Homoliitoista kalteva pinta?
Television A-talk -ohjelmassa otettiin taas torstaina yhteen
homoliittokeskustelusta ja kuten arvata saattaa, katsojilla tunteet kuumenivat.
Erityisesti perussuomalaisesten Mika
Niiko toi esiin porttiteorian homoliittojen kaltevasta pinnasta.
Yksinkertaistettuna kalteva pinta tarkoittaa sitä, että jos
hyväksytään homoliitot, seuraavaksi Pentti Oinonen taluttaa vihkikappeliin
puudelinsa osoittaakseen mihin tie johtaa. Porttiteoria kennelliittoon on niin mieletön
argumentti, että se on helppo ampua alas sanomalla reducitio ad absurbum.
Niikolla ja kumppaneilla oli kuitenkin yksi mielenkiintoinen
uusi argumentti keskusteluun ja se ansaitsee esiinnoston: kaksinnaiminen.
* * *
Alkuun on syytä huomauttaa, että minulla ei ole homoliittoasiaan
voimakasta kantaa. Mitä kaksi aikuista ihmistä tekee keskenään, on pääasiassa
heidän asiansa. Olin esimerkiksi ihan mielelläni vierailemassa viime kesänä gaypridessä,
Kokoomuksen Kasaryn teltalla ja osallistumassa omalla vaatimattomalla
panoksellani talkootyöhön avarakatseisuuden puolesta.
Parisuhdelain suunnitellut muutokset eivät ole kuitenkaan
ihan yksinkertainen juttu.
Olen aiemmassa
blogauksessani tuonut esiin sen periaatteellisen ongelman, että homo- yms. liittojen
laajentamiseen pätee loogisen yhtenäisyyden ongelma: lähes kaikki homoliittojen puolesta puhuvat argumentit (”eikö ole
tärkeää, että vain rakastaa”, ”kaikille tasa-arvo” jne.) käyvät sellaisenaan puolustamaan moniavioisuutta.
Ja itse asiassa samat argumentit käyvät lähes sellaisinaan
puolustamaan myös oikeutta kaksinnaimiseen.
Kaksinnaiminen tarkoittaa sitä, että yksi henkilö on samaan
aikaan naimisissa usean eri henkilön kanssa, mutta partnerit eivät ole
naimisissa keskenään. Moniavioisuudessa perheen muodostaa enemmän kuin kaksi
aikuista henkilöä ja nämä ovat kaikki yhdessä avioliitossa keskenään.
Erityisen monimutkaiseksi asia muuttuu jos sekä
moniavioisuus, että kaksinnaiminen ovat kummatkin sallittuja.
Voiko Alfa olla liitossa Beetan, Gamman, Deltan ja Epsilonin
kanssa siten, että suhde Deltaan ja Gammaan on moniavioinen avoliitto ja suhteet Beetaan ja Epsiloniin
kaksinnaimisperiaatteen mukaisia rinnakkaissuhteita? Entä voivatko Beeta ja
Gamma julistaa rinnalle vielä omankeskeisen avioliittonsa?
Oheiset kaaviokuvat selventänevät toivottavasti hieman
ongelmakenttää.
Kysymys moniavioisuudesta ei ole välttämättä pelkästään
teoreettista pohdiskelua. Erityisesti maamme muslimiväestön keskuudessa on moniavioisuuden
kulttuurillisia perinteitä. Lisäksi kantasuomalaisissa uusioperheissä on varsin
monia moniavioisuuden piirteitä, kuten kollektiivinen lapsista huolehtiminen.
Moniavioisuuteen liittyy myös kolme muutakin haastetta:
- Mihin vetää raja liittojen määrän suhteen? Ja
millä perusteella? Saako kymmenen henkeä olla naimisissa keskenään? - Historiallisesti moniavioisuuden yhteiskunnallisessa
hyväksynnässä ei ole ollut kyse niinkään oikeusperiaatteista tai ”vapaan
rakkauden” harjoittamisesta. Kyse on ollut köyhien
naisten sosiaaliturvasta, kuten Henry
Laasanen osuvasti
tiivistää. - Käytännössä moniavioisuus tulisi tarkoittamaan useiden
naisten keskittymistä harvoille Ylempitasoisille miehille. Näin on käynyt
kaikissa moniavioisuutta harjoittavissa yhteiskunnissa, vaikka Hesarin
trendikkäästä polyamoria-jutusta muuta voisi päätellä.
Moniavioisuuden puolesta toki puhuu se resurssipohjaista tasa-arvoa
edistävä tekijä, että moniavioisessa
yhteiskunnassa naiset saisivat miehiä enemmän etuja itselleen. Mutta onko
tämä riittävän merkittävä tekijä lain muutoksen läpiajamiselle?
* * *
Yhteiskunnallista päätöksentekoa pohdittaessa kysymys
sukupuolineutraalista avioliittolaista muodostuu yllättävän vaikeaksi asiaksi. Kyse
verotuksen kaltaisesta käytännön raha-asiasta, vaan kansalaisten perusoikeuksista
ja yhteiskunnallisista rakenteista.
Kun perusoikeuksien muutoksesta päätetään jonkun
erikoisryhmän osalta, on yleisohjeena lainsäädäntötyötä
ohjatessa oltava se periaate, että yhteen erikoisryhmään kohdistuvia
oikeusmuutoksia täytyy soveltaa yhtäläisesti myös muihin samoja perusteita käyttäviin
erityisryhmiin, jos argumentti sellaisenaan sopii näihin.
Rautalankaesimerkkinä homoliittojen laajennettujen
oikeuksien täytyy koskea yhtä lailla miehiä ja naisia.
Mutta miksi yhteiskunnalta on väärin asettaa rajoituksia
sukupuolisen suuntautumisen perusteella ja oikein asettaa rajoituksia
polyamoriasuuntautumisen perustella? Mistä tulee se peruste siihen, että perheessä
pitää olla juuri kaksi aikuista? Onhan yksinhuoltajuuskin nykyään jo varsin
yleinen perhemuoto.
Yhteiskunta ei voi toimia niin, että oikeuksia annetaan vain
homoille ja lesboille, mutta ei esimerkiksi transsukupuolisille tai sukupuolettomille
neutreille. Varsinkin sukupuolensa muuttaneet ovat nykyään yhteiskunnallisesti
kovin kummallisessa lainopillisessa limbossa ollessaan muun muassa pakotettuja ottamaan
avioeron.
Nörttianalogiana jos lainsäädäntö velvoittaa tuottamaan
julkisen sektorin verkkopalveluja Mac-käyttäjille, pitää samat palvelut tarjota
myös Linuxin käyttäjille.
* * *
Lisää monimutkaisuutta sukupuolineutraalin avioliiton
oikeuksien laajentamiseen tule siitä, että etsityllä muutoksella on itse
asiassa paljon muitakin ulottuvuuksia ja vaikutuksia. Kyse ei ole pelkästään
aikuisten oikeuskysymyksestä.
Kyse on monimutkaisesta asiasta:
1. Aikuisten ihmisten
oikeudesta tehdä omia valintojaan perhe-elämänsä suhteen. Yleisten
vapausperiaatteiden mukaan tähän yhteiskunnalla ei pitäisi olla tipan vertaa
sanomista. Saimme vasta hetki sitten papit pois makuuhuoneista. Heidän
tilalleen kukaan ei halua lakimiehiä.
2. Yhteiskunnan
tukirakenteista, kuten sosiaalisista etuisuuksista ja
sukunimilainsäädännöstä. Tämä on pääasiassa teknikaliteetti: lähinnä kyse on
rahasta, tietojärjestelmistä ja kansainvälisinten sopimusten
yhteensovittamisesta. Varsinkin viimeksi mainitusta tule taatusti haasteita.
3. Yhteiskunnan
perusrakenteista. Tässä mennään jo huomattavasti vaikeampaan periaatteelliseen
kysymykseen. Onko perinteinen perhe-instituutio
niin pahasti rikki, että se pitää hajottaa ja rakentaa täysin uudelleen? Kyse
on ennen kaikkea moniavioisuuden ja kaksinnaimisen periaatteiden hyväksymisestä
myös sen osalta, että tällaiset liitot tuotaisiin perinteisen perheen rinnalle.
Rehellisyyden nimissä on myös todettava, että lapselliset
homoliitot olisivat todennäköisesti yleisempiä naisten välisinä, koska naisilla
on helpompi hankkia biologisia jälkeläisiä. Tämä on jonkinasteinen
perhepoliittinen haaste koska isien ja poikien yleisyys perheissä korreloi
positiivisesti liiton koossapysymiseen ja isät
ovat poikien kehitykselle tärkeämpiä kuin tyttöjen kehitykselle.
Myös historiallinen näkökulma on syytä ottaa huomioon:
yhteiskunnallinen kehitys on kulkenut jatkuvasti kohti entistä tiiviimpää
ydinperhettä. Eurooppalaisessa yhteiskunnassa miehen ja naisen välinen liitto
perheen perusyksikkönä on ollut yhteiskunnan perusta vähintään Rooman
valtakunnan jälkeisestä ajasta lähtien. Malli on kiistatta osoittautunut varsin
toimivaksi yhteiskunnan perusrakenteeksi.
4. Mikäli perhe-instituutio
rakennetaan tyystin uusiksi, tarvitaan monia teknisiä uudistuksia lukuisiin
lakeihin. Perheen käsite on integroitunut hyvin syvälle lainsäädäntöön ja sen
käsitteen muuttaminen vaatisi massiivisen lainsäädäntöuudistuksen toimeenpanoa.
Uusiksi joutuisivat perustuslaista alkaen muun muassa
perintöoikeus, verotuslainsäädäntö, sukulaisuudesta juontavat jääviyssäädökset kuten
esimerkiksi oikeudenkäyntikaaren tuomarin kielto tuomita oman sukunsa jäseniä
oikeudessa ja perhettä koskevat sosiaaliturvan säädökset.
Sinänsä tämä ei ole ylitsepääsemätön ongelma, mutta paljon
työtä se vaatii. Kyynikko voisi kysyä, onko asia niin tärkeä ihmisoikeuskysymys,
että sen edellyttämä muutosprosessi on perusteltu.
5. Lasten asema.
Tämä on suuri tenkapoo. Mitä vaikutuksia perheinstituution uudelleenmuokkaamisella
on lapsiin?
Lapsikysymyksen ollessa avoimista kysymyksistä hankalin, onkin
lain kehityksen kannalta varsin ymmärrettävää, että rekisteröidyissä
parisuhteissa on nimenomaan rajoituksia lasten hankintaan ja huoltajuuteen liittyvissä
asioissa. Adoptio-oikeudessa on muutenkin rajoituksia esimerkiksi vanhemman iän
ja tiettyjen sairauksien suhteen. Pitäisikö näitäkin muuttaa?
Lapsista puhuttaessa myös geenidiversiteetti ja
sisäsiittoisuus ovat asiaan historiallisesti vaikuttaneita tekijöitä. Näiden
ongelmat saadaan kuitenkin poistettua joskus tulevaisuudessa
geenimanipulaatiolla tai jo nyt keinohedelmöityksellä. Onko siis syytä harkita vapauden
nimissä myös lähisukulaisten (esimerkiksi serkusten) välisten perheiden
muodostamisen rajoitusten lievennyksiä?
Lennokkaana esimerkkinä lasten aseman vaikutuksesta
lainsäädäntöön nostettakoon seuraava skenaario:
Alfa ja Beeta ovat naimisissa
keskenään ja heillä on alaikäiset lapset AB1 ja AB2 sekä Beetalla edellisestä
liitosta jo aikuinen lapsi B1. Alfa päättää mennä Gamman ja Deltan kanssa
naimisiin
- Mikä on Beetan asema?
- Saako Alfa mennä naimisiin vain lisäksi Gamman
ja Deltan kanssa, mutta pysyä Betan suhteen edelleen yksiavioisessa
avioliitossa? Jos Beeta on vakaumuksellinen moniavioisuuden vastustaja, mutta
hyväksyy Alfan hurjastelut, saako hän olla virallisesti kirkossa vihitty
yksiavioinen? - Voiko oikeusistuin tuomita moniavioerossa AB1:n
Alfan ja Beetan yhteishuoltajuuteen ja AB2:n Gamman yksinhuoltajuuteen? - Mikä on alaikäisten AB1:n ja AB2:n asema?
- Saako Alfa mennä naimisiin B1:n kanssa?
- Saako Gamma mennä naimisiin AB2:n kanssa, kun
tämä täyttää 17?
Vaikeaksi menee.
* * *
Aina kun lainsäädäntöön tehdään lapsiin liittyviä suuria oikeusmuutoksia,
täytyy asia pohtia tarkkaan ja harkita hyvin perusteellisesti. Niikon kunniaksi
on sanottava, että hän nostaa blogauksessaan esiin asiaan
liittyviä ennakkopäätöksiä laajemminkin.
Kiihkeä päällehuutaminen Homoillan tyyliin tuottaa toki
hyvää TV-viihdettä. Mutta asiallista keskustelua se ei edistä.
Toivon keskustelijoilta hyviä argumentteja, malttia ja asiallisuutta.
Tuo moni taikka seka-avioisuus on mielenkiintoinen juttu. Maailmalla on esimerkkejä molempiin suuntiin. Yleisintä on, että miehellä on monta vaimoa, mutta sellaisiakin kulttuureja on, missä naisella on monta miestä. Sitten on tuo kolmas malli: sekayhteisö, kommuuni, jonka sisällä parit, myös homoparit ovat keskenään, kuten haluavat.
En vastusta mitään mallia, jossa ihmiset itse viihtyvät, mutta melkoinen selvitystyö on edessä, kun siirrytään omaisuuksien jakoon ja perimisjärjestykseen. Yksi ratkaisumalli olisi, että sellaisen yhteisön jäseniltä, jotka eivät sovi mihinkään nykyisistä parisuhdemallaista, vaaditaan kirjallinen selvitys, tavallaan ennakkotestamentti, miten heidän omaisuutensa jakaantuu eri tasoisten sukulaisuussuhteiden perusteella vanhemmalta lapselle, täysien sisarusten ja sisarpuolten kesken. Muuten näistä kertyy erinomaisia perimysriitoja, kun nykyisestä Suomen lainsäädännöstä ei apua ole.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se nyt noin monimutkaista tarvitse olla. Elatusvelvollisuus on tietenkin aina ensisijaisesti biologisten vanhempien vastuulla. Jos moniavioiset heteroseksuaalit perheet tahtovat adoptoida lapsen, se onnistuu menemällä naimisiin virallisesti yhden kumppanin kanssa. Homot eivät voi mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa johtuen heidän taipumuksestaan. Länsimaista ydinperheinstituutiota ei tarvitse hajoittaa moniavioisuuden takia, koska moniavioisuus ei ole ominaisuus kuten homous tai etnisyys, vaan harvinainen perhemalli. Logiikka ei ole sama kuin homojen välisessä avioliitossa.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen pointti, Eila.
Ilmoita asiaton viesti
Moniavioisuus on jo de facto täällä. Yhtäkään rangaistusta ei kait ole jaettu, vaikka täällä on islamilaisesta kulttuurista tulleita yksinhuoltajia, isät lienevät selvillä, ei vaadita kovin suurta salapoliisi työskentelyä selvittää asioiden todellinen tila. Kun kysymyksessä on omaisuuden jako tulee ongelmia, mutta vielä merkittävämpiä yhteiskunnallisia ongelmia tulee siitä että nämä pääsääntöisesti elävät yhteiskunnan tuella, näistä tuista monet ovat huomattavasti korkeampia yksinhuoltajille, mutta ovatko nämä todellisuudessa yksinhuoltajia? Monikulttuurisuus ei nyt vain oikein toimi käytännössä. Tietysti jos lopetetaan kaikki sosiaaliavustukset, niin ongelma poistuu, muutama uusi tulee kyllä tilalle.
Ylimääräinen kustannus lienee luokkaa 20 000e/vuosi ylimenevän vaimo/lapsi yhdistelmän osalta. Nämä joutuvat kuitenkin asumaan omassa asunnossaan, jonka voi tietenkin jälleenvuokrata vaikkapa virolaiselle pimeälle rakennusmiehelle..
Henkilökohtaisesti en tunne, tai tiedä yhtäkään tälläista tapausta, ja veikkaan sen työssäkäyvien, täällä kasvaneiden kohdalla olevan harvinaista, kannattaa ottaa huomioon, ettei tytöillä näissä kulttuureissa ole täysin itsenäistä päätäntävaltaa avioliiton suhteen. Sekin on vastoin Suomen lakeja, jopa perimmäisiä ihmisoikeuksia, näyttöä tuskin viranomaiset edes rikoksista haluavatkaan, pandoran lipas saattaisi aueta ja päästää kaiken monikulttuurin mukanaan tuomat ongelmat esiin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos veli ja sen sisko haluavat solmia avioliiton, aikuisia kun ovat, niin mitä tästä ollaan mieltä? Niin, ja siskokset ja veljekset – tasapuolisuuden nimessä?
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko paluuta vanhan testamentin alkulehdille, vai? Eikös tuo ole siis suorastaan raamatullista..
Ilmoita asiaton viesti
Yhteisen lapsen biologisiksi vanhemmiksi heistä ei ole, mutta en näe estettä hallita yhteistä omaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
tuli tupla..no kirjoitetaan jotain järkevää tähän. Hmm.. Einstein.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli esimerkki olisi ystäväpiiristäni, edellyttäisin kyllä kovinkin hyviä perusteluja ja epäilisin läheissuhteen kehittymisessä tapahtuneen jotain erikoista. Mutta en näe mitään syytä kieltä sitä lailla.
Ilmoita asiaton viesti
Näyttää päällisin puolin tarkasteltuna siltä, että erilaisten moniavioisuuden muotojen sovittaminen länsimaisen avioliittolainsäädännön kanssa yhteen on täysi mahdottomuus.
Jo pelkän heteroavioliiton kanssa painitaan monenlaisissa isyyden tunnustamisen, avioeron jälkeisen omaisuudenjaon, avioeron jälkeisen huoltajuuden ja perinnönjaon ongelmissa, jotka työllistävät oikeuslaitosta huomattavasti.
Puhumattakaan erilaisten sosiaalitukien määräytymisestä moniavioisissa perheissä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse pysyttelen tiukasti aiheessa nimeltä avioliitto oikeustoimena. Oikeustoimikelpoisuutta ei tulisi rajata ihmisen ihonvärin, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen tai muunkaan henkilökohtaisen syyn perusteella, mikäli se ei ole välttämätöntä yhteiskunnan suojelun vuoksi.
Sisäsiittoisuus on yksilön kannalta huono asia ja siksi geenipohjaa pitää laajentaa. Siinä on peruste kieltää jälkeläisten teko sisaruksilta. En näkisi kuitenkaan estettä hallita yhteistä omaisuutta. Samoin oikeustoimikyky voi rajoittaa oikeustoimen tekemistä. Lapsi ei ymmärrä avioliittoa ja siksi vain oikeustoimikelpoiset täysi-ikäiset ihmiset saavat mennä mielestäni avioliittoon. Avioliittoon ei saa ihmistä uhata eikä kiristää, sellainen avioliitto on pätemätön kuin mikä tahansa oikeustoimi, esim. kauppa. Homoseksuaalisuus ei ole mikään peruste rajoittaa oikeustoimikelpoisuutta. Siksi avioliitto pitää avata homoseksuaaleille oikeustoimena.
Adoptiossa tutkitaan edellytykset adoptiolle. Mielestäni ihmisen sukupuoli ei ole peruste rajata kenenkään adoptiota ulos etukäteen. Jättäisin siksi yksilön sopivuuden arvionnit adoption edellytysten tutkintaan ja jos asiasta pitää lakitasoisesti säätää, säädettäköön asiasta ottovanhemmuutta käsittelelevässä erityislaissa.
Julkisuudessa on jäänyt kokonaan käsittelemättä mahdollisuus perustaa henkilöyhtiö. Henkilöyhtiöksi kutsutaan yhtiötä, jossa ainakin yksi omistajista vastaa yhtiön mahdollisista veloista omalla omaisuudellaan. Henkilöyhtiömuotoja ovat kommandiittiyhtiö ja avoin yhtiö. Henkilöyhtiön vastakohtana on pääomayhtiö (kuten osakeyhtiö).
Voitaisiinko henkilöyhtiöitä kehittää siihen suuntaan, että tämän joukkueen toivomusta yhteiseen verotukseen, huolenpitoon ja vastuuseen tuettaisiin? Vanhemmuuden säätelyyn tämä ei vaikuttaisi, sillä nykyisen oikeuskäytännön mukaan luonnonoikeuden perusteella lapsen synnyttänyt nainen on lapsen äiti ja isyys määrittyy isyyslain perusteella. Mikäli lapsi syntyy avoimessa yhtiössä, avioliitto-olettamaa lapsen isyydestä ei voida käyttää vaan isyys on hoidettava muulla isyyslain määrittelemällä tavalla.
Pitäisi tutkia myös yhdistyslain tai mahdollisen uuden lainsäädännön, mm. rajavastuuyhtiöiden käyttöönottoa. Ihmiset muodostavat tällaisia rakenteita elinkeinotoiminnassa. Miksei tällaisia voisi käyttää myös päivähoidon järjestämisessä tai muilla inhimillisen elämän alueilla, esimerkiksi vanhustenhoidossa. Mikäli ihmiset haluavat muodostaa yhteisöjä, meillä pitäisi olla hyvät yhteiskunnan rakennuspalikat niille. Avioliittoa en kuitenkaan avaisi useammalle kuin kahdelle täysi-ikäiselle itseään ja omaisuuttaan hallitsevalle ihmiselle, jotka vapaasta tahdostaan haluavat siihen mennä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Mika Niiko pitää porttiteoriaa todennäköisenä niin kuinkahan kalteva hänen tulevaisuus? Hänellä kuitenkin on rikollinen menneisyys. Hän tulee tekemään siis entistä vakavampia rikoksia?
Ilmoita asiaton viesti
Moniavioisuuden ja kaksinnaimisen suhteen olisi järkevää määritellä liitto sellaiseksi, että sen laajentaminen edellyttää molemminpuolista suostumusta.
Eli jos A on liitossa B:n kanssa, hän ei voi solmia liittoa C:n kanssa ilman B:n suostumusta. (Lisäksi tässä tapauksessa B voi edellyttää liiton moniavioisuutta suostumisensa ehtona, eli hän olisi C:n kanssa liitossa aivan yhtälailla.)
Lasten suhteen mielestäni ei ole ongelmaa lainkaan. Biologinen vanhemmuus tai adoptio ovat vaihtoehtoja. Adoptiovanhempien on oltava liitossa keskenään. [muok. adoptiota hakiessa, eroaminen myöhemmin on tietenkin mahdollista]
>>Alfa ja Beeta ovat naimisissa keskenään ja heillä on alaikäiset lapset AB1 ja AB2 sekä Beetalla edellisestä liitosta jo aikuinen lapsi B1. Alfa päättää mennä Gamman ja Deltan kanssa naimisiin
>>Mikä on Beetan asema?
omasta valinnastaan riippuen
1) Alfan puoliso joka sallii ”kaksinnaimisen”
2) Liitossa kaikkien kanssa
3) Liitossa kahden valitsemansa kanssa
4) Ottaa eron Alfasta
>>Saako Alfa mennä naimisiin vain lisäksi Gamman ja Deltan kanssa, mutta pysyä Betan suhteen edelleen yksiavioisessa avioliitossa? Jos Beeta on vakaumuksellinen moniavioisuuden vastustaja, mutta hyväksyy Alfan hurjastelut, saako hän olla virallisesti kirkossa vihitty yksiavioinen?
Tässä tapauksessa hän valitsisi kohdan 1). Kirkko päättäköön omasta puolestaan.
>>Voiko oikeusistuin tuomita moniavioerossa AB1:n Alfan ja Beetan yhteishuoltajuuteen ja AB2:n Gamman yksinhuoltajuuteen?
Mikäli Gamma on Betan suostumuksella adoptoinut AB2:n
>>Mikä on alaikäisten AB1:n ja AB2:n asema?
Riippuu kuka tai ketkä heidän vanhempansa ovat.
>>Saako Alfa mennä naimisiin B1:n kanssa?
Saa mikäli ei ole adoptoinut tätä.
>>Saako Gamma mennä naimisiin AB2:n kanssa, kun tämä täyttää 17?
Saa mikäli ei ole adoptoinut tätä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä pohdintoja, Jani. Asia ei todellakaan ole mikään suoraviivainen tai yksinkertainen.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tulee homoliittoihin ja moniavioisuuteen, asiaan on sangen yksinkertainen ratkaisu: pidetään julkinen valta erillään ihmisten yksityiselämästä. Mitään erillistä avioliittolainsäädäntöä ei tarvitse olla ollenkaan olemassa. Aikuiset, täysivaltaiset ihmiset olkoot vapaita solmimaan yhden tai useamman henkilön kanssa vapaaehtoisia sopimuksia, joita he halutessaan voivat kutsua vaikka avioliitoksi. Tämä takaa kaikille suurimman mahdollisen vapauden ja tasa-arvon.
Ilmoita asiaton viesti
[…] Homoliitoista kalteva pinta? | Uusi Suomi Puheenvuoro – Yksinkertaistettuna kalteva pinta tarkoittaa sitä, että jos hyväksytään homoliitot, seuraavaksi Pentti Oinonen taluttaa vihkikappeliin puudelinsa osoittaakseen mihin tie johtaa. Porttiteoria kennelliittoon on niin mieletön argumentti, että se on helppo ampua alas sanomalla reducitio ad absurbum. […]
Ilmoita asiaton viesti