Homoliitoista kalteva pinta?

Television A-talk -ohjelmassa otettiin taas torstaina yhteen
homoliittokeskustelusta ja kuten arvata saattaa, katsojilla tunteet kuumenivat.
Erityisesti perussuomalaisesten Mika
Niiko
toi esiin porttiteorian homoliittojen kaltevasta pinnasta.

Yksinkertaistettuna kalteva pinta tarkoittaa sitä, että jos
hyväksytään homoliitot, seuraavaksi Pentti Oinonen taluttaa vihkikappeliin
puudelinsa osoittaakseen mihin tie johtaa. Porttiteoria kennelliittoon on niin mieletön
argumentti, että se on helppo ampua alas sanomalla reducitio ad absurbum.

Niikolla ja kumppaneilla oli kuitenkin yksi mielenkiintoinen
uusi argumentti keskusteluun ja se ansaitsee esiinnoston: kaksinnaiminen.

* * *

Alkuun on syytä huomauttaa, että minulla ei ole homoliittoasiaan
voimakasta kantaa. Mitä kaksi aikuista ihmistä tekee keskenään, on pääasiassa
heidän asiansa. Olin esimerkiksi ihan mielelläni vierailemassa viime kesänä gaypridessä,
Kokoomuksen Kasaryn teltalla ja osallistumassa omalla vaatimattomalla
panoksellani talkootyöhön avarakatseisuuden puolesta.

Parisuhdelain suunnitellut muutokset eivät ole kuitenkaan
ihan yksinkertainen juttu.

Olen aiemmassa
blogauksessani
tuonut esiin sen periaatteellisen ongelman, että homo- yms. liittojen
laajentamiseen pätee loogisen yhtenäisyyden ongelma: lähes kaikki homoliittojen puolesta puhuvat argumentit (”eikö ole
tärkeää, että vain rakastaa”, ”kaikille tasa-arvo” jne.) käyvät sellaisenaan puolustamaan moniavioisuutta.

Ja itse asiassa samat argumentit käyvät lähes sellaisinaan
puolustamaan myös oikeutta kaksinnaimiseen.

Kaksinnaiminen tarkoittaa sitä, että yksi henkilö on samaan
aikaan naimisissa usean eri henkilön kanssa, mutta partnerit eivät ole
naimisissa keskenään. Moniavioisuudessa perheen muodostaa enemmän kuin kaksi
aikuista henkilöä ja nämä ovat kaikki yhdessä avioliitossa keskenään.

Erityisen monimutkaiseksi asia muuttuu jos sekä
moniavioisuus, että kaksinnaiminen ovat kummatkin sallittuja.

Voiko Alfa olla liitossa Beetan, Gamman, Deltan ja Epsilonin
kanssa siten, että suhde Deltaan ja Gammaan on moniavioinen avoliitto ja        suhteet Beetaan ja Epsiloniin
kaksinnaimisperiaatteen mukaisia rinnakkaissuhteita? Entä voivatko Beeta ja
Gamma julistaa rinnalle vielä omankeskeisen avioliittonsa?

Oheiset kaaviokuvat selventänevät toivottavasti hieman
ongelmakenttää.

Kysymys moniavioisuudesta ei ole välttämättä pelkästään
teoreettista pohdiskelua. Erityisesti maamme muslimiväestön keskuudessa on moniavioisuuden
kulttuurillisia perinteitä. Lisäksi kantasuomalaisissa uusioperheissä on varsin
monia moniavioisuuden piirteitä, kuten kollektiivinen lapsista huolehtiminen.

Moniavioisuuteen liittyy myös kolme muutakin haastetta:

  1. Mihin vetää raja liittojen määrän suhteen? Ja
    millä perusteella? Saako kymmenen henkeä olla naimisissa keskenään?
  2. Historiallisesti moniavioisuuden yhteiskunnallisessa
    hyväksynnässä ei ole ollut kyse niinkään oikeusperiaatteista tai ”vapaan
    rakkauden” harjoittamisesta. Kyse on ollut köyhien
    naisten sosiaaliturvasta
    , kuten Henry
    Laasanen
    osuvasti
    tiivistää
    .
  3. Käytännössä moniavioisuus tulisi tarkoittamaan useiden
    naisten keskittymistä harvoille Ylempitasoisille miehille. Näin on käynyt
    kaikissa moniavioisuutta harjoittavissa yhteiskunnissa, vaikka Hesarin
    trendikkäästä polyamoria-jutusta
    muuta voisi päätellä.

Moniavioisuuden puolesta toki puhuu se resurssipohjaista tasa-arvoa
edistävä tekijä, että moniavioisessa
yhteiskunnassa naiset saisivat miehiä enemmän etuja itselleen
. Mutta onko
tämä riittävän merkittävä tekijä lain muutoksen läpiajamiselle?

* * *

Yhteiskunnallista päätöksentekoa pohdittaessa kysymys
sukupuolineutraalista avioliittolaista muodostuu yllättävän vaikeaksi asiaksi. Kyse
verotuksen kaltaisesta käytännön raha-asiasta, vaan kansalaisten perusoikeuksista
ja yhteiskunnallisista rakenteista.

Kun perusoikeuksien muutoksesta päätetään jonkun
erikoisryhmän osalta, on yleisohjeena lainsäädäntötyötä
ohjatessa oltava se periaate, että yhteen erikoisryhmään kohdistuvia
oikeusmuutoksia täytyy soveltaa yhtäläisesti myös muihin samoja perusteita käyttäviin
erityisryhmiin,
jos argumentti sellaisenaan sopii näihin.

Rautalankaesimerkkinä homoliittojen laajennettujen
oikeuksien täytyy koskea yhtä lailla miehiä ja naisia.

Mutta miksi yhteiskunnalta on väärin asettaa rajoituksia
sukupuolisen suuntautumisen perusteella ja oikein asettaa rajoituksia
polyamoriasuuntautumisen perustella? Mistä tulee se peruste siihen, että perheessä
pitää olla juuri kaksi aikuista? Onhan yksinhuoltajuuskin nykyään jo varsin
yleinen perhemuoto.

Yhteiskunta ei voi toimia niin, että oikeuksia annetaan vain
homoille ja lesboille, mutta ei esimerkiksi transsukupuolisille tai sukupuolettomille
neutreille. Varsinkin sukupuolensa muuttaneet ovat nykyään yhteiskunnallisesti
kovin kummallisessa lainopillisessa limbossa ollessaan muun muassa pakotettuja ottamaan
avioeron.

Nörttianalogiana jos lainsäädäntö velvoittaa tuottamaan
julkisen sektorin verkkopalveluja Mac-käyttäjille, pitää samat palvelut tarjota
myös Linuxin käyttäjille.

* * *

Lisää monimutkaisuutta sukupuolineutraalin avioliiton
oikeuksien laajentamiseen tule siitä, että etsityllä muutoksella on itse
asiassa paljon muitakin ulottuvuuksia ja vaikutuksia. Kyse ei ole pelkästään
aikuisten oikeuskysymyksestä.

Kyse on monimutkaisesta asiasta:

1. Aikuisten ihmisten
oikeudesta tehdä omia valintojaan perhe-elämänsä suhteen
. Yleisten
vapausperiaatteiden mukaan tähän yhteiskunnalla ei pitäisi olla tipan vertaa
sanomista. Saimme vasta hetki sitten papit pois makuuhuoneista. Heidän
tilalleen kukaan ei halua lakimiehiä.

2. Yhteiskunnan
tukirakenteista
, kuten sosiaalisista etuisuuksista ja
sukunimilainsäädännöstä. Tämä on pääasiassa teknikaliteetti: lähinnä kyse on
rahasta, tietojärjestelmistä ja kansainvälisinten sopimusten
yhteensovittamisesta. Varsinkin viimeksi mainitusta tule taatusti haasteita.

3. Yhteiskunnan
perusrakenteista
. Tässä mennään jo huomattavasti vaikeampaan periaatteelliseen
kysymykseen. Onko perinteinen perhe-instituutio
niin pahasti rikki, että se pitää hajottaa ja rakentaa täysin uudelleen
? Kyse
on ennen kaikkea moniavioisuuden ja kaksinnaimisen periaatteiden hyväksymisestä
myös sen osalta, että tällaiset liitot tuotaisiin perinteisen perheen rinnalle.

Rehellisyyden nimissä on myös todettava, että lapselliset
homoliitot olisivat todennäköisesti yleisempiä naisten välisinä, koska naisilla
on helpompi hankkia biologisia jälkeläisiä. Tämä on jonkinasteinen
perhepoliittinen haaste koska isien ja poikien yleisyys perheissä korreloi
positiivisesti liiton koossapysymiseen ja isät
ovat poikien kehitykselle tärkeämpiä kuin tyttöjen kehitykselle
.

Myös historiallinen näkökulma on syytä ottaa huomioon:
yhteiskunnallinen kehitys on kulkenut jatkuvasti kohti entistä tiiviimpää
ydinperhettä. Eurooppalaisessa yhteiskunnassa miehen ja naisen välinen liitto
perheen perusyksikkönä on ollut yhteiskunnan perusta vähintään Rooman
valtakunnan jälkeisestä ajasta lähtien. Malli on kiistatta osoittautunut varsin
toimivaksi yhteiskunnan perusrakenteeksi.

4. Mikäli perhe-instituutio
rakennetaan tyystin uusiksi, tarvitaan monia teknisiä uudistuksia lukuisiin
lakeihin
. Perheen käsite on integroitunut hyvin syvälle lainsäädäntöön ja sen
käsitteen muuttaminen vaatisi massiivisen lainsäädäntöuudistuksen toimeenpanoa.

Uusiksi joutuisivat perustuslaista alkaen muun muassa
perintöoikeus, verotuslainsäädäntö, sukulaisuudesta juontavat jääviyssäädökset kuten
esimerkiksi oikeudenkäyntikaaren tuomarin kielto tuomita oman sukunsa jäseniä
oikeudessa ja perhettä koskevat sosiaaliturvan säädökset.

Sinänsä tämä ei ole ylitsepääsemätön ongelma, mutta paljon
työtä se vaatii. Kyynikko voisi kysyä, onko asia niin tärkeä ihmisoikeuskysymys,
että sen edellyttämä muutosprosessi on perusteltu.

5. Lasten asema.
Tämä on suuri tenkapoo. Mitä vaikutuksia perheinstituution uudelleenmuokkaamisella
on lapsiin?

Lapsikysymyksen ollessa avoimista kysymyksistä hankalin, onkin
lain kehityksen kannalta varsin ymmärrettävää, että rekisteröidyissä
parisuhteissa on nimenomaan rajoituksia lasten hankintaan ja huoltajuuteen liittyvissä
asioissa. Adoptio-oikeudessa on muutenkin rajoituksia esimerkiksi vanhemman iän
ja tiettyjen sairauksien suhteen. Pitäisikö näitäkin muuttaa?

Lapsista puhuttaessa myös geenidiversiteetti ja
sisäsiittoisuus ovat asiaan historiallisesti vaikuttaneita tekijöitä. Näiden
ongelmat saadaan kuitenkin poistettua joskus tulevaisuudessa
geenimanipulaatiolla tai jo nyt keinohedelmöityksellä. Onko siis syytä harkita vapauden
nimissä myös lähisukulaisten (esimerkiksi serkusten) välisten perheiden
muodostamisen rajoitusten lievennyksiä?

Lennokkaana esimerkkinä lasten aseman vaikutuksesta
lainsäädäntöön nostettakoon seuraava skenaario:

Alfa ja Beeta ovat naimisissa
keskenään ja heillä on alaikäiset lapset AB1 ja AB2 sekä Beetalla edellisestä
liitosta jo aikuinen lapsi B1. Alfa päättää mennä Gamman ja Deltan kanssa
naimisiin

  • Mikä on Beetan asema?
  • Saako Alfa mennä naimisiin vain lisäksi Gamman
    ja Deltan kanssa, mutta pysyä Betan suhteen edelleen yksiavioisessa
    avioliitossa? Jos Beeta on vakaumuksellinen moniavioisuuden vastustaja, mutta
    hyväksyy Alfan hurjastelut, saako hän olla virallisesti kirkossa vihitty
    yksiavioinen?
  • Voiko oikeusistuin tuomita moniavioerossa AB1:n
    Alfan ja Beetan yhteishuoltajuuteen ja AB2:n Gamman yksinhuoltajuuteen?
  • Mikä on alaikäisten AB1:n ja AB2:n asema?
  • Saako Alfa mennä naimisiin B1:n kanssa?
  • Saako Gamma mennä naimisiin AB2:n kanssa, kun
    tämä täyttää 17?

Vaikeaksi menee.

* * *

Aina kun lainsäädäntöön tehdään lapsiin liittyviä suuria oikeusmuutoksia,
täytyy asia pohtia tarkkaan ja harkita hyvin perusteellisesti. Niikon kunniaksi
on sanottava, että hän nostaa blogauksessaan esiin asiaan
liittyviä ennakkopäätöksiä
laajemminkin.

Kiihkeä päällehuutaminen Homoillan tyyliin tuottaa toki
hyvää TV-viihdettä. Mutta asiallista keskustelua se ei edistä.

Toivon keskustelijoilta hyviä argumentteja, malttia ja asiallisuutta.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu