Voiko lasten päivähoidon tuottoa laskea?

MTV3 esitti viime viikolla provokatiivisen 45 minuuttia -ohjelman, jossa kerrottiin kaupunkien päivähoitoloissa olevan kovin usein liian vähän henkilökuntaa. Monet vasemmistolaisittain ajattelevat ovat tarttuneet tähän ja syyllistäneet ”kylmän oikeistolaisen talouspolitiikan” siitä, että lasten etuja ei ajeta, kun ”tuottamatonta työtä” karsitaan.

Päivähoidossahan asia on täsmälleen päinvastoin. Päivähoito on tuottavaa työtä ja sen tuotto on kohtuullisen helppoa laskea.

Mennään ensin taustoihin. Miksi päiväkodeissa on ”liian vähän henkilökuntaa?”

* * *

Katsotaanpa lukujen taakse. 

Oikeasti asiassa on kyse siitä, että henkilökuntaa on yksittäisinä päivinä liian vähän per kuukausi. Näin tapahtuu kymmenessä prosentissa päiväkoteja per kuukausi.

Mistä tulevat yksittäiset poissaolopäivät? No esimerkiksi lyhytaikaisista sairasteluista.

Jos yksi päiväkotitäti on flunssassa, tästä
tulee tavoitelukuihin maininta henkilökuntavajeesta. Miten tästä sitten saadaan tilasto, jossa vain
osassa päiväkoteja on aina riittävästi henkilökuntaa paikalla? No
yksinkertaisesti päällekkäisyyksillä. Eli suomeksi kymmenessä prosentissa
päiväkoteja käy niin, että henkilökuntaa on poissa töistä sairauksien ym. takia
lyhyitä aikoja ja näitä ei saada paikattua riittävän nopeasti sijaisuuksilla
.

Helsingin päiväkodeissa pitää olla yksi täti per kolme
alle 3-vuotiasta tai yksi per seitsemän alle kouluikäistä. Jos päiväkodissa on
30 paikkaa ja alle kolmevuotiaita on tästä yhdeksän, tästä tulee henkilökuntaa
seuraavasti:

– Alle kolmevuotiaitten ryhmät: kolme tätiä

– Yli kolmevuotiaitten ryhmät: kolme tätiä

Yhteensä siis kuusi aikuista huolehtimassa
kolmestakymmenestä lapsesta. Jos näistä yksi on 1-3 päivää syksyllä flunssassa,
pystyykö viisi henkilöä väliaikaisesti huolehtimaan samasta määrästä
lapsia? Kyllä pystyy. Raja on häilyvä ja esimerkiksi viime sunnuntaina Turun
sanomissa psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen puhui 6-8 hengen
ryhmistä alle kolmen vuoden ikäisille ”ihanteellisen kokoisina”.

Muistattehan lisäksi, että henkilökuntapuutteen kattaminen
edellyttää joko vakituisesti yhtä ylimääräistä hoitotätiä (kuuden hengen
sijasta olisikin seitsemän vakiopalkattua henkilöä -> kustannukset +17%) tai
vaihtoehtoisesti pitää saada tilapäistyövoimaa hyvin lyhyellä varoitusajalla. 

Veikkaan, että aika moni asiakas alkaisi kitistä jos
päivähoitomaksut nousevat 17%. Esimerkiksi Espoossa keskituloisten päivähoitomaksu on 245
euroa per kk, eli uusi hinta olisi 287 euroa. Olisitteko valmis maksamaan tämän
ja vielä toisen mokoman lisää veroja päälle?

Päivähoitovuorot ovat vähän sama kuin sairaalavuorot: ne
alkavat kukonlaulun aikaan ja ovat vielä usein vuorotyötä. Jos siis vuorossa
oleva hoitaja ilmoittaa aamulla olevansa sairaana, pomon pitää alkaa metsästää
hänelle korvaajaa. Ennen kuin sijainen löytyy  kuluu helposti parikin
tuntia.

Jos päivähoitoyksiköt olisivat suurempia, olisivat myös
sijaisjärjestelyt helpompia. Esimerkiksi 90 hengen päiväkodissa tarvitaan
edellisen esimerkin sijaan kuuden tädin sijasta 18 tätiä. Tähän yhden
vakiohenkilön lisäys tarkoittaa kiinteiden kustannusten nousua viidellä
prosentilla. Kokonaan toinen juttu sitten on, onko 90 hengen päiväkoteja järkeä
pitää. Nopeasti tarkasteltuna ne kuulostavat aikamoisilta
”laitoksilta”.

* * *

Entä se päivähoidon tuotto?

Päivähoito on tuottavaa toimintaa. Sen avulla saadaan
työmarkkinoille lisää työvoimaa ja näin kasvatettua välittömästi
kansakunnan kokonaistulopottia.

Yhteiskunnan kannalta on jopa hyvinkin helppoa laskea
päivähoidon tuotto jopa perhekohtaisesti. Lasketaan päivähoitopaikan
vastaanottaneiden vanhempien ansiotulot, summataan yhteen perhekohtaisesti ja
vähennetään summasta päivähoidosta aiheutuneet kulut.

Luvut toki muuttuvat aika ikäväksi, jos subjektiivista päivähoito-oikeutta käyttävät poissa työelämästä vakituisesti majailevat vievät lapsensa julkiseen hoitokotiin päivän ajaksi sen sijaan, että huolehtisivat näistä itse.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu