Roistot saavat aina aseet?

Olen lukenut Norjan lastentappajan manifestiä kohta kahden päivän ajan. 

Yksi hämmästyttävimpiä osuuksia manifestistä on kertomus aseiden hankkimisesta. Breivik kuvailee kertomuksessaan miten hän yritti hankkia asetta Itä-Euroopasta usean päivän ajan, mutta epäonnistui. Laittoman aseen saaminen oli hänelle erittäin vaikeaa, vaikka mies oli kiistatta älykäs, kiero ja sosiaalisesti lahjakas. 

Yksi asedebatin perusväittämistä keskittyy siihen, että aserajoitukset vaikuttavat vain ”kunnon kansalaisiin”. Rikolliset saavat aina kyllä aseet käsiinsä. 

Kuitenkin Norjan Breivik, sekä Suomen Saari, Auvinen ja Sillanpää olivat kaikki saaneet ampuma-aseet käsiinsä nimen omaan laillisia väyliä pitkin. 

Manifestinsä mukaan Brejvik käytti myös ylettömästi aikaa ja rahaa typpilannoitteen kanssa pelatessa. Hän kulutti tähän kotikemian harjoitukseensa myös suhteellisen suuren määrän rahaa ja riskeerasi kiinnijäännin.

Lopputuloksena pomminvalmistuksesta oli ”vain” kymmenkunta kuollutta, kun samana päivänä ampumalla saavutettiin moninkertainen tuho. Pommien valmistaminen ei ollut kovin ”kustannustehokasta” laillisiin ampuma-aseisiin verrattuna.

* * *

En ole mikään fanaattinen siviilien aseiden kieltäjä. Minusta siviiliväestön aseenkanto-oikeudelle on varsin hyviä perusteita: ideologinen (oikeus omistaa), maanpuolustuksellinen ja harrastuksellinen (metsästys, ampumaurheilu, keräily jne.). Valtiolla ei myöskään ole mitään oikeutta julistaa yhtäkään näistä harrastuksista typeräksi ja ehdottaa niiden korvaamista tikanheitolla tms.

Silti aseharrastajien täytyy pystyä myöntämään, että yksisilmäisellä ei-ei-ei:n hokemisella he edistävät asiaansa tasan yhtä paljon kuin Vihreät viime hallituskaudella ydinvoima-asiassa. Eli ei lainkaan.

Yksi ihan vakavasti otettava ehdotus aseenkanto-oikeudelle olisi hyväksytty varusmiespalveluksen suorittaminen. Vaikka kaikkia psykoja ei P-koekaan pysty plokkaamaan, intissä kuitenkin opitaan terveellinen kunnioitus ampuma-aseita kohtaan ja siellä on useita kuukausia aikaa arvioida kansalaisten käytöstä.

Suhtaudun myös varsin epäilevästi psyykelääkkeitä nauttivien oikeuteen pitää hallussaan aseita. Lääkkeitä on toki useita erilaisia, mutta kannattaa muistaa mitä tabuja kouluampujat napsivat.

Haluavatko aseharrastajat — erityisesti perussuomalaiset sellaiset — olla mukana kehittämässä Suomen aselainsäädäntöä, vai onko tärkeämpää olla vain ideologisesti oikeassa ja näin statistina nurkassa?

Persujen kannattaa muistaa, että he eivät ole eduskunnassa enemmistönä. Periaatteessa myönteisesti aseomistukseen suhtautuvia löytyy erityisesti Kokoomuksesta.

Fiksuille diileille on politiikassa aina paikkansa.

Mitä persut ovat valmiita tuomaan neuvottelupöytään järkevästä aselain uudistuksesta?

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu