Demokratian puolesta, kapitalismia vastaan

Ilmeisesti kylmän sodan maailman ja vanhan kahtiajakautuman — kapitalismin ja sosialismin — romahtamisesta ei vielä ole kulunut aatehistoriassa säädettyä kolmen-neljänkymmenen vuoden vitka-aikaa, kun kokoomusnuori vielä saattaa elää entisissä hyvin turvallisuutta antavissa ja jopa voimaannuttavissa aatepoteroissaan.

Tosiasia kuitenkin on, että kapitalismin ja sosialismin vastakohta on kuollut, mutta niiden tilalle on noussut ajatushistoriassa paljon syvemmällä sijainnut ja perustavanlaatuisempi talousrationaalisuuden vastakohta-asetelma rahatalousajattelun ja reaalitalouden välillä.

Ajatushistoriassa nimittäin nykyinen talous”järkemme” syntyi aika heikoin eväin ja sai valistusajalla opilliset muotoilunsa silloisen yli-ihanteellisen ihmiskuvan värittäminä. Pitkässä perspektiivissä talousajattelumme on teokratian perillinen, ja esimerkiksi raha on pohjimmiltaan uskonnollislaatuisen kaikkivoipaisuuskuvitelman nykyinen muoto.

Sosialismi oli oksa liberalistisen käsitteenmuodostuksen puussa — se perustui pitkälti samalle lähtökohtaiselle käsitteenmuodostukselle kuin läntinen markkinatalouskin. Suunnitelmatalous myös sortui samaan rationaalisuusharhaan, joka liberalsimin läntisessä päävirrassakin on vahvistumassa ja täydellistymässä, eli siihen, että rahatalous irtoaa reaalitaloudesta ja numerot menevät menojaan, eivätkä enää toimi reaalitodellisuutta hallitsevina tekijöinä.

Kun vielä äsken maailmassa olivat vastakkain kapitalismi ja sosialismi, nyt ovat vastakkain rahatalous ja reaalitalous. Tai: kapitalismi ja markkinatalous. Tätä on tietysti vaikea käsittää, jos oma talousajattelu toistelee vain oppikirjoista omaksuttuja käsitteitä, eikä siihen liity mitään ajatushistoriallista ymmärrystä.

Näinä päivinä käsiteanalyyseihin perehtyneet filosofit ovat pätevämpiä puhumaan talousajattelun harhoista kuin näennäiseksakteihin numeroihinsa uskovat talousmiehet. Eikä se vielä riitä. Nyt jopa tavalliset kadunmiehet tajuavat selvemmin numerotalouden järjettömyyden kuin käsiin räjähtäviä tähtitieteellisiä kuplarahaongelmiaan pähkäilevät pankkiirit ja rahapoliitikot.

Kokoomus on perinteisesti ollut talousasioista erityisen intresseerattujen ihmisten puolue. Mutta valitettavasti talouden nykyiset kriisit ovat historiallisesti kehittyneitä ja niin giganttisiin mittasuhteisiin kasvavia, ettei esimerkiksi oman etologisen toimintadraivinsa riivamilla yrittäjillä ole niihin mitään jakoa. Tapa jolla kokoomusnuori tässäkin asioita mietiskelee on niin sanomattoman naiivi, että se tuo mieleen lähinnä pilttipurkkiaan napostelevan vauvan.

Kansikas, on tietysti ilahduttavaa, että otat kantaa tulevaisuuteen. Olin vielä jokunen vuosi sitten sitä mieltä, että Apollomme ”sammuu” myöhemmin kuin euroalueen ongelmamaat saavat taloutensa oikaistuksi. Tänään en ole enää aivan varma.

”Velkaantuminen kuriin!”, huutaa Kansikas. Kappas vain. Sitä ei ihan itse huomannut, että Kokoomuksen johdolla ja demarien suotuisalla avustukella näytämme mallia yli 7 miljardin euron alijäämäisellä budjetilla?

Odotan sitä hetkeä, että Kansikas tulee huutamaan: ”Nyt olen avaamassa silmäni!”