Kuolemantuomio on arvokysymys

Sunnuntaina Kouvolan sanomat julkaisi tulokset
eduskuntakyselystä
, jonka mukaan seitsemän nykyisen eduskunnan kansanedustajaa
olisi joissain oloissa valmis hyväksymään kuolemanrangaistuksen.
Kuolemanrangaistuksen kannalla on kolme kokoomusedustajaa (Hemmilä, Jokinen ja
Sankelo) sekä neljä persua (Eerola, Halla-aho, Lindström ja Mölsä). Muista
puolueista ei kannatusta löytynyt. Myöhemmin myös persujen Jussi Niinistö yhtyi kuolemanrangaistuksen kannattajiin sotatila-aikana.

Kysymys kuolemanrangaistuksesta on mielenkiintoinen teoreettinen
ajatusleikki. Sitä nimittäin ei ole mahdollista saada ajettua läpi. Sekä EU:n
ihmisoikeusdirektiivi, että Suomen perustuslaki kieltävät kategorisesti
kuolemanrangistuksen.

Kysymys on silti mielenkiintoinen. Se kertoo vastaajan
arvoista.

Kuolemanrangaistusta voi toki perustella myös esimerkiksi
uskonnollisella tai eettisellä näkemyksellä. Perusteeksi käyvät myös erilaiset
tekniset seikat – kuolemantuomio on lopullinen ja jos tuomio sattuu osumaan
syyttömään, virhe on peruuttamaton. Tämä perustelu on sinänsä ihan paikallaan,
mutta menee turhan pragmaattiseksi. Suomalainen yhteiskunta ei de facto tarvitse kuolemanrangaistusta
ylläpitääkseen lakia ja järjestystä.

Kuolemanrangaistus on syvällinen arvokysymys.

Olen itse miettinyt asiaa pitkään. Oikeusvaltion
rangaistusvalta on institutionalisoitua kostoa ja toimii näin yhteiskuntaa
stabiloivana tekijänä.

En voi hyväksyä oikeusistuimen
langettamaa kuolemanrangaistusta.
En edes siinä tilanteessa, jossa
rangaistavana on syyllistynyt Breivikin kaltaiseen lasten joukkomurhaan.

Kuolemanrangaistuksen ydinongelma on se, että tuomitessaan
rikollisen kuolemaan, yhteiskunta asettuu samalle tasolle kuin tämä.

Sivistyneellä oikeusvaltioon pohjautuvalla yhteiskunnalla
täytyy olla kykyä pystyä asettumaan Hamurabin lain ja koston yläpuolelle,
olemaan suurempi ja vastuullisempi kuin yksittäinen ihminen.

Tähän yhtälöön kuolemanrangaistus ei sovi.

Poikkeuksena tähän
yhtälöön ovat kuitenkin hyökkäyssotaa käyvät kansainväliset terroristit
. Terroristit
toimivat tarkoituksellisesti kansainvälisten konfliktien pelisääntöjen
ulkopuolella ja kohdistavat hyökkäyksensä raukkamaisesti puolustuskyvyttömiä
siviilejä kohtaan. He eivät vastaa teoistaan kellekään, eikä heidän kanssaan
pysty neuvottelemaan.

Terroristit asettavat itse itsensä lain ulkopuolelle ja
rikkovat jatkuvasti sodan sääntöjä piileskelemällä esimerkiksi siviiliväestön
keskuudessa.

Kuolemanrangaistuksen torjumisen yleisperiaatteen mukaisesti
terroristit pitäisi saada vangittua
elävinä ja tuomittua oikeusistuimessa. Tällöin he kuuluvat lainkäytön yleiseen
piiriin ja kuolemantuomion ei tule kuulua tuomioistuimen rangaistusvalikoimaan
edes näissä tapauksissa.

Emme saa kuitenkaan olla dogmaattisuuteen asti naiiveja. Käytäntö
on osoittanut, että monissa tapauksissa kahdesta pahasta on pakko valita pienempi.
Terroristien eliminoiminen – niin pahasti kuin se yleistä periaatetta vastaan
rikkookin – on joskus yhteiskunnan kokonaisedun kannalta välttämätöntä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu