Katainen selätti Arhinmäen

Olen tähän asti seurannut hallituksen kehysriihen tuloksia
ja jälkipyykkiä lähinnä kursorisesti. Kehysriihessä tärkein Kokoomuksen tavoite
saavutettiin, eli työn verotus ei kiristynyt oleellisesti ja muut
veronkiristykset kuten energianverotuksen kiristys ovat siedettäviä.

Osake- ja yhteisöveroasiasta käytävä debatti sai minut
kuitenkin kiinnostumaan asiasta.

Media (mm. A-Studio) kouhkaa tällä hetkellä kovasti
rikkaiden suosimisesta verotuksellisesti. Tämä on liian paljon
yksinkertaistettu.

Kehysriihen oleellisin päätös on tiivistettävissä kahteen tapaukseen:

Tapaus 1: sijoittaja omistaa suoraan pörssissä listattuja
yhtiöitä. Tämä on tyypillistä silloin, jos säästää suoraan osakkeisiin. Minä
esimerkiksi omistan Nokiaa buy & forget -tyylisesti.

 

Tapaus 2: sijoittaja omistaa yhtiön, joka omistaa osakkeita.

 

Ongelman ydin on siinä, että tapaus 2 on verotuksellisesti
melko lailla edullisempi kuin tapaus 1. Ja asian tekee mutkikkaammaksi vielä
se, että osakkeet omistavaa yhtiötä ei ole pakko omistaa kokonaan. Se voi olla
esimerkiksi osaomistus säätiöstä tai vakuutusyhtiöstä. Oma huumorinsa tulee
myös siitä, että jos tapaus 2:ssa holding-yhtiö omistaa firmasta 10 %,
verotusta osingoista ei ole lainkaan.

Mikko Savelius on
kirjoittanut asiasta hyvän analyysin (osa
1
ja osa
2
). Jos luvut kiinnostavat, hänen blogiaan kannattaa lukea. Myös Sami Metelinen kirjoittaa asiasta selkeästi.
Yksittäisiä lukuja kiinnostavampaa on yleinen periaate. Jos pörssiosakkeet
omistava sijoitusyhtiö on hyvässä kunnossa, siitä voi nostaa runsaasti osinkoja
merkittävästi alhaisemmalla veroprosentilla kuin osakkeita suoraan omistamalla.

Vaikutus varakkaisiin perheyhtiöihin on itse asiassa vain
sivujuonne veroratkaisun kokonaiskuvassa. Paljon oleellisempaa on se, että
ratkaisun seurauksena pörssiosakkeisiin suoraan
sijoittavien verotus kiristyy lähes 10 %
.

* * *

Voin hyvin ymmärtää miksi hallitus on päätynyt nyt tehtyyn
ratkaisuun. Vasemmistopuolueille juuri mikään ei ole mieluisampaa kuin kurittaa
”pääomasijoittajia” ja ”pörssikeinottelijoita”. Jos
Helsingin pörssi jotain kaipaisi, niin lisää kotimaisia sijoituksia. Näinpä kokoomuslaisena
minun täytyy ihmetellä tämän linjauksen järkevyyttä.

Sen sijaan poliittinen peluri minussa hykertelee
päätöskokonaisuuden edessä. Ahnehtiessaan pörssisijoittajien kukkarolle
vasemmistopuolueet jättivät selustansa suojaamatta ja päästivät kehysriihipäätöksessä
läpi osinkojen ylärajan poiston.

Fiskaalisesti ylärajan poistolla ei juuri ole merkitystä –
tähänkään asti täysiä osinkoja maksavia yhtiöitä ei ole kovin montaa ollut.
Oleellisempaa on kuitenkin periaate.

Päätöksen lopputuloksena tavalliset sijoittajat kärsivät ja rikkaat
sijoittajat hyötyvät.

Vasemmistopuolueet Arhinmäki etunenässä joutuvat nyt vaikean
paikan eteen. Jos he haluavat puuttua holding-ym. yhtiöiden verotuksen suhteelliseen
edullisuuteen, tämä ei voi tapahtua vastikkeetta. Neuvottelupöydässä on tällöin
käsiteltävä koko yhtiöverotusasia,
siis myös pörssiyhtiöiden tuotoista maksettava vero. Paras ratkaisu asiaan
olisi avoir fiscal -järjestelmän palauttaminen. Toiseksi paras ratkaisu olisi
verottaa osakkeita ja omistusyhtiöitä yhtäläisesti.

Poliittinen peli tulee olemaan hauskaa katsottavaa; vasemmisto
joutuu joko hyväksymään nykyisen varakkaiden yhtiöiden omistajien suosimisen
tai 800 000 pörssisijoittajan verotuksen alentamisen nyt sovitusta tasosta.
Annetaanko etuisuuksia siis rikkaille perheyhtiöille, vai varakkaille
pörssisijoittajille?

Kummassakin tapauksessa Kataisen hallituksen vasemmistopuolueet
tullaan muistamaan ”rikkaiden suosimisesta”.

* * *

Päätoimittaja Huusko on väärässä.

Oikeasti tässä kävi niin, että Katainen selätti Arhinmäen.

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu