Lihapuhetta

Kun nuorena nöösipoikana kirjoitin arvostelun Steve Meretzkyn Spellcasting 301: Spring
Break -pelistä, kuvailin
tekstiseikkailun alussa tapahtuvaa kisaa älyn ja lihasten väliseksi
kamppailuksi. Sankari halusi osoittaa että tytöt ovat kiinnostuneita mahtimuskeleiden
sijasta miehistä, joilla on enemmän kuin kaksi toimivaa aivosolua. 

Suuresti arvostamani kirjoittajamentorini, Niko Nirvi,
lisäsi artikkeliin tarkennuksen genrestä; kyse on siis fantasiapelistä. 

En tuolloin tajunnutkaan kuinka oikeaan lisäys osui. 

Norjan massamurhaaja Anders
Breivik oli hädin tuskin ehtinyt julkaista kuvitetun manifestinsä, kun
Internetin merkittävimmät keskustelupalstat, eli Suomi24, Demi ja Vauva.fi avasivat
Breivikiä käsittelevät keskusteluketjut.

Keskustelut keskittyivät siihen kaikkein oleellisimpaan:
onko Anders Breivik söpö, vai peräti syötävän söpö. Ja minkälaisia tunteita
stereoideilla pumpattu lihaksikas miesvartalo aiheuttaa.

Ihailun aloittaa Suomi24:n Mimmi21w: ”Hitsi miten komea ja haluttava Mies!!!”. Demin keskustelupalstalla nimimerkki Lobe komppaa ”nam :p” ja ”breivik on
mulle aina hyvännäköinen vaikka se tappais vaikka koko sukuni, panisin sitä
silti”. Samalla linjalla on myös nimimerkki fluffy_lamb: ”kyl mä sitä panna voisin 😉”.

Jomppa puolestaan
keskittyy arvostelemaan onkohan vankilaruoka hieman lihottanut Breivikiä. Spagettimakkara taasen tunnustaa pitävänsä
muistakin massamurhaajista: ”Mun mielestä siinä ei oo mitään väärää et pitää
Breivikkiä komeena, mä pidin Pekka-Eric Auvista komeena?!?”.

Totuuden nimissä on tunnustettava, että myös miehiltä irtoaa
vastaavaa tekstiä. Vauvan keskustelualueilla aiheeseen sopiva nimimerkki Paloittelija ihailee Terhi Tervashonkaa seuraavasti: ”PANISIN,seksikäs
paketti jonka huolisin viereeni.”

Yhteiskunnallisena ilmiönä Paloittelijan kommentit ovat
kuitenkin poikkeus. Mitä törkeämpi murhaaja tai
väkivallantekijä, sitä helpommin tämä saa naisseuraa.

Ilmiö ei ole mitenkään uusi. Brittilehti Guardian julkaisi
joitain vuosia sitten laajan artikkelin väkivaltaisten rikollisten naisilta
saamasta huomiosta. Sadat brittinaiset ovat menneet joko kihloihin tai
naimisiin Yhdysvalloissa kuolemantuomion täytäntöönpanoa odottavien vankien
kanssa.

Kuuluisa terroristi Carlos the
Jackal meni naimisiin naispuolisen asianajajansa kanssa. Jimmy Boile puolestaan nai
vankilapsykiatrinsa. ”Britannian väkivaltaisin vanki” Charles Bronson taas on julkaissut kotisivuillaan naisten
hänelle lähettämiä vietteleviä kuvia.

Miehenä minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää tällaista
ilmiötä. En itse voisi kuvitellakaan yhteiselämää tai mitään vesurinvartta
lähempää tuttavuutta Tervashongan tai kenenkään muun saatanaa palvovan
ihmissyöjän kanssa.

Jos uskomme Henry
Laasasen ansiokasta markkina-arvoteoriaa, ilmiö tuntuu entistä
hämmästyttävämmältä.

Väkivaltaisilla rikollisilla ei ole korkeaa statusta tai
paljoa rahaa. Useimmat ovat lisäksi selvästi keskivertoa rumempia ja typerämpiä. Joillain
yksittäisillä korkean profiilin henkilöillä voi olla mainetta, mutta tämä on korkeintaan
pahamaineista sellaista.

Mikä ”pahoissa pojissa” kiehtoo?

Montako rakkauskirjettä Breivik tule saamaan Suomen naisnuivilta?