitenkään merkittävä, tuo 2,5 % merkistee n 60000 työllistä Suomessa
Jos Suomen orjatyöläiset lasketan mukaan työllisyysasteeseen niin Suomen työllisyysaste olisi yli 80%
Ilmoita asiaton viesti
Eiten matalapalkkatyötä syövät erilaiset ilmaistyöt
Työttömistä yli 100000 on orjatyössä ja syrjäyttää pienipalkkaaisen
Opiskeluun kuuluu nyt pakollinne harjoittelu , vähintään puoli vuotta jase tehdään nykyään yhä useammin ilmaistyönä
Näin yhteiskunta pakkotöillään syö liki 200000 matalapalkkatyöpaikkaa
ja aiheuttaa korkean työttömyyden
Ilmoita asiaton viesti
Vuokra-asumisen hinta on ihan oikeasti suurin yksittäinen ongelma tässä valtakunnassa, mutta kyllä sekin ratkaistavissa olisi, jos poliittista tahtoa vaan löytyisi. Ei muuta kun sääntelyä kehiin ja vuokrahinnoille maksimit neliöiden mukaan jos ei kaavoitus tai rakentaminen onnistu tai mikään muukaan auta. Asuntosijoittajien itkusta viis. Vaan eipä taida onnistua.
Niin, ja se on muutes Lindtman, ei Lindman.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä ajatusmallilla pitäisi sitten kaikkeen muuhunkin laittaa ”maximit” Huoltomiehen palkoista lähtien.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi pitäisi? Huoltomiehen palkka näkyy vastikkeessa, mutta eipä se vastike koskaan niin korkea ole, etteikö asuntosijoittajalle jäisi nykyvuokrilla viivan alle pätäkkää.
Ilmoita asiaton viesti
Työttömyystilastoja kannattaisi katsoa tarkemmin niin ymmärtäisi paremmin erilaisten ryhmien ongelmia
Nuorten työttömyys on Tilastokeskuksen mukaan n 20 % ja TEM mukaan n 10 %
Mutta se tärkeämpi luku on työttömyysjakson pituus : Nuorilla , alle 25-vuotialla se on vain 5-7 viikkoa, kun se keskimäärin on 15 viikkoa ja yli 50-vuotiailla jopa 38 viikkoa!!!
Nuoret työllistyvät todella nopeasti uudelleen.Eivät nuoret edes hae pysyviä työpaikkoja.
Eikä tässä ole mitään uutta, minulakin ehti olla ennen valmistumista 10-15 työnantajaa 60-70-luvuilla
Muutenkaan nuorten asemaa työelämässä ei ole ymmärretty, ei 15-24-vuotias ole samanlainen kuin +25-vuotias eikä hae vielä jatkuvaa työuraa.
Nuori hakee paikkansa yhteiskunnassa 15-vuotiaasta alaken ja yleensä se on löytynyt 25-vuotiaaksi mennessä
Siihen saakka nuori vaihtaa työpaikka/koulutusta etc mikä näkyy työttömyytenä ja joutilaisuutena
Tärkeintä olisi tarjota erilaisia töitä/opiskeluvaihtoehtoja/vapaaehtoistyötä etc kunnes tämä oma suunta on löytynyt
Ilmoita asiaton viesti
Tärkeää asiaa. Asuntorakentamista pitää tosiaan tehostaa ja tonttien käyttöönottoa nopeuttaa.
Keinoihin muutama kommentti:
”Ylimääräiset kiusantekomielessä tehtävät valitukset on tukittava. Demokratia tarvitsee valitustien, mutta yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ei voi olla se, että yksi ammattivalittaja voi vaikeuttaa tuhansien elämää vailla mitään riskiä omaan nilkkaan kopsahtavista sanktioista.”
Demokratiaan kuuluu, että valitustie on olemassa. Valitustietä ei voi tukkia. Jos meillä on valituksia salliva järjestelmä, on meillä oltava myös valituksia nopeasti käsittelemään mitoitettu järjestelmä.
”Kaavoitetun ja rakentajalle luovutetun maan veroruuvia voidaan vääntää jyrkästi tiukentuvaksi sellaisissa tilanteissa, joissa rakennusprojektia ei käynnistetä parempia hintoja odotellessa.”
Veroruuvin kiristäminen on mielestäni vieläkin liian hidas keino. Rakentajalle luovutettavan maan luovutusehtoon on lisättävä määräaika maan hyödyntämisen aloittamisesta. Jos määräaikaa ei täytetä, luovutetaan maa-alue seuraavalle halukkaalle.
”Kaupungin jo olemassa olevan infrastruktuurin piirissä olevat vajaakäyttöalueet on rakennettava. Näihin kuuluvat muun muassa Kehä I:n sisäpuoliset siirtolapuutarhat (näille on tilaa hyvin Kehä I:n ulkopuolella), Meri-Rastilan vajaakäytössä olevat alueet ja Kivinokan kaltaiset kummajaiset.”
Huomioidaan myös siirtolapuutarhojen kupeessa olevat valtavat golfkentät 🙂
Ilmoita asiaton viesti