Saako toimittaja rakastua?

Käsittelin viimeviikkoisessa
blogissani
Hufvudstadsbladetin julkisuuteen tuomaa Yleisradion politiikan
toimittaja Sanna Ukkolan ja
perussuomalaisten puoluelehden päätoimittaja Matias Turkkilan suhdetta.  Sittemmin
asiasta on tullut esiin jälleen uutta tietoa. Kyse ei ole pelkästä suhteesta. Ukkola
ja Turkkila ovat kihloissa ja asuvat yhdessä.

Asia nousi esille alun alkaen sen myötä, että Ukkola matkusti
paikan päälle raportoimaan
perussuomalaisten puoluekokouksesta
. Tapauksen noustua julkisuuteen muun
muassa STT
ja Ilta-Sanomat uutisoivat siitä ja kansalaiskeskustelu kävi kuumana.

Suuri osa keskusteluun osallistuneista (ks. Vauva.fi,
Facebook-sivu Yle Uutiset, Oma Facebook-sivuni
ja Suomi 24) on
ymmärtänyt  keskustelunavaukseni tarkoituksen
hieman väärin. Esimerkiksi vihreiden maahanmuuttokriittistä siipeä (sic.) edustava
Fija Saarni näkee Turkkilan ja
Ukkolan välisen suhteen puhtaasti kysymyksenä ”oikeudesta
rakkauteen
”. Samaten Hommafoorumilla
ja Uuden Suomen keskustelualueilla on lähinnä myhäilty tyytyväisenä, kun
komeansalskea Matias on onnistunut saamaan itselleen kauniin naisen.

Tehtäköön nyt kerralla selväksi, ettei minulla ole mitään ihmisten
rakastumista vastaan, enkä ole kieltämässä kenenkään suhteita. Jokainen suomalainen toimittaja on
tietenkin täysin vapaa seurustelemaan kenen kanssa tahansa, liittymään mihin
järjestöihin hyvänsä tai jopa olemaan minkä tahansa puolueen jäsen.
Kokonaan
toinen kysymys kuitenkin on, miten tällaiset sidonnaisuudet tulisi käsitellä. 

Omassa avauksessani onkin kyse puhtaasti journalistisesta
integriteetistä.

Julkinen sidonnaisuusilmoitus

Elinkeinoelämän valtuuskunnan, EVA:n johtaja Matti Apunen
sivusi asiaa runsas pari vuotta sitten peräänkuuluttaessaan toimittajien
poliittisia suuntautumisia julkisiksi. Vastasin tuolloin likipitäen ainoana
puolivallattomana journalistina Apusen haasteeseen ja julkaisin sidonnaisuuteni
(viimeisin päivitys täällä).

Apusen ehdotus sai osakseen journalistimaailman liki kategorisen torjunnan.
Ajatuskin sitoutumisten julkistamisista torjuttiin laajalti,
vaikka samaan aikaan media vaatii läpinäkyvyyttä kaikilta sellaisilta tahoilta,
joihin se katseensa iskee.
Asia koskee vallankäyttäjiä laajempaa joukkoa. Esimerkiksi hetki sitten
Helsingin Sanomissa peräänkuulutettiin lääkärien
kytköksien julkaisemista
.

Apusen aloite käsitteli ennen kaikkea puolueiden kannatusta
ja kansalaisjärjestöihin kuulumista. On kuitenkin päivänselvää, että
sidonnaisuuksia syntyy myös perhe- ja sukulaissuhteiden myötä.

Poliitikko-toimittaja -pariskuntia on toki ollut Suomessa
aiemminkin. Anneli
Jäätteenmäen
ja Jorma Mellerin, Petri Sarvamaan ja Sali Helistön sekä Marja
Tiuran
,
ja Olli Ainolan suhteet ovat olleet hyvin
tiedossa. Ukkolan ja Turkkilan suhde taas ei ole.

En silti olisi järin hämmästynyt, jos vastaavantyyppisiä
tapauksia olisi useampiakin.

Miksi niistä ei puhuta julkisesti ja avoimesti?

Kysyin asiaa Yleisradion ajankohtaistoiminnan päälliköltä. Riikka Uosukainen vastasi
ystävällisesti ja kertoi, ettei yleensä puutu toimittajien yksityiselämään.
Ukkolan tapauksessa hän kävi asian läpi, kun se oli noussut julkisuuteen.
Uosukainen näki lisäksi, ettei puolueen lehden päätoimittaja ole samanlaisessa
päättävässä asemassa kuin puheenjohtaja tai ministeri.

Rohkenen olla Riikka Uosukaisen kanssa päätoimittajan
merkittävyydestä eri mieltä. Puoluelehtien päätoimittajat ovat erittäin
merkittäviä mediavallan käyttäjiä ja kuuluvat selvästi puolueen keskeisimpiin
mielipidejohtajiin. Tämä pätee perussuomalaisten lailla kokoomukseen,
demareihin, kepuun, vihreisiin ja kaikkiin muihinkin merkittäviin puolueisiin.

Ylen linjauksessa kiinnittää kuitenkin huomiota se, että
ajankohtaistoimituksen päällikkö kävi asian toimittajan kanssa läpi sen jälkeen, kun tieto suhteesta oli
noussut julkisuuteen
. Epäsuorasti tästä voi päätellä, ettei toimittaja ollut
kertonut asiasta etukäteen oma-aloitteisesti tai ettei asiaa ollut muutoin katsottu
tarpeelliseksi käsitellä aiemmin.

Yle poikkeaa tässä suhteessa huomattavasti maailman
yleisradioiden henkisestä johtajasta, eli brittiläisestä BBC:stä.

BBC ja sidosryhmäintressit

BBC:llä on hyvin laaja ja yksityiskohtainen ohjeistus
sidonnaisuuksien käsittelystä. Asiaa
käsitellään dokumentissa BBC Declaration of personal interest
policy
ja
julkaisussa BBC Editorial Guidelines – Conflicts
of Interest
.

Politiikka kattaa kaikki BBC:n sisällöntuotannon parissa
työskentelevät, ja se on hyvin selväsanaista tekstiä. Sen lisäksi, etteivät
sidonnaisuudet saa vaikuttaa tehtävien suorittamiseen tai sisältöön, BBC vaatii kirjallista ilmoitusta kaikista
sidonnaisuuksista.
Ilmoitus on päivitettävä vuosittain. Ilmoitukset tulee tehdä myös potentiaalisista
intressiristiriidoista ja sidonnaisuuksista
.

BBC:n
linjaukset perheenjäsentenkin osalta ovat selkeitä: ”Disclosable personal interests may include those of family members and
close personal contacts
” (sivu 2, kappale 6). Samaa asiaa käsitellään myös
kappaleessa 7:

Political
Activity

If individuals are
involved in political activity they must not use the BBC or its name or make
reference to their engagement with the BBC to further their political
objectives, nor should individuals engage in any political activity during the
course of their engagement with the BBC or on BBC premises.

Office holding in a
political party and active political involvement of a significant and
continuing nature may not be acceptable if individuals:-

• Are in the public
eye; and/or

BBC Declaration of
Personal Interests Policy Page 6 of 14 Last updated 22.02.2012

• Are in a management or
editorial position in which they could influence policy, strategy or editorial
decisions.

Individuals should also declare the political
involvement of family members and close personal contacts
.

Kuten viimeisestä virkkeestä voidaan lukea, perheenjäsenten ja
muiden läheisten poliittinen aktiivisuus tulee myös ilmoittaa.

Keskustellessani Ukkolan tapauksesta Facebookissa ehdin jo kysyä,
pitäisikö Ylen toimittajien poliittista toimintaa rajoittaa samalla periaatteella,
kuin puolustusvoimissa rajoitetaan sotilaiden poliittisia toimintavapauksia. Kommentointi
kysymykseen oli kiihkeää, vaikkei kysymykseeni liittynyt mitään varsinaista
esitystä.

Tosiasia kuitenkin on, että BBC:n toimitukselliselta
henkilökunnalta on rajoitettu
poliittisia toimintavapauksia. Intressiristiriitojen
ohjeistuksen kappaleessa 15.4.2
todetaan seuraavaa:

Vakituisten BBC:n
uutisankkurien ei tule osallistua myynninedistämistoimenpiteisiin,
suositteluihin tai mainostuksiin millekään yhtiölle, ulkoiselle organisaatiolle
tai poliittiselle puolueelle.
Poikkeus  sääntöön on vain sellaisissa tapauksissa,
joissa toimittaja on kirjoittanut kirjan, ja silloinkin julkaisuun pitää hakea
erikseen lupa.

Niin ikään samaisissa intressiristiriitojen ohjeistuksen
kappaleessa 15.4.3 asetetaan ajankohtaisohjelmien toimittajille (freelancerit
mukaan lukien) tiukkoja sääntöjä poliittisesta toiminnasta. Toimituksellinen
henkilökunta ei saa

  • ilmaista julkista tukea poliittisille
    puolueille,
  • kertoa mielipidettään poliittisesta debatista,
  • kehottaa muuttamaan olemassa olevaa politiikkaa,
  • kommentoida BBC:n toimintaa julkisesti eikä
  • kirjoittaa kolumneja muihin kuin BBC:n omiin
    julkaisuihin.

Asia on kuvattu yksityiskohtaisesti intressiristiriitojen Off
Air Activities -ohjeessa
.

On yllättävää, ettei YLE:llä ole vastaavaa julkista
ohjeistusta ja politiikkaa. Ylen Vastuuraportissa
kylläkin puhutaan eettisistä ohjeista, avoimuudesta ja puolueettomuudesta ja
viitataan ”Laajaan uutis- ja ajankohtaistoimituksen arvokirjaan”,
mutta sitä ei ole julkaistu avoimesti Internetissä. Muutenkaan ohjeistus ei ole
järin konkreettista sidonnaisuuksien käsittelyn osalta. Sama koskee Ylen Ohjelmatoiminnan
ja sisältöjen eettiset ohjeet
(OTS) -ohjeistusta.  

Ylelle tekisi hyvää ottaa mallia BBC:n
sidonnaisuusohjeistuksesta.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu