Eurobondeista ratkaisu Kreikkaan?
Annoin aikaisemmassa
jutussani muutamia käytännön esimerkkejä siitä kuinka asiantuntematon talousjournalismi
johtaa lukijoitaan säännönmukaisesti harhaan. Lyhyesti sanottuna siinä missä
tavanomaisen journalismin tehtävänä on raportoida ilmiöistä ja auttaa lukijoita
ymmärtämään niitä poimimalla esiin olennaisia asioita, epäpätevät talousjournot
tekevät tikusta asiaa eivätkä kerro lukijoilleen kokonaisuuksien merkityksistä.
Kreikan taloussotku on tästä hyvä esimerkki. Se on vaikea ja vakava asia, mutta
paniikissa säntäilevä talousjournalismi on epäonnistunut lähinnä sekoittamaan asiaa
ja levittämään tästä aiheellisen huolen lisäksi asiatonta FUD:ia.
Otetaanpa askel taaksepäin ja katsotaan mistä Kreikan
valtionvelassa oikeasti on kyse. Kutsun jälleen lukijoita huomauttamaan
asiavirheistä. Niitä varmasti löytyy ja ne korjaamalla saadaan tästäkin
kolumnista aikaa kestävä.
* * *
Keskustelin hetki sitten muutaman rahoitusalalla
työskentelevän naispuolisen tuttavani kanssa. Ystävättärieni toimenkuva on alan
tukitoiminnoissa, eivätkä he osallistu päivittäin rahapoliittisten asioiden
käsittelyyn. Sen kummemmin yksilöimättä he eivät kuitenkaan ole mitään
kassaneitejä.
Silti minulle oli varsin suuri järkytys, että finanssialalla
työskentelevät ystävättäreni kuvittelivat vakavissaan Kreikan maksavan tällä
hetkellä ”sadan prosentin korkoa” valtionlainoistaan. Myös pikagallup
Facebookissa antoi samansuuntaisen lopputuloksen. Kaikki vastannet arvelivat
Kreikan valtionvelan koroksi vähintään 50 %.
Kreikka ei maksa veloistaan lähellekään viidenkymmenen tai sadan
prosentin vuosikorkoa.
Syy ystävättäreni väärinkäsitykseen on Hurrin kaltaisten
rommaajien pelotteluartikkeleilla, joissa roiskitaan tarkoituksenhakuisesti
kuraa eurojärjestemän päälle. Vaikka artikkeleissa itsessään ei ole
asiavirhettä, kontekstivirhe tulee
valituista termeistä.
Hurri kirjoittaa jutussaan
”velkakirjamarkkinoista” ja ”markkinakoroista”. Hän jättää kuitenkin
avaamatta näiden käsitteiden sisällöt, eikä osaa kertoa lukijoille niiden
merkitystä osana suurempaa kuvaa.
Velkakirjamarkkina
tarkoittaa nostettujen velkojen tai niistä kehitettyjen uusien velka- tai
vakuutustuotteiden ostamista ja myymistä velan nostamisen jälkeen. Ja tähän
operaatioon liittyy markkinakorko.
Väännetään rautalangasta yksinkertaistetun esimerkin avulla:
Jussi ottaa Helsingin Nordeasta asuntolainan ja maksaa tästä 4 % vuosikorkoa. Jussi
maksaa lainansa takaisin pankille 10 vuodessa.
Helsingin Nordealla on kuitenkin halua saada käteistä
nopeammin sisään, joten se siirtää (myy) Jussin lainan Espoon Nordealle 3,0 %
vuosikoron hintaan. Voitoksi Espoon Nordea kuittaa Helsingin liikkeeltä 1,0 %
Jussin maksamista korkotuotoista. Helsingin
Nordea saa kuitenkin pääomansa ja tuottonsa heti, joten kumpikin osapuoli
on tyytyväinen kauppaan.
Eri pankkien välinen toiminta ei näy Jussille mitenkään,
mutta tätä tapahtuu kulissien takana koko ajan. (Itse asiassa pelkkien lainojen
myynnin sijasta pankeilla on valtava arsenaali erilaisia monimutkaisia
rahoitusinstrumentteja, joita käytetään enemmän ja vähemmän luovasti. Oikeasti
Jussin lainaa vasten luodaan mm. vakuutus,
joita sitten treidaillaan ja
vivutetaan ympäriinsä erilaisissa koreissa.)
Velkoihin liittyy aina riski.
Äskeisessä esimerkissä Jussi voi osoittautua
viinaanmeneväksi huliviliksi, joka sössii alkuperäisen rahoituksen ja tarvitsee
lisää hilloa saadakseen talonsa valmiiksi. Tällöin Helsingin Nordealle voi olla
hyvinkin edullista lainata uutta rahaa Jussille 30 % vuosikorolla ja myydä se
eteenpäin 20 % korolla. Stadin pankille jää silti hyvä voitto ja mahdollisen
luottoriskin musta pekka jää westendiläisten murheeksi.
Tästä on kyse kun puhutaan markkinakorosta.
Markkinat arvailevat minkälaista hintaa Jussille – tai Kreikalle – myönnettävistä
uusista lainoista tai näiden johdannaisista voidaan pyytää, kun vaakakupissa toisena osapuolena on (epä)luotettava velanmaksaja.
* * *
Ongelmana lainojen uudistus
* * *
Valtioiden rahoitus on isojen yritysten lailla tyypillisesti
määräaikaisia velkoja, joissa on kiinteä korko tietyksi ajaksi. Ja aivan kuin
yrityksetkin, valtiot uusivat velkoja muutamien vuosien välein. Eli maksavat lainan
pois ja nostavat uuden suurin piirtein samankokoisen lainan poismaksetun
tilalle.
Ja tässä tulee vaaran paikka: uuden lainan nostossa sen
korko määritellään aina tilanteen mukaan uudestaan. Lainoja kaupataan
huutokaupoissa ja niissä lainojen korkotaso asettuu yleensä kohtuullisen
lähelle markkinakorkoa.
Kreikan ongelmana on uudistettujen
lainojen (eli uusien lainojen) koron
kohoaminen sietämättömiin lukemiin.
Tämä on onneksi vielä vasta riski. Kreikka ei maksa vielä ”satojen
prosenttien lainakorkoa” ja suomalaiset veronmaksajat varsinkaan eivät ”lahjoita rahaa ulkomaille” tai ”lapioi rahaa ahneille pankeille, jotka
määrittävät itse korkonsa”. Älkää kuitenkaan kertoko tätä perussuomalaisten
puoluetoimistoon. Muuten heiltä putoaa monen mehevän argumentin pohja pois.
Lukekaapa pohjatiedoksi oman Valtiontalouden
tarkastusvirastomme kuvaus Suomen valtionvelan hallinnasta. VTV:n
vuoden 2008 raportissa kuvataan muun muassa kansainvälistä käytäntöä
(kappale 2.2.1). Muut VTV:n raportit löytyvät täältä.
Niin hämmästyttävää kuin se onkin, myös Kreikassa
noudatetaan pääpiirteissään samanlaista prosessia valtionvelan hallinnassa.
Maassa on varmasti kieroiltu tämän suhteen, mutta perusperiaate on sama.
Kreikan valtionvarainministeriö julkaisee säännöllisesti
katsauksia Kreikan velkatilanteesta ja esimerkiksi heinäkuun
raportti on hyvin selväsanaista luettavaa. Tuoreet luvut puolestaan saa
helleenien finanssiministeriön kotisivun julkisen
velan tieto-osiota.
Kreikan valtionvelka jakautuu pääasiassa bondeihin ja
lyhytaikaisiin rahastosaamisiin. Bondit ovat pitkäaikaisempia (3-30 vuotta) ja
lyhytaikaiset rahastosaamiset 13 – 52 viikon pituisia. Lisäksi mukana on pieni
määrä erikoisempia rahoitusinstrumentteja, kuten kelluvat ja
inflaatiolinkitetyt.
Lyhytaikaisten rahastosaamisten toteutunut korkotaso on alle 5 %. Tarkemmin tätä voi katsella oheisesta
kuvasta. Ohessa on myös lähimpään miljardiin pyöristetyt bondit ja niiden
erääntymiset.
Bondien tuotto puolestaan on hieman rahastosaamisia korkeampi,
mutta silti samalla planeetalla. Ongelmana on se, että näiden korkotaso on
noussut jo yli kuuden prosentin. Toistan: siis kuuden, ei sadan. Myös tämä on vakava
juttu, sillä näin maan rahastaan maksama hinta kaksinkertaistuisi aiemmasta.
Kreikan valtionvarainministeriön kotisivulta voi myös käydä
tutustumassa velkapaperien toteutuneisiin
huutokauppoihin.
Kun bondeja katsoo analyyttisesti, kiinnittyy huomio niiden määrään
ja jaksottumiseen. Kreikalla on bondeja 282 miljardia euroa ja niiden puhtaat
korkomenot ovat runsaat 12 miljardia euroa vuodessa. Loput rahoituksesta ovat
lyhytaikaisempia lainoja.
On varsin mielenkiintoista että valtaosa Kreikan bondeista (248 miljardia euroa) on kotimaista.
Tällä on todennäköisesti jotain tekemistä eurooppalaisen rahoitusvakausvälineen
kanssa. Bondeissahan Kreikka on ollut koko alkuvuoden EFSM:n, eli ERVV:n
varassa.
Miten kriisi sitten etenee?
Bondikalenterista selviää varsin hyvin, että Kreikalla
erääntyy uusia bondeja vuosittain. Vuoteen 2014 mennessä maalta erääntyy uusittavaksi
100 miljardia euroa. On varsin epätodennäköistä, että Kreikka pystyisi vielä
tuolloinkaan olemaan itsenäinen toimija kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla.
Teknisesti Kreikka pystytään pitämään eurooppalaisen vakuusrahaston
”asiakkaana”. Rahamäärät ovat isoja, mutta eivät ylitsepääsemättömiä.
Yksikään poliittinen päättäjä ei kuitenkaan halua pitää
Kreikkaa hätäapuvälineen varassa. Se ei ole reilua muita maita kohtaan ja
kiristää tarpeettomasti poliittista tilannetta.
Oman aivan erityisen vaikeutensa asiaan tuo
hätäapurahastojen velan ensisijaisuus. Niin kauan kuin Kreikan paketeissa on
hätäapuvelkaa, yksityiset sijoitustoimijat tietävät aina olevansa huonommassa
asemassa kuin muut velkojat. Miksi ihmeessä he siis sijoittaisivat rahojaan
Kreikkaan, kun näiden sijoitusten riskinä on pääoman menetys? Ei kuulosta
hirveän houkuttelevalta. Semminkään jos mukana olevat valtio-sijoittajat saavat
lainanannolleen takuut, mutta yksityiset eivät.
Ei ihmekään, että Kreikan uuden lainarahan hinta on noussut jälkimarkkinoilla pilviin. Juuri nyt Kreikan valtionpapereihin
sijoittaminen on kuin ”kaikki mustalle” rulettipöydässä.
”Sijoittajien vastuu” poliittisessa kielenkäytössä on myös
outo lintu. Termillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi jotain seuraavista:
- Kreikalle lainaa myöntäneet finanssitalot
pakotetaan menettämään koko lainapääomansa ja tulevat korkonsa - Lainojen myöntäjät alentavat sopimuksellisesti
velkojensa korkoa, mutta eivät menetä pääomiaan - Pääomista ja koroista menetetään osa
- Sijoittajat velvoitetaan edelleen olemaan mukana
Kreikan lainausoperaatioissa – ilman heidän mukanaoloaan eivät valtiotkaan
lähde mukaan.
Varsinkin demaripiireissä tuntuu olevan tärkeää olla kovaäänisesti
vaatimassa sijoittajia vastuuseen. Mutta tarkempaa sisältöä tälle vaatimukselle
onkin sitten vaikeampi määritellä.
* * *
Ratkaisuna eurobondit? Ehkä, mutta tulhaamisen on silti loputtava!
* * *
Näen itse väistämättömänä että Kreikan valtionvelka täytyy
järjestellä uudelleen jollain kestävällä tavalla. Velkajärjestely – esimerkiksi
maksuaikojen pidennys ja korkojen alennus – on perusteltua. Tämä ei kuitenkaan voi tapahtua ennen
kuin maan rahankeruukoneisto ja julkinen kulutus on saatu edes jollain
järkevällä tavalla tasapainoon. Tuhlaamisen
pitää kerta kaikkiaan loppua! Vasta näitten jälkeen maan voidaan olettaa
pystyvän toimimaan rahoitusmarkkinoilla itsenäisen valtion lailla.
EU-komission ehdotus eurobondeista alkaa ehkä sittenkin kuulostaa
kohtuulliselta ratkaisulta, jos asiaa katsoo koko Euroopan kannalta.
Suomi ja Saksa vastustavat
eurobondijärjestelmää paitsi moraalikysymysten takia, myös sen vuoksi että me saamme – tällä hetkellä – lainaa muutenkin
avoimilta rahoitusmarkkinoilta ja eurobondien myötä korkotaso tulisi jonkin
verran nousemaan. Silti meidänkin kannattaisi ehkä miettiä olisiko koko
mantereen kokoisesta bondimarkkinasta meille jotain hyötyä. Likviditeettiä
tämän ainakin luulisi lisäävän.
Ainakaan eurobondeihin ei tule suhtautua kaakattamalla kuin päätön kana. Eurobondijärjestelmän luominen ei tietenkään tarkoita, että Suomen velkavastuut kimpoavat yhdessä yössä kymmenien miljardien eurojen luokkaan. Eurobondeja ei pidä myöskään sekoittaa pysyvään tai väliaikaiseen rahoitusvakausvälineeseen. Nämä on tarkoitettu käsittelemään akuuttia talouskriisiä, eurobondit eivät.
Todennäköisesti eurobondijärjestelmässäkin Suomi voisi edelleenkin ottaa lainaa myös suoraan kahdenvälisiltä velkamarkkinoilta kuten tähänkin asti. Järkevää talouspolitiikkaa noudattavalle maalle tämä voisi olla hyvinkin houkutteleva ratkaisu.
Eurooppalaisen rahoituskriisin ratkaisuja miettiessä
kannattaa myös jossain vaiheessa arvioida, tuleeko mantereen laajuisen
talouskriisin pitkittyminen Suomelle kalliimmaksi kuin kohonneet korkokulut.
Suomen osalta vielä erityisenä riskinä on poliittisen
päätöksenteon vaikeus, joka saattaa hyvinkin heijastua maamme
luottoluokituksen laskuna. Toivon todella Jutan astelevan varovasti.
Ja niiden jotka haaveilevat Soinin lailla paluusta
kultaiselle 50-luvulle, Neuvostoliiton kylkeen, idänkauppaan ja YYA-aikaan, kannattaa muistaa
maailman muuttuminen. Lainaan Wille
Rydmania:
Tarve Euroopan unionin
olemassaololle johdu niinkään Euroopasta itsestään kuin sitä ympäröivästä
maailmasta. Kaukana ovat ne ajat, jolloin isot eurooppalaiset kansallisvaltiot
olivat kaikki niin suvereeneja suurvaltoja, että ne pystyivät kukin alistamaan
valtaansa valtavia alueita ympäri maailman. Tilanne on viimeistään toisen
maailmansodan jälkeen ollut aivan toinen. Yhdysvallat, Venäjä tai Kiina ovat
nykyisin sen kokoluokan suurvaltoja, ettei eurooppalaisilla kansallisvaltioilla
ole mitään mahdollisuuksia menestyksellisesti yksin kilpailla niiden kanssa.
Maailmanpoliittinen
tilanne on sellainen, että mikäli ylipäätään haluamme eurooppalaisen äänen
kuuluvan, on eurooppalaisten opittava puhumaan yhdellä suulla. Emme valitse sen välillä, käyttävätkö
valtaa eurooppalaiset kansallisvaltiot vai yhtenäinen Unioni. Valinta on sen
välillä, käyttääkö valtaa Unioni, jonka päätöksentekoon me itse saamme
osallistua, vai Euroopan ulkopuoliset suurvallat, joiden päätöksentekoon emme
saa osallistua. EU:n hajoaminen merkitsisi esimerkiksi Itä-Euroopassa – ja
myös Suomessa – aktiivista suurvaltapolitiikkaa harjoittavan Venäjän
vaikutusvallan kasvua, ei suinkaan oman itsemääräämisoikeutemme voimistumista.
Näiden realiteettien valossa on minulle aivan itsestään selvää, että suhtaudun
Euroopan yhdentymiseen erittäin myönteisesti.
Hyvin sanottu.
Mielestäni eurobondit olisivat moraalisesti hyvä asia. Onhan Saksa hyötynyt Eurosta monin tavoin, joten se voi aivan olla tukemassa Euroa maksamalla lainoistaan hieman korkeampaa korkoa. Saksahan myöskin pystynee välttämään omien pankkiensa tukemisen eurobindien avulla.
Suomen tulevista nousevista koroista ei tarvinne välittää, koskapa nykyinen hallitus rahoittaa budjettia edelleen velkrahalla. Eli Suomen maksama korko on vielä liian alhainen. Suomessa ei näköjään haluta herätä todellisuuteen ilman koron reipasta nostoa. Suomihan ottaa velkaa jopa luonnonsuojeluun!
Ilmoita asiaton viesti
”Mielestäni eurobondit olisivat moraalisesti hyvä asia. Onhan Saksa hyötynyt Eurosta monin tavoin, joten se voi aivan olla tukemassa Euroa maksamalla lainoistaan hieman korkeampaa korkoa.”
En ymmärrä logiikkaasi ollenkaan. Kreikka on saanut koko eu- ja euro-jäsenyytensä ajan tukea eu:lta (Saksalta). Lisäksi Kreikka on saanut talouskuntoonsa nähden aivan liian paljon ja halpaa lainaa juuri sen takia, että se on kuulunut Saksan kannattelemaan euro-alueeseen. Tulonsiirrot ovat olleet koko ajan Saksasta Kreikkaan tai ainakin Saksan mahdollistamia.
Nyt olet sitä mieltä, että kun Kreikka vääristi kirjanpitonsa ja on sen lisäksi elänyt käsittämättömän paljon yli varojensa (Kreikan alijäämä oli pahimmillaan 15 %!), pitäisi Saksan moraalisyistä liittyä eurobondeihin ja alkaa maksamaan lainoistaan kovempaa korkoa, jotta Kreikka ja muut surkimukset saisivat helpotusta elämäänsä.
Saksa, kuten Suomikin, tulee jo edellä mainittujen lisäksi maksamaan myös Kreikan tulevasta velkasaneerauksesta suuria summia.
Ilmoita asiaton viesti
Saksa sai 30% devalvaatioedun siirtyessään D-markasta Euroon. Kreikalle taisi tulla saman suuruinen revalvaatio.
Lisäksi se suurimpana Euro-maan näyttänyt huonoa esimerkkiä kurittomalla budjettipolitiikallaan.
Saksa on myynyt kaikenlaisia aseita Kreikalla velaksi välittämättä, mitään Kreikan velkaantumisesta.
Sen pankit ovat myöntäneet Kreikalle surutta lainaa hyvällä korolla.
Eikö tässä ole jo syitä tarpeeksi?
Ilmoita asiaton viesti
Ossi todistaa jällen kerran olevansa Usarin blogistanin etevimpiä oppilaita. Noinnse juuri menee. Kyseessä on vakava ja pitkällä tähtäimellä kestämätön asia, mutta persuidioottien räksytyttämistyylillä asiat eivät parane, vaan tarvitaan rakentavaa dialogia.
Ilmoita asiaton viesti
”Tämä on onneksi vielä vasta riski. Kreikka ei maksa vielä ”satojen prosenttien lainakorkoa” ja suomalaiset veronmaksajat varsinkaan eivät ”lahjoita rahaa ulkomaille” tai ”lapioi rahaa ahneille pankeille, jotka määrittävät itse korkonsa”. Älkää kuitenkaan kertoko tätä perussuomalaisten puoluetoimistoon. Muuten heiltä putoaa monen mehevän argumentin pohja pois.”
Edellä oleva lainaus kertoo riittävästi siitä, mikä on asiantuntijana esiintyvän kirjoittajan oma ymmärrys asiasta. Totta on se, ettei Kreikka maksa satojen prosenttien lainakorkoa, MUTTA sijoittajat jotka ostavat lainoja jälkimarkkinoilta, saavat jopa sadan prosentin tuottoa sijoituksilleen, mikäli Kreikkaa ei laiteta saneeraukseen. Nämä tuotot sijoittajille lapioidaan juurikin suomalaisten ja muiden euromaiden veronmaksajien kukkarosta.
Markkinoilla Kreikka hinnoitellaan maksukyvyttömäksi, mutta poliitikkomme eivät suostu asiaa myöntämään. Tukipakettien avulla Kreikan alkuperäiset lainoittajat päästetään kuin koira veräjästä ja Kreikan lainat,sekä niistä aikanaan koituvat luottotappiot, siirretään euromaiden veronmaksajien kontolle.
Eurobondit eivät ole ratkaisu Kreikan eikä muidenkaan ongelmamaiden ongelmiin. Ne ainoastaan mahdollistavat muuten kaatuvien maiden luottojen vastuiden sysäämisen kaikkien euromaiden päälle. Tämä taas tulee johtamaan kaikkien euromaiden maksukyvyttömyyteen ennen pitkää.
Ilmoita asiaton viesti
Ossi Ossi, kerroppa nyt edes oma vastauksesis tuohon Facebook kysymykseesi. Kysymys on varsin epämääräisesti esitetty mutta uskon vastaajien pyrkineen vastaamaan millä korolla Kreikka saa uutta lainaa vapailta markkinoilta.
Sen jälkeen voit pähkäillä kuinka vastaus n. 50% on kääntyny päässäsi siihen että suurin osa on sitämieltä, että korko on yli 50% ?
Kunhan nämä asiat olet saanu pähkäiltyä niin voitkin pohtia kuinka suoraselkäistä toimintaa on esittää liki sama kysymys useammassa lähteessä (mm. eilen blogisi kommenttiosiossa) ja valita sitten se lähteeksi, missä saat itseäsi miellyttävät vastaukset.
Ilmoita asiaton viesti
”Kreikka ei maksa veloistaan lähellekään viidenkymmenen tai sadan prosentin vuosikorkoa.
Syy ystävättäreni väärinkäsitykseen on Hurrin kaltaisten rommaajien pelotteluartikkeleilla, joissa roiskitaan tarkoituksenhakuisesti kuraa eurojärjestemän päälle.”
Höpön höpön. Syy on ystäviesi ymmärtämättömyys, asiaan kunnolla perehtymättömyys tai vastaava. Jan Hurri kirjoittaa selkeästi, ymmärrettävästi ja tarkasti kuten asia on.
Olet, Ossi, niin hakoteillä kuin ihminen vain voi. Syytät päteviä artikkeleita ystäviesi tietämättömyydestä.
”Kreikan ongelmana on uudistettujen lainojen (eli uusien lainojen) koron kohoaminen sietämättömiin lukemiin.”
Niin? Juuri tämähän on se ongelma, josta kaikki puhuvat.
”Lyhytaikaisten rahastosaamisten toteutunut korkotaso on alle 5 %… Bondien tuotto puolestaan on hieman rahastosaamisia korkeampi, mutta silti samalla planeetalla. Ongelmana on se, että näiden korkotaso on noussut jo yli kuuden prosentin.”
Huoh… Korkohan on alhaalla, koska joko lainat on otettu ennen kriisiä tai muut euromaat ovat taanneet Kreikan uudet lainat – muuten Kreikka maksaisi ”100 %” korkoa.
Euromaat ovat näin ottaneet itselleen sen riskin, että joutuvat itse maksamaan nämä lainat takaisin niiltä osin kuin Kreikka tulee kieltäytymään maksamasta. Sitä kutsutaan velkajärjestelyksi.
”ja suomalaiset veronmaksajat varsinkaan eivät ”lahjoita rahaa ulkomaille” tai ”lapioi rahaa ahneille pankeille, jotka määrittävät itse korkonsa””
Voi Jeesus… Suomalaiset veronmaksajat tekevät juuri tätä.
Rahan lahjoitus ulkomaille (Kreikalle) tulee siitä, että Kreikka jättää maksamatta takaisin Suomen takaamia lainoja. Jos alkuperäiset suunnitelmat toteutuvat, Suomen vastuut Kreikassa sekä suoraan että euro-instrumenttien kautta nousevat miljardeihin.
Veronmaksajat lapioivat myös rahaa ahneille pankeille, koska parasta aikaa muutetaan näitä pankkien Kreikalle myöntämiä lainoja veronmaksajien takaamiksi lainoiksi. Aikanaan, kun Kreikka menee velkasaneeraukseen, onkin vastuut ehtineet siirtyä pankeilta veronmaksajille.
”Varsinkin demaripiireissä tuntuu olevan tärkeää olla kovaäänisesti vaatimassa sijoittajia vastuuseen. Mutta tarkempaa sisältöä tälle vaatimukselle onkin sitten vaikeampi määritellä.”
On todellakin tärkeää, että sijoittajat kantavat vastuunsa. Onko mielestäsi todellakin toisarvoista, että sijoittajat voivat siirtää tulevat tappionsa veronmaksajille?
Sisältöä ei ole ollenkaan vaikea määritellä. Toimivin ratkaisu on, että Kreikka asetetaan velkasaneeraukseen heti ja pankit nuolevat luottotappionsa. Nyt tätä velkasaneerausta lykätään tuonnemmaksi, jolloin veronmaksajat ovat ehtineet tulla uusien lainojen takaajiksi.
”Ratkaisuna eurobondit? Ehkä, …”
Eurobondeja kannattavat ne, joilla on oma lehmä ojassa eikä heitä kiinnosta oikeudenmukaisuus tai kuka lystin maksaa. Tällaisia tahoja ovat EU-eliitti, pankit & rahoituslaitokset ja osin velkaisten maiden poliitikot.
EKP:n saksalaisjäsen sanoo näin:
”Eurobondit eivät ole vain tie tulonsiirtounioniin, ne ovat tulonsiirtounioni. Eurobondeista puhutaan kuin taikakeinona, jolla kriisi lopetetaan, mutta todellisuudessa ne hoitavat vain kriisin oireita, eivätkä sen syitä, Stark sanoi.”
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä tähän kirjoitukseen on tarpeen antaa hieman palautetta. Kommentoin sijoitusmaailmaa 30 vuotta seuranneen näkökulmasta. Persut vastannevat osaltaan heille osoitettuihin kommentteihin.
Kreikka ei maksa 50% korkoa, todellinen keskimääräinen korko lienee tasolla 5%. Se perustuu muiden euromaiden subventioon. Jos Kreikka joutuisi ottamaan lainaa markkinoilta, hinta olisi 50%, jos se sitä edes saisi.
Kreikan talous ei kooltaan paljoa poikkea Suomesta (vaikka asukasmäärä onkin kaksinkertainen). Suomessa tuottavuus on suurempi (ja Kreikassa harmaa talous suuri). Kun Kreikalla on velkaa n. 300 miljardia, on sen korkomeno 5% korollakin 15 miljardia. Suomen korkomeno on nousemmassa yli 2 miljardin. Siis Kreikan tilanne vastaa suunnilleen sitä, että Suomessa nykyisen menorakenteen lisäksi olisi lisää 13 miljardia korkomenoja. Budjetin vaje olisi 7 miljardin sijasta 20 miljardia (ja tässä ei siis ole edes lama mukana).
Sitten Kreikassa on vielä muu valtava budjettivaje, jonka kurominen säästöillä vastaisi Kreikassa arvioilta 30% budjetista. Vaikka Kreikka saisi tulot kattamaan juoksevat menot, se velkaantuisi edelleen kovaa vauhtia korkojen takia. Jotta velkaantuminen pysähtyisi, pitäisi säästää yli 50% budjetista. Suorastaan koominen oletus.
On siis aivan selvää, että Kreikka ei näistä säästöistä selviä. Se ei selviäisi, vaikka haluakin olisi. Toki haluakin tuntuu puuttuvan. Kun on selvää, ettei Kreikka voi veloistaan selvitä, mitä muuta suomalaisten tuki on kuin rahan lahjoittamista ulkomaille?. Kysehän on oikeastaan petoksesta suomalaisia kohtaan. Puhutaan lainasta ja takauksista tilanteessa, jossa jo päätöstä tehtäessä tiedetään, ettei Kreikka niitä tule maksamaan takaisin. Siis oikeastaan lupaamme maksaa Kreikan kustannukset, mutta naamioimme sen kansalaisia hämätäksemme laina- ja takausjärjestelyksi.
Eurobondit heitetään tässä kehiin siksi, että ne alkavat olla viimeisiä keinoja peittää tätä subventiota. Tosiasiassahan jo väliaikaiselle vakausvälineelle annetaan oikeus laskea liikkeelle eurobondeja. Sen volyymi on kuitenkin rajallinen ja eurobondeilla saataisiin volyymiä huomaamatta kasvatettua. Silloin saataisiin subventiomme Kreikalle ja muille kriisimaille piilotettua eurobondien taakse. Suomelle subventio näkyisi kohonneina lainakustannuksina. Harva niitä pystyisi yhdistämään Kreikan tueksi.
Suosittelen kirjoittajelle perehtymistä finanssimatematiikan alkeiskurssiin. Se voisi avartaa näkökulmia.
Ilmoita asiaton viesti
Suurelta osin varsin mielenkiintoisia pointteja sisältävä kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Loistokirjoitus, jossa kerrotaan asia pintaa syvemmältä ja analysoiden. Vaikeista asioista on lähes mahdoton kertoa yksinkertaisesti, paitsi tietyn lippalakkeja hedelmille ja kasviksille sovittavan puolueen kannattajille. Lippalakeilla ei edes pyritä ymmärtämään asioita tai ratkomaan ongelmia, vaan populistisesti kalastamaan ääniä ja suosiota.
Kreikalla on vielä itsellään avaimet ongelman ratkomiseen. Se tosin vaatii rajuja päätöksiä, välittömästi.
Ilmoita asiaton viesti
”Kreikalla on vielä itsellään avaimet ongelman ratkaisemiseen”. Totta. Se voi ilmoittaa ettei pysty maksamaan velkojaan ja on konkurssissa.
Ilmoita asiaton viesti
Eurobondeihin liittyy vain yksi mutta. Se on siinä, että eurobondeilla ei ole liikkeellelaskijaa. Mikäli olisi, elettäisiin liittovaltiossa. EU:lla ei ole suoraa verotusoikeutta, se saa tuloja arvonlisäveroista ja tullimaksuista. Euroopan Unionilla ei ole tällaista tehtävää.
Tästä yhdestä mutta-jutusta poikii useampi mutta.
Article 124
Any measure, not based on prudential considerations, establishing privileged access by Union institutions, bodies, offices or agencies, central governments, regional, local or other public authorities, other bodies governed by public law, or public undertakings of Member States to financial institutions, shall be prohibited.
124 artikla
(aiempi EY-sopimuksen 102 artikla)
Kaikki toimenpiteet, joilla unionin toimielimille, elimille tai laitoksille, jäsenvaltioiden keskushallinnoille,
alueellisille, paikallisille tai muille viranomaisille, muille julkisoikeudellisille laitoksille tai
julkisille yrityksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, ovat kiellettyjä, jos ne eivät perustu
toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin.
Toiminnan vakauden valvonta on Euroopan keskupankilla. Rahapolitiikka on pidetty tiukasti erillään finanssipolitiikasta, tuo 124 artikla on palomuuri. Vastaavasti 125 artikla on palomuuri sille, etteivät jäsenvaltiot saa tukea toisiaan finanssipolitiikalla.
Mikäli ja kun Suomi joutuu pääomittamaan jotain EU:n elintä, eikö se ole fiskaalinen tapahtuma? Eurobondijärjestelmässä vallattomasti tuhlaavalta jäsenvaltiolta poistuu markkinamekanismin mukaanaan tuoma lainakatto ja maa saa velkaantua lisää eurobondikorolla.
Suomi voi luonnollisesti ottaa lainaa omissa nimissään, mutta sen pitää pääomittaa eurobondijärjestelmän kautta myös lisää lainaavia valtioita. Lisääntynyt velanotto tulee hävittämään Suomen alhaisemman korkoeron suhteessa Eurobondeihin, sillä markkinat pitävät nyt Eurooppaa jättimäisenä Kristianiana, jossa rapajuopot ja pilvenpolttajat saavat tehdä mitä lystäävät. Ja koko maailmaa ei voi tähän suureen suunnitelmatalouteen liittää, sillä he eivät siihen halua eikä heitä siihen voi pakottaa. Markkinatalouden säännöt toimivat: Ilmaista lounasta ei ole olemassa ja yhä uudestaan ja uudestaan hullut erotetaan rahoistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ossille on näköjään mahdotonta olla heittämättä kuraa sellaisten ihmisten niskaan, joista hän ei pidä. Se ei ole Hurrin vika, jos sinun kaverisi ovat tietämättömiä talouden perusasioista. Tai kansa yleisemminkin. Joka uutisessa ei voida selittää perusasioita ja suurin osa kansasta ei tule edes näitä perusasioita ikinä ymmärtämään. Ja kokoomukselle lienee parempi niin. Kyllä nykynen populistinen mielikuvamarkkinointi tuntuu olevan paljon tehokkaampaa.
Vielä pahempaa vedätystähän kuulimme edellisen hallituksen suunnalta ennen vaaleja, kun kansaa peloteltiin asuntolainan korkojen nousulla tilanteessa, jossa selkeästi kyse oli valtion velkakirjojen koroista.
Kaikesta huolimatta kirjoitus oli hyvä johdanto valtionlainojen perusasioista ja yksi asiallisimmista kirjoituksista Ossilta tähän mennessä. Johtopäätökset eurobondien suhteen sen sijaan tehtiin taas tunteella ja roiskien.
Kutsuminen jotain artikkelia päättömän kanan kaakattamiseksi ei ole kovin osuvaa kritiikkiä. Kehotankin Ossia kritisoimaan mielummin asiaa kuin ihmistä. Hurri olisi kyllä voinut korostaa, että nykyiset velkakirjat eivät vaihdu eurobondeihin kertaheitolla, vaan ne luultavasti korvataan erääntyessään. Laskelma antaa kuitenkin selkeän kokoluokan niille vastuille, jotka Suomelle eurobondijärjestelmästä seuraavat ja sinällään validi ja jopa tarpeellinen keskustelunavaus.
Olet varmaan samaa mieltä, että on parempi tehdä laskelmia ääneen lausuttuihin olettamiin pohjautuen, kuin odotella että järjestelmä on lyöty lukkoon, ja sen jälkeen ruveta valittamaan. Silloin asioista pitää keskustella, kun niihin vielä voi vaikuttaa, eikö niin?
Täällä on toinen eurobondien etuja pohdiskeleva kirjoitus.
http://blog.hse-econ.fi/?p=4027
”Todennäköisesti eurobondijärjestelmässäkin Suomi voisi edelleenkin ottaa lainaa myös suoraan kahdenvälisiltä velkamarkkinoilta kuten tähänkin asti. Järkevää talouspolitiikkaa noudattavalle maalle tämä voisi olla hyvinkin houkutteleva ratkaisu.”
Ehkä voisi. Mutta mille tasolle korot asettuvat? Varsinkin jos eurobondeilla on senioriteetti yksittäisen valtion lainoihin nähden, ei järkevääkään talouspolitiikkaa harjoittava maa tule saamaan merkittäviä hyötyjä kahdenvälisiltä markkinoilta lainamalla.
Tällä hetkellähän meillä on tämä tilanne ja korot vielä hallinnassa. Otamme jo yhteisvastuuta euromaiden veloista kymmenillä miljardeilla, mutta markkinat eivät vielä hinnoittele noita vastuita meidän antamiin valtion velkakirjoihin. Tilannetta parantaa myös se, että Suomi on kaikesta huolimatta AAA-turvasatama EU-maiden joukossa.
Kun nykyiset demokraattisessa hallinnassa olevat yhteisvastuumekanismit korvataan automaattisesti euromaiden velkavastuut tasaavalla mekanismilla, jossa eurobondivastuilla on senioriteetti, kuva muuttuu ilman muuta. Ja koska eurobondi on eurobondi vaikka voissa paistaisi, niin myös Suomen matalaa korkotasoa ylläpitävä haluttavuus turvasatamana katoaa.
On myös järjetöntä markkinoida eurobondijärjestelmän etuna sitä, että maat eivät saa lainaa yli vakaussopimuksen 60% rajan. Tähän piti olla sopimukset ja jopa sanktiot, jotka pysäyttävät ylivelkaantumisen. Nyt meille kerrotaan, että sitten kun otamme vastuun tuosta velkaantumisesta 60% asti, niin meillä on oikeus sanoa siitä mitään. Ja silloinkin voimme vain sanoa: enempää emme ota kantaaksemme. Emme siis voi silloinkaan sanoa: enempää velkaa ei sitten oteta.
Nähdäkseni suuressa kuvassa pysyvä ja väliaikainen rahoitusvakausväline toteuttavat juurikin samaa tehtävää, kuin eurobondit. EVM jopa hyvinkin tarkasti. Se, mitä hoitamaan välineet on luotu on akateeminen ero. Tämän kertoo jo se, että eurobondit nousivat tapetille toden teolla vasta kun niitä olisi tarvittu jakamaan kriisimaiden velkataakkaa.
Mutta koska varsinkin Saksassa maksumiesten sietokyvyllä on rajansa, ja koska se olisi näyttänyt liian puhtaalta rosvoukselta, ei eurobondeja voitu suoraan tarjota kriisin ratkaisuksi. Yhteisvastuu veloista on silti yhteisvastuu veloista, riippumatta miksi sitä kutsutaan.
Tähän mennessä olen kuullut täsmälleen yhden perustelun eurobondeille, joka ottaa millään tavalla huomioon maksajamaiden edun tai varsinkaan sen, että samat edut voitaisiin saavuttaa vielä paremmin ilman eurobondeja. Kyseinen argumentti on Ossin artikkelissa: pitkän päälle voi olla edullisempaa kuitata kriisimaiden velat kuin antaa epävakauden jatkua.
Tästä voi kyllä tehdä laskelmia, mutta kannattaa varmaan myös harkita, annammeko meitä taloudellisina panttivankeina pitäville periksi kaikki vaatimukset vain, koska niin on helpompaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos linkistä.
Se mikä jäi äsken kirjoittamatta on, että Eurobondien suurin riski on jo tiedossa. Se on Euroopan poliittinen päätökseteko. Joku merkittävä jäsenmaa päättää muidenkin puolesta, ettei näitä Eurobondeja koskevia sääntöjä tarvitse noudattaa. Sitten sitä vasta kusessa ollaankin.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin omissa kirjoituksissani velkakirjamarkkinakaupoista olen pyrkinyt siihen, että se sisältää sen ihmeellisen sanan jälkimarkkinat. Mäntylahti joko uskoo tai ei usko, että asiasta on tullut ihan suoraan kysymys: mikä se jälkimarkkinakorko oikein on ja miten se vaikuttaa asioihin.
Kuten tuossa Pahajoki kommentoi, ei sille oikein voi mitään, että kansaa kiinnostaa enempi BB:t kuin talousuutisten seuraaminen. Osittain asia voi johtua siitä, että talousjournalismi Suomessakin tehdään pääosin perusasiat ymmärtävälle. Kun kokonaisuus voi vaikuttaa kaikkien erilaisten johdannaisten ja monimutkaisten kuvioiden vuoksi epämääräiseltä niin hylkimisreaktiota lisää myös ”täynnä omituisia termejä sisältävä uutisointi”.
Mikä neuvoksi? Itse olen lähtenyt tälle linjalle: http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/79027-n…
Ilmoita asiaton viesti
Voi herranen aika sentään.
Laina/korko markkinat ovat jo olemassa.
Lainaa pienellä korolla saa se maa joka on hoitanut taloutensa hyvin.
Se, että edelleen haluaa pienikorkoista lainaa, tulee talousasiat laittaa kuntoon ja saa taas ”halpaa lainaa”.
Nytkö pitäisi muuttaa lainamarkkinoita talouden hoidon sijaan uudella kikkakonstilla? Ja ongelmat poistuvat? Eikös jokaisen maan pitänyt hoitaa itse omat velka-asiansa, ei pitänyt olla ”yhteistä velkaa” hoidettavana.
Et ole hoitanut talouttasi hyvin, no ei se haittaa, ota eumaiden takaamaa halpaa bondilainaa ja jatka samaa rataa kunnes tulee POKS, no ei se haittaa…
Tarvitaan talouden hoitamista. Maat on laitettava kuriin, holtiton rahankäyttö ja tällainen ”ei eu meitä uskalla jättää pulaan”-tekniikalla rahaa/lainaa kiristäminen saatava loppumaan.
Miksi pitäisi keksiä uusi kikka, eurobondit, kun olemassa on jo keinot? Täytäntöön panoko tökkii?
Eikös nyt ihan julkisesti ole ollut puhetta, että talousasioiden hoitamiseen ja seuraamiseen tulee lisää kuria ja kikkakonsti eurobondit ovat turhia. Ja kokonaisuutta ajatellen ne ovat uusi houkutus kikkailuun, sääntöjen rikkomiseen ja vahingollisia pitkällä tähtäimella koko euroopalle.
Kreikka olkoon vaarallinen esimerkki.
Kreikka kelpaa enää esimerkiksi Valehtelijoiden Klubiin.
ed. Vai onko tämäkin sitä eu-liiton esileikkiä?
Ilmoita asiaton viesti
”Näen itse väistämättömänä että Kreikan valtionvelka täytyy järjestellä uudelleen jollain kestävällä tavalla. Velkajärjestely – esimerkiksi maksuaikojen pidennys ja korkojen alennus – on perusteltua.”
Arviot velkojen leikkaustarpeesta vaihtelevat 50 %-75 %:iin, ei edes nollakorko pelasta enää Kreikaa velkasaneearukselta
Ilmoita asiaton viesti
No mutta..yksinkertaistetaan jotta kaikki ymmärtävät. Moni on sitä mieltä,että nyt velkaantuminen täytyy laittaa kuriin..tämä on kohta numero yksi lähes aina. Eikö vain..?
Sitten tullaan tähän fantastiseen vaiheeseen..talous pitäisi saada rullaamaan kasvuun.. No kertokaahan nyt mistä se valtio ottaa sitä kasvua ilman lisävelkaa? Tämä aivan sama kysymys pätee Suomea.
Jos yksityiset eivät enään kykene ottamaan velkaa niin valtion on otettava sitä tai yhteiskunta kaatuu..tämä nyt vain on tosiasia.Mitä kauemman sitä vielä ihmetellään niin sitä lujempaa tämä euro kaatuu niskaamme ja IMF:n kaltaiset korjaa potin. Sillä hetkellä nämä talousnerot kaivetaan esiin kyllä kertomaan,että mikä meni pieleen.
Ilmoita asiaton viesti