Case Hirvisaari: herkkähipiäisen persun sisäänajo

Ehdin jo toivoa, että voisin kirjoittaa kolumnin jostain
muusta kuin perussuomalaisten toilailuista, mutta ei voi mitään. Täältä Uuden
Suomen blogeistakin tuttu James
Hirvisaari
ansaitsee oman käsittelynsä.

Tuoreessa ulostulossaan
Hirvisaari hakkaa näppäimistönsä enter-nappia aivottoman kiihkon vallassa.
Lopputuloksena on 35 toisiinsa heikosti liittyvää vihaista ajatusta, joilla Hirvisaari
roiskii ympäriinsä kuin humalainen haulikkosankari sorsametsällä ikään.

Kokonaiset kappaleet olisivat selkeästi olleet liikaa
odotettu.

Hirvisaaren tuottamaa tekstiä on vaikea uskoa
kansanedustajan kirjoittamaksi. Asiapitoiseen argumentaatioon eivät kuulu
rinnastukset ”jutkuihin” tai ”nekruihin”.

Ei ihmekään, että persuryhmyri tyrmäsi
edustajansa puheet
todella törkeinä ja halventavina. Jos sama linja jatkuu, Hirvisaari tulee olemaan seuraava eduskuntaryhmästään
jäähyaitioon siirtyvä suurisuu.

Tuskin kuitenkaan kovinkaan pian.

Hirvisaaren poliittinen painoarvo on mitätön tämän
oppi-isään, Jussi Halla-ahoon, verrattuna. Soinin ei tarvitse Hirvisaaren sisäänlämpiävän
junttipopulistisesta retoriikasta juuri välittää. Semminkään kun herralla on meneillään vasta käytöstapojen esikoulun sisäänajovaihe.

Niklas Herlin on tismalleen oikeassa: varsinkin persut tarvitsevat Timo Soinin järjen ääntä.

* * *

Kaikkein huvittavinta Hirvisaaren argumentaatiossa on vetää
herne nenään ”persu”-termin käytöstä. Puolueen väki käyttää itse kyseistä
ilmaisua ja siinä ei ole yhtään sen enempää halventavaa sävyä kuin ”kepussa”, ”kokkareissa”
tai ”demareissa”.

Ei ihmekään, että Julkisen
sanan neuvosto
ei lähtenyt mukaan moiseen hölmöilyyn. Instituutioilla –
varsinkaan poliittisilla puolueilla – ei ole mahdollisuutta eikä oikeutta
valita miten niitä kutsutaan julkisessa keskustelussa.

Lehdistön ei muutenkaan pidä taipua persujen tai yhdenkään muun
puolueen haluun kommunikoida vain omien luottotoimittajiensa tai kirjoitustensa
kautta. Puheet, blogikirjoitukset,
julkilausumat ynnä muut vastaavat ovat poliittisten toimijoiden omaa markkinointiviestintää
.
Lehdistön tehtävänä on tarkastella viestintää kriittisesti ja paljastaa mitä
aatteen silotetun ulkokuoren taustalla oikeasti on.

Persujen tapauksessa nuivuus on toki ymmärrettävää.

Hankaliin kysymyksiin ei haluta vastata.

Hirvisaaren tapauksessa kannattaisi kysyä, kehottaako hän
edelleen skinheadeja antamaan ”kikkarapäälle kuonoon”, pitääkö
hän edelleen muslimihulluja hallitsemattomina voimina ja ”kukkahattutätejä” syyllisinä
terrori-iskuihin.

Samalla keikalla Juho
Eerolalta
voisi kysyä, onko hän edelleen viehättynyt fasismista ja Benito Mussolinin
harjoittamasta talouspolitiikasta. Eerolahan fanitti ennen kaikkea
yrittäjyyteen kannustamista kunhan se vain pysyy tiukasti valtion kontrollissa
ja painotti vielä kommenttinsa lopuksi ottamaan oppia tuolloisesta yhteiskunta- ja talousmallista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu