Ulvilan peitepoliisi ja tapaus Mikko Niskasaari

Anneli Auerin murhamysteerin lähtiessä uudelle
oikeuskierrokselle freelancer-toimittaja Mikko Niskasaari räväyttää ja julkaisee blogissaan Ulvilan
peitepoliisin valokuvan ja lataa pöytään lukuisia väitteitä, joihin ei anna
ensimmäistäkään lähdeviitettä.

Minun on vaikea suhtautua Niskasaaren robinhoodismiin kovin
ihailevasti. Niskasaari on toiminut tähän tyyliin ennenkin. Hän esittää
erittäin kärjekkäitä väitteitä, mutta ei anna näihin lähdeviitteitä tai sen
tarkempia perusteluita. En pidä tästä.

Tuore blogi on hyvä esimerkki Niskasaaren tavasta jättää
lähteet mainitsematta. Hän vetoaa bloginsa lähdeviiteluettelossa vain KKO:n
ennakkotapaukseen vuodelta 2011, Iltalehden uutiseen oikeudenkäynnin
alkamisesta, eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomukseen ja yhteen aiempaan
blogiinsa.

Varsinaisiin väitteisiinsä hän ei anna mitään viitteitä tai
perusteluita:

  • Peitepoliisin raportti oli ”halpamaista
    parjausta”. Tälle väittelle ei löydy tukea – raporttia ei ole missään
    nähtävillä, eikä Niskasaari ota siitä edes lainauksia esille.
  • Peitepoliisin toiminta paljastui Niskasaaren
    mukaan vahingossa. Niskasaari ei perustele väitettään millään.
  • Niskasaaren mukaan raportti kumoaa todisteet
    Auerin syyllisyydestä murhaan. Jälleen kerran Niskasaari jättää perustelematta
    asian miksi näin olisi.

Kuvan julkaisua Niskasaari perustelee sillä, että
anonymiteetin rikkominen ehkäisee poliisin törkeitä virassa tekemiä
väärinkäytöksi. Jälleen kerran Niskasaari jättää mainitsematta mitkä nämä
törkeät virassa tekemät väärinkäytökset ovat ja mitä näyttöä näistä on.

Esitänkin Niskasaarelle haasteen: todisteet pöytään tai suu
kiinni.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu