Lapset vaarassa päiväkodeissa?
Tuoreessa Hesarin artikkelissa kasvatustieteen tohtori Erja Rusanen kertoo kuinka lasten päivähoito
tekee itse asiassa väkivaltaa lapsille ja on haitaksi näiden kehitykselle. Rusasen
ulostulo on poleeminen, mutta hänellä on asiasta vinha tieteellinen tausta.
Rusasen mukaan lapsien kehityksen kannalta olisi ideaalia,
että nämä voisivat olla kotona ennen kaikkea äitinsä hoidettavana
kolmivuotiaiksi saakka. Päiväkoteihin laittaminen on vuorossa vasta tämän
jälkeen.
Ulostulo asiassa herättää kysymyksiä koko yhteiskuntamme
rakenteista.
Suomalainen yhteiskunta on 60-luvulta lukien rakennettu
kahden työssäkäyvän aikuisen varaan. Meillä erityisesti naisten töissäkäymiseen
kannustetaan voimakkaasti ja tiukasti ottaen itse asiassa jopa verotuksen
keinoin pakotetaan kumpikin vanhempi käymään töissä. Sellainen perhe, jossa toinen
vanhemmista ansaitsee 5 000 euroa ja toinen hoitaa lapsia kotona on kotona,
saa verojen jälkeen käteen mielettömästi vähemmän kuin perhe, jossa kumpikin
vanhempi ansaitsee 2 500 euroa kuukaudessa.
Haittapuolena tällaisesta yhteiskunnallisesta rakenteesta on
se, että lapset ovat instituutioiden ja laitosten kasvattamia. Tämä poikkeaa
merkittävästi ”luonnollisesta” perhemallista, jossa toinen vanhemmista on ollut
pääasiallinen lapsista ja kodista huolehtija.
Yhteiskunnallisen kokeilun seurauksena vähintäänkin
iltapäivälehdistö – mutta myös varsin moni tutkija – on nostanut esiin huolensa
lasten hyvinvoinnista. Tämä herättää monia tärkeitä kysymyksiä.
Pakottaako yhteiskuntamme lapset liian nopeasti eroon
vanhemmistaan?
Onko laitoksissa kasvaminen lapsille kotia parempi
vaihtoehto?
Haluammeko sukupuolineutraalin päiväkotikasvatuksen, jos lapsiasiavaltuutettu
näin päättää?
Hyvä kysymys. Olen itse työskennellyt päiväkodissa. Olen itsekin samaa mieltä, että alle kolmivuotiaat kuuluvat kotiin tai edes kodinomaiseen hoitoon. Päiväkodissa ei kertakaikkiaan riitä sylejä kaikille pienille.
Isompienkin kohdalla olen sitä mieltä, että alle eskari-ikäisille riittäisi osapäivätarha. Sen ikäiset kaipaavat jo ikäistensä seuraa, mutta täysi työpäivä on monille liian pitkä.
Mutta minkäs teet, kun yhteiskunta on mikä on.
Ilmoita asiaton viesti
Sari, kerrohan lisää näistä kokemuksista. Minkälaista on hoitaa alle kolmevuotiaita päiväkodissa?
Ilmoita asiaton viesti
En ole työskennellyt vauvalassa, mutta sivusta seuranneena voin sanoa, että kiire, kiire ja kiire.
Samaa voin kertoa myös 2-3 vuotiaiden ryhmästä, jossa olen työskennellyt.
Sydäntä riipi, kun näin vauvalassa pari lasta, jotka eivät osanneet edes kävellä. Rattaissa heitä sit kiikuteltiin.
Joskus menin paikkaamaan vauvalan puolelle. Välillä lapset ihan suvereenisesti työnsivät lusikalla ruokaa toistensa suuhun. Aikuiset eivät ehtineet syöttämään.
Noin 3-4 vuotiaden lasten kanssa riipi sydäntä pukemistilanteet. Tottahan jo tuon ikäisiä pitää opettaa pukemaan, mutta lapsilta vaadittiin liikaa niiden vaatteiden kanssa, ja taas oli aina se alituinen kiire.
Lapsissa on todella isoja yksilöllisiä eroja. Jotkut hakeutuvat aikuisten seuraan, toiset taas viihtyvät enemmän ikäistensä parissa. En näe ongelmaa lapsissa, jotka eivät aikuista kaipaa. Mutta ne toiset, huoh.
Nyt hoidan kouluikäisiä lapsia iltapäivisin. Heissäkin on näettävissä tuo ero. Syliin kouluikäiset eivät juurikaan tule, mutta osa heistä hakeutuu aikuisten lähelle aina kun mahdollista. Osa taas pitää aikuisia välttämättömänä pahana, joka jakaa ruuat ja komentaa välillä.
Jotenkin toivoisin, että perheillä olisi todellinen mahdollisuus valita oman lapsensa luonteen mukainen ratkaisu.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en ole koskaan saanut olla päiväkodissa 🙁
.
.
.
.
.
Ainiin.Olen todella iloinen siitä, koska kotikasvatus ei poistanut minusta järkeä ja neuvokkuutta ja rohkeutta ja intuitiota ja ymmärrystä ja sen sijaan tehnyt minusta uskomusten tunteellista nuodattajaa, joka parhaillaan pystyy vain tunneälyn hokemiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä mieltä olet, Kati: onko aiheellista miettiä lastenkasvatuksen vaikutusta ja vertailla kotikasvatusta laitoskasvatukseen?
Ilmoita asiaton viesti
Itse sain olla päiväkodissa 😀
.
.
.
.
.
Ainiin.Olen todella iloinen siitä, koska päiväkotikasvatus ei poistanut minusta järkeä ja neuvokkuutta ja rohkeutta ja intuitiota ja ymmärrystä ja sen sijaan tehnyt minusta uskomusten tunteellista nuodattajaa, joka parhaillaan pystyy vain tunneälyn hokemiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä mieltä olet, Ossi: Onko aiheellista miettiä kokoomuskasvatuksen vaikutusta ja vertailla kokoomuskasvastusta poliittisesti sitoutumattomaan ajattelu tapaan???
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen ajatusleikki, Marko. En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut siitä, että tällä olisi jotain tekemistä lastenkasvatuksen suhteen.
Itse tulen hyvin epäpoliittisesta kodista.
Ilmoita asiaton viesti
no, sitä juuri tarkoitin Ossi.
Ilmoita asiaton viesti
”Rusasen mukaan lapsien kehityksen kannalta olisi ideaalia, että nämä voisivat olla kotona ennen kaikkea äitinsä hoidettavana kolmivuotiaiksi saakka. Päiväkoteihin laittaminen on vuorossa vasta tämän jälkeen.”
– Juuri näinhän se suurimmaksi osaksi on. kun on tuo kotihoidontuki, niin useimmiten päiväkotiin mennään vasta kolmevuotiaana.
Miksi nostat tähän äidit ykkössijalle? Vastustatko isien hoitovapaata?
Ilmoita asiaton viesti
Kävelemään oppiminen ja sanavaraston karttuminen ovat taitoja, jota lisäävät lapsen erillisyyttä vanhemmista ja itsenäisyyttä. Ennen kielitaitoa ja riittävän kehittyneitä motorisia kykyjä lapsi on hyvin riippuvainen kiintymyssuhteesta, jonka hän luo ensisijaiseen hoitajaansa. Hylkäyskokemukset yms. ovat erityisesti alle 3-vuotiaalle ja myöhemminkin hyvin traumatisoivia psyykkistä kehitystä häiritseviä tapahtumia. Minä en ikinä laittaisi lastani päivähoitoon ennen, kuin tämä on psyykkisesti riittävän itsenäinen. Erja Rusanen on mielestäni ihan oikeassa tässä asiassa. Myöhemmin päivähoito voi olla tietyssä määrin jopa ihan hyödyllistä lapsen kognitiivisille ja sosiaalisille taidoille, kun lapsen kiintymyssuhde hoitajiinsa on terveellä pohjalla.
Ilmoita asiaton viesti
lainaus tuolta linkitetystä jutusta. ”Rusasen mielestä äitien pitäisi vaatia, että yhteiskunta tukisi lasten varhaisvuosien kotihoitoa paremmin taloudellisesti. Kotiäitien työn pitäisi kerryttää myös eläkettä.”
Kyl miä vaadin parempaa tukemista vaikken äiti olekaan ja tosiaan ois kiva jos koti-isienki työ kerryttäis eläkettä. Millä esihistoriallisel ajal toi täti elää ku vaan äidit muka on kotona lasten kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Voitko antaa jonkun esimerkin tutkimuksesta joka tukee väitettäsi? Mielestäni se ei voi pitää paikkaansa, ei ainakaan Suomessa, täällä harvoin pakotetaan ketään jäämään kotiin lasten kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Tekisi mieleni sanoa että vanhoilliskonsrvatiivista höpinää.
Malli yhteiskuntarakenteisiin tulee ottaa omasta historiastamme ja ihmiselle lajityypillisestä käyttäytymisestä. Jälleen kerran:
Vaihtotalouden aikaan, kumpikin vanhempi osallistui ravinnon hankintaan sekä päätöksentekoon yhteisistä asioista. Aikanaan elettiin suurissa eri perheiden muodostamissa yhteisöissä ja kotia jääneet hoitivat pienimmät lapset. Vasta heimojen paikoilleen asettuminen ja viljelyyn siirtyminen, sekä äitijumaluuden vaihtuminen isäjumaluuteen uusine sukupuolittuneine määräyksineen, heikensi naisen asemaa.
Lapset kasvoivat laumoissa, jota karheasti ajatellen, voi verrata nykyiseen päivähoitojärjestemään.
On olemassa lukuisia tutkimuksia siitä, että parisuhteet hajoavat pääsääntöisesti siitä syystä, että toinen vanhempi pakotetaan vasten tahtoisesti jäämään kotia. Nuorilla vanhemmilla tulisikin olla lasten hoivan ja kodin arjen pyöritykseen rationaalinen ymmärrys siitä, että kumpikin vanhempi ahtaassa ydinperheessä, on lapsen kasvun ja sekä identiteetin muodostumisen kannalta ehdottoman tärkeä. Työnjaon tuleekin perustua vapaehoiseen, kahden tasavertaisen kumppanin sopimukseen. Muuten liitot eivät kestä.
Ilmoita asiaton viesti
”On olemassa lukuisia tutkimuksia siitä, että parisuhteet hajoavat pääsääntöisesti siitä syystä, että toinen vanhempi pakotetaan vasten tahtoisesti jäämään kotia.”
Onko sitten parempi, jos vanhemmat pakotetaan vastentahtoisesti laittamaan lapsensa päiväkotiin jo alle 3-vuotiaana?
Minulla ei ainakaan ole havaintoa, että Suomessa olisi tapana pakottaa jompikumpi vanhempi jäämään kotiin… pikemminkin juuri päinvastoin.
”Nuorilla vanhemmilla tulisikin olla lasten hoivan ja kodin arjen pyöritykseen rationaalinen ymmärrys siitä, että kumpikin vanhempi ahtaassa ydinperheessä, on lapsen kasvun ja sekä identiteetin muodostumisen kannalta ehdottoman tärkeä. Työnjaon tuleekin perustua vapaehoiseen, kahden tasavertaisen kumppanin sopimukseen.”
Tuo ei mielestäni ole ristiriidassa sen kanssa, että lasta hoidettaisi kotona edes 3-vuotiaaksi asti. Tosin isille pitäisi suoda samat mahdollisuudet siihen kuin äideille.
Ilmoita asiaton viesti
”Onko sitten parempi, jos vanhemmat pakotetaan vastentahtoisesti laittamaan lapsensa päiväkotiin jo alle 3-vuotiaana?”
Viittasin lähinnä tämän blogin esittelemään yksipuoliseen tutkimukseen. Yritän korostaa kahden ihmisen välistä sopimusta ja vapaaehtoisuutta kaikilla tasoilla. Ilmaisuni ei ehkä ollut riittävän selkeää.
”Tuo ei mielestäni ole ristiriidassa sen kanssa, että lasta hoidettaisi kotona edes 3-vuotiaaksi asti. Tosin isille pitäisi suoda samat mahdollisuudet siihen kuin äideille”
Ei ole ristiriidassa. Sukupuolirooleihin fiksaantuneet tutkimukset unohtavat usein isien olemassaolon kokonaan.
Ilmoita asiaton viesti
Itse uskon kyllä ihan mutu-tuntumalla, että lapsen olisi hyvä olla kotona (äidin TAI isän kanssa) kolmivuotiaaksi asti. Tai ainakin niin pienellä lapsella kannattaisi olla sama vakituinen hoitaja, jolla on oikeasti aikaa keskittyä juuri hänen hoitamiseensa… oli se sitten joku ammattihoitaja tai vaikka mummo. Eli sikäli olen tutkimuksen kanssa samaa mieltä, ihan mutu-pohjalta 😛
Ilmoita asiaton viesti
Kaisa Kansine
Kukaan ei varmaankaan kiellä mutuila – eikö se ole luovuuden perusta?
Mutta eikö päätöksenteon yhteiskunnassa, tulisi perustua laaja – alaiseen tutkittuun tietoon.
Minulla puolestani on omaa kokemusta lapsen hoidosta. Koska kumpikin osapuoli kävi työssä, veimme lapsen perhepäivähoitoon, jossa oli suuri joukko muitakin lapsia. Nykyinen aikuinen lapseni on osoittanut omaavansa hyviä sosiaalisia taitoja.
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta eikö päätöksenteon yhteiskunnassa, tulisi perustua laaja – aliseen tutkittuun tietoon.”
Toki, mutta nythän nimenomaan oli kyseessä tutkimus. En kyllä itse osaa sanoa oliko se tarpeeksi laaja-alainen tms 😛
”Minulla puolestani on omaa kokemusta lapsen hoidosta. Koska kumpikin osapuoli kävi työssä, veimme lapsen perhepäivähoitoon, jossa oli suuri joukko muitakin lapsia. Nykyinen aikuinen lapseni on osoittanut omaavansa hyviä sosiaalisia taitoja.”
Minkä ikäisenä veitte lapsen päivähoitoon? Ja oli miten oli, tuo oma empiirinen kokemus yhdestä lapsesta ei ainakaan ole kovin laaja-alaista tutkimusta 😀
Ilmoita asiaton viesti
Nyt huomsin ristiriidan, enkä enää ihmettele. Olin korjaamassa omaa, aiempaa kommenttiani tähän kappalejärjestykseen samaan aikaan, kun vastasit julkaistuun muotoon:
”Kukaan ei varmaankaan kiellä mutuila – eikö se ole luovuuden perusta?
Minulla puolestani on omaa kokemusta lapsen hoidosta. Koska kumpikin osapuoli kävi työssä, veimme lapsen perhepäivähoitoon, jossa oli suuri joukko muitakin lapsia. Nykyinen aikuinen lapseni on osoittanut omaavansa hyviä sosiaalisia taitoja.
Mutta eikö päätöksenteon yhteiskunnassa, tulisi perustua laaja – alaiseen tutkittuun tietoon.”
Mutta ei tuokaan nyt niin vaarallista ole.
Ilmoita asiaton viesti
Kritisoin blogin tutkimusta sen kapea -alaissuudesta ja historiattomuudesta. Onko mahdollista, että sinun mutuilusi ja minun kokemukseni, liittyisi laaja – alaiseen tutkimukseen (jonka mielestäni tulisi perustua ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen). 🙂
Toisto ilman uusia näkökulmia alkaa puuduttaa. 🙂
P.S. Unohtui. Lapsi oli juuri oppinut kävelemään.
Ilmoita asiaton viesti