Heinäkuun homohössötys

Olen mielenkiinnolla seurannut kesäisen Suomen keskustelunaiheita. Valtakunnassa on ilmeisesti kaikki hyvin kun pääuutiset mediassa liittyvät homoliittoihin.

On kuitenkin aiheellista kysyä, onko tässä kyseessä jonkinasteisen poliittisen agendan ajaminen. Kansanedustajien rekrytoiminen homoliittolain taakse on esimerkiksi otsikoitu Uudessa Suomessa kohtuullisen provosoivasti ”taistelu 100 nimestä alkaa” ja asiaa on pidetty esillä kummallisen paljon.

Toinen esimerkki on Jouko Pihon sinänsä vastenmielinen ja lapsellinen blogikirjoitus poistaminen Puheenvuoro-palvelusta. Kuitenkin samaan aikaan palvelussa on lukuisia selkeästi homoasian vastustajien vastaisia kiihkeitä kirjoituksia.

Kirjoitusten sisällön asiallisuuden perusteella tehtävä moderointi on niin ikään kyseenalaista. Uuden Suomen sivuilla mellastavat lukuisat ulkomaalaisvastaiset ja jopa muslimityttöjen tappamisesta fantasioivat persumokuttajat ja kaiken maailman eurajokilaiset ”energia-alan asiantuntijat”, jotka syytävät esiin mitä hämmästyttävämpiä teorioita.

Pitäisikö homodebatin kummallekin osapuolelle antaa tasapuolisesti oikeus ilmaista itseään? Kyllä pitäisi. Tämä jos mikä on arvokysymys.

* * *

Mitä itse homoliittoihin tulee, niin minulla ei ole asiasta hirveän voimakasta kantaa. Mitä kaksi aikuista ihmistä tekee keskenään, on pääasiassa heidän asiansa. Olin ihan mielelläni vierailemassa Gaypridessä, Kokoomuksen Kasaryn teltalla ja osallistumassa omalla pienellä panoksellani talkootyöhön avarakatseisuuden puolesta.

Mutta näen kyllä selkeitä ongelmia perinteisen perhekäsityksen täydellisessä romuttamisessa ja uudelleenrakentamisessa. Kirkko luo asiaan oman ongelmansa, sillä on täysin mahdotonta kuvitella valtiovallan lähtevän sanelemaan seurakunnalle miten niiden tulisi tulkita oppikysymyksiä. Tämä ei kuitenkaan ole asian suurin ongelma, vaikka Päivi Räsäsen puheista muuta voisi päätelläkin.

Yksi suurimpia homoliittoasioihin liittyviä ongelmia on se, että kaikki homoperheiden puolustamiseen liittyvät argumentit käyvät lähes sellaisinaan puolustamaan moniavioisia suhteita. Jos siis haluamme sallia yhteiskunnassa vapaamuotoiset homoperheet, meidän tulisi loogisen tasapuolisuuden nimissä sallia myös moniavioiset perheet.

Erityinen ongelma moniavioisten perheiden suhteen on se, että niitä löytyy moneen lähtöön. Moniavioiset perheet voivat olla paitsi perinteisiä yksi mies ja kolme vaimoa -perheitä (joita itse asiassa löytyy jo nyt maamme muslimiväestön keskuudessa) myös trendikkäitä polyamoriayksiköitä, joissa perhe koostuu Thaimaasta adoptoiduista lapsista, kahdesta naisesta ja yhdestä sukupuolensa kolmeen kertaan vaihtaneesta transgenderbenderistä.

Muiden kuin perinteisten avioliittojen laillisen statuksen uudistaminen on huomattavasti isompi ja monimutkaisempi kuvio kuin miten asia on nyt yksinkertaistettu ja populärisoitu. Siihen liittyy monia yhteiskunnallisia ja (ihmis)oikeudellisia kysymyksiä, jotka eivät ole todellakaan yksinkertaisia.

Aina kun lainsäädänönssä käsitellään lapsiin liittyviä kysymyksiä, on syytä käyttää erittäin paljon harkintaa ja malttia. Vahvan tunteen palossa tulee harvoin hyviä tuloksia.

Toivoisin keskustelijoilta kylmäpäisyyttä. 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu