Saako Lipposesta valehdella?

Olen kirjoittanut aktiivisesti lehtiin kohta parikymmentä vuotta ja hengaillut muutenkin journalistipiireissä sekä mediavaikuttajien parissa.
Tämän kokemuksen pohjalta kehtaan väittää että tiedän jotain toimittajien
sielunelämästä. Virheiden myöntäminen on toimittajille äärimmäisen vaikeaa ja
epämiellyttävää.

Silti minulle tuli yllätyksenä median edustajien reaktio Paavo Lipposen tuoreimpaan Aamulehti-gateen.

Ensin Aamulehden mielipidepalstalla kestokaunainen tamperelaisnobody
levittää Lipposesta perättömiä huhuja. Seuraavaksi Aamulehden toimittaja Olli Helen kirjoittaa samasta aiheesta
ja toistaa kirjoituksessaan uskomattoman väittämän: Lipponen olisi muka
pahoinpidellyt yläasteikäisenä opettajansa.

Lipponen reagoi asiaan voimakkaasti. Hän vaati julkista
anteeksipyyntöä. Ja jos moista ei kuuluisi, seuraava askel on lehden haastaminen
oikeuteen.

Lipposen reaktiotapaa on aiheellista kritisoida: oikeudenkäynnillä uhkaaminen on järeä toimenpide.

Mutta sitä, että
Lipponen ylipäätään reagoi, ei voi millään pitää vääränä!
Jopa
poliitikoilla ja kaasuputkilobbareilla täytyy olla oikeus luottaa siihen, että
lehdistö kertoo asioiden oikean laidan. Lehdistö ei saa levittää perättömiä
juoruja totuuksina.

Kun ilmiselvä virhe on tapahtunut, alkoi alan toimijoiden
parissa nurina.

Nimiä yksilöimättä voin kertoa Facebookissa mediavaikuttajien parissa käydystä keskustelusta. Eräskin päivälehden toimittaja muun muassa piti kolumnia merkityksettömänä koska
siinä käsitellään 50-luvun asioita. Ja varoitteli vielä että
presidentinvaalikampanjasta tulee rankka jos jokaiseen negatiiviseen
lehtijuttuun aikoo reagoida näin.

Aamulehden jutun kirjoittajan julkaisema julkinen
anteeksipyyntökin
on enemmän piikittelyä kuin rehtiä ja suoraselkäistä
anteeksipyytämistä. Olli Helen kuvaa Lipposta muun muassa ”herkäksi mieheksi”
ja värittää levittämänsä väitteen ”Paavo
Lipposen mielestä
vääräksi tiedoksi”.

Kaikkein hämmästyttävin reaktio tuli kuitenkin alan
etujärjestön journalistiselta johtajalta. Tämä mitätöi pahoinpitelyväitteet ”läpäksi”
ja kehottaa välttämään raastupaa koska ”oikeuslaitosta on turha kuormittaa
näin pienillä herkkää egoa satuttavilla jutuilla”.

Samainen etujärjestöjohtaja on kuitenkin hipihiljaa, kun
Suomen oikeuslaitosta – ja sananvapautta – 
kuormitetaan Janne Paalijärven
(pir.) mukaloukattua Kaisa Rastimon (ex-vihr./sd.)
kunniaa.

Toimittajat herätys! Mikä hitto alaa oikein vaivaa?!

Loukkauksen
uhrin mollaaminen kitiseväksi itkupilliksi
on asia, joka sopii korkeintaan nimettömille
Hommafoorumin mokuttajille. Ammattilaisilta on lupa odottaa enemmän.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu