Ulkoistetaan vankilat

Laissa ja sen toimeenpanossa voidaan tavoitella muutamia eri asioita:
1) kosto
2) rikoksen uhreille (joita ovat myös välittömien kohteiden omaiset jne) aiheutuneiden vahinkojen ja kärsimysten korvaaminen
3) rikollisuuden ehkäiseminen

Monesti erityisen törkeiden ja raakojen rikosten jälkeen niin mielipidekirjoituksissa kuin monissa muissakin jutuissa vaaditaan rangaistuksia joita ei voi perustella muuten kuin kostolla. Kosto ei kuitenkaan ole hyväksyttävä peruste nykyisten sopimusten tai perustuslain mukaan, joten laeissa ja oikeuden käytössä se on mukana vain siltä osin kuin toteuttavat ihmiset antautuvat tunteidensa vietäväksi.

Vahinkojen ja kärsimysten korvaaminen pyritään tekemään jollain tapaa, mutta koska henkistä vammaa ei rahalla voi korvata, jäävät korvaukset monesti vähäisiksi. Korvaukset voivat ottaa huomioon esim. nuoren ihmisen traumasta johtuvan pysyvän työkyvyttömyyden korvaamalla tulevan ajan tulonmenetyksen, mutta mikään ei korvaa niitä kärsimyksiä mitkä seuraavat läpi elämän. Tällä saraa uhrien (ml. omaisten ja läheisten) kuntouttamista voisi varmasti kehittää.

Rikollisuuden ehkäisemisen koostuu edelleen useasta osasta.

Ensinnäkin on rangaistuksen pelko: jos rikosta suunnitteleva katsoo kiinni jäämisen ja siitä seuraavan rangaistuksen liian suuriksi suhteessa rikoksella saavutettavaan hyötyyn, hän jättää rikoksen tekemättä. Tämä kuitenkin pätee vain suunnitelmalliseen rikollisuuteen, ei siihen suureen osaan joka tapahtuu pikaistuksissa, alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena, tai muuten sellaisissa tilanteissa joissa rikoksen toteuttaja ei ota huomioon tai ei piittaa rangaistuksesta. Joissain tilanteissa saattavat kovat rangaistukset jopa kääntää asetelman päälaelleen: jo tehdyistä teoista seuraava rangaistus on sellainen, ettei uusilla teoilla ole rangaistuksen kannalta merkitystä, ja näin teot voivat jatkossa olla entistä piittaamattomampia ja raaempia.

Toisekseen voidaan rikoksen tekijää sopeuttaa yhteiskuntaan. Osin kyse voi olla terapeuttisista keinoista joilla puututaan esim. persoonallisuuden ja toimintakyvyn ongelmiin, osin sosiaalisen sopeuttamisen keinoista sisältäen vaikkapa ammatin opiskelun ja vapautumisen lähestyessä työhön ja asuinympäristöön liittyviä toimia.

En tunne oikeusprosessia ja rikoksesta tuomitun sopeuttamisprosesseja, joten yllä todetut ovat vain muutamia hyvin yleisluontoisia keinoja. Kuitenkin nimenomaa viimeisin, eli rikoksen tekijän sopeuttaminen yhteiskuntaan, on jo pidemmän aikaa ollut tärkein. Sillä ei saavuteta kostoa, eikä voida osoittaa voimaa ja valtaa yli toisen ihmisen, mutta rikoskierteitä katkaistaan ja näin rikollisuutta vähennetään.

Vankeinhoidon ulkoistaminen tai jopa ulkomailta hankittava vankeinhoitopalvelu sopii tähän hyvin huonosti. Näillä keinoin siirrytään ennemmin pois sopeuttamisesta ja näin rikollisuuden vähentämisestä, kohti kostoa. Toki tällainen voi olla mediaseksikästä ja poliittisesti ääniä keräävää, mutta perustuslaillisilta ongelmiltaan toteuttamisekelvoton, ja yhteiskunnan kehityksen kannalta suuri askel taaksepäin.

Onko mahdollinen välitön alkuvaiheen taloudellinen hyöty sen arvoista, että yhteiskuntaa kovetetaan, ja rikollisuutta sekä rikosten raakuutta lisätään? Vähänkään pidemmällä aikavälillä mahdollinen alkuvaiheen taloudellinen hyöty katoaa kasvavan rikollisuuden torjumiseen sekä kasvavien vankimäärien ylläpitoon, eikä yhteiskunnallisia vaikutuksia moraaliin tai etiikkaan tai hyvinvointiin ole vielä edes pohdittu.