Hämmentävästi huostaanotosta

12-vuotias huostaanotettu poika kirjoittaa kokemuksistaan:

”Vituttaa. Tosi
tyhmää olla täällä vitun tyhmässä paikassa. Tyhmät hoitsut, tosi tyhmät lapset,
tosi tyhmä paikka, ei oo mitään kivaa. Täs paikas ei oo mitään hyvää. Ei saa
tehdä mitään kivaa. Sit ku ei saa käydä yksin missään, ees kaupassa”.

Kiinnostuin huostaanotettujen lasten sijoituksista ja
jatkohoidosta, kun apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri vinkkasi tänään Vantaalla
järjestetystä tilaisuudesta. Siellä pääkaupunkiseudun kunnat rekrytoivat ihmisiä
huostaan otettujen lasten sijasvanhemmiksi.

Tilaisuus oli käytännössä paneelikeskustelu, jossa muutama
sijaisvanhempi sekä huostaanoton kokenut nuori kertoivat omista kokemuksistaan.
Koska panelistit kertoivat pitkälle omista perhekokemuksistaan,
keskustelijoiden sanomisten sisältöä ei ole tarkoituksenmukaista referoida.

Minulle tilaisuus jätti hyvin hämmentyneen tunteen.

En ollut tuntenut asiaa aiemmin, joten ensimmäinen
hämmennyksen aihe oli terminologia. Huostaanottoihin ja lasten sijoituksiin
liittyy lukuisia hämmentäviä termejä, jotka eivät ole yhdenmukaisia.
Esimerkiksi ”vastaanottoperhe” ja ”pitkäaikainen sijoitus” -termit
vaihtelevat eri kaupunkien välillä ja putosin kärryiltä viimeistään siinä
vaiheessa, kun väliaikaisesta sijoituksesta puhuttiin neljännellä eri termillä
puhujasta riippuen.

Lasten huostaanoton ja sijoitusperheiden käsittelyn
prosessista ei yksikään puhuja tai viranomainen pystynyt antamaan selkeää
käsitystä. Tätä ei helpottanut yhtään se, että asian liepeillä liikkuu nopeasti
laskien pitkälle toistakymmentä eri organisaatiota: SOS lapsikylä, Vaahtera,
Pihlaja, Pesäpuu, kolmen kaupungin sosiaalitoimet, Perhehoitoliitto, Pelastakaa
lapset jne. Mikä merkitys näillä on? Ota tästä nyt sitten selvää.

Minulle selvisi myös tilaisuudessa se, että sijaisvanhemmuustoimintaan
mukaan lähtevä joutuu luopumaan työpaikastaan. Ja se, että toiminnasta
maksetaan rahaa. Korvauksen tasosta ei kukaan maininnut mitään konkreettista,
mutta jäin siihen käsitykseen, että se on noin 900 euroa kuukaudessa. Jos työpaikastaan
joutuu luopumaan, diili kuulostaa huonolta.

Viimeisenä outoutena jäin ihmettelemään
seksuaalivähemmistöjen Pride-liikkeen merkitystä. Minulle tuli uutena tietona
se, että jokainen sijaisvanhempitoimintaan mukaan lähtevä joutuu käymään läpi
Pride-koulutuksen.

Ymmärrän seksuaalivähemmistöjen huomioon ottamisen merkityksen
nykyaikana. Mutta kun kyse on lasten huostaanotosta ja sijaisvanhemmuudesta, aikuisten
ihmisten kouluttaminen homo- ja lesboasioiden suhteen empaattisiksi on hämmentävää.