Kreikkalainen tragedia

Kuluvan vuoden heinäkuussa Dimitris Kastriotiksen 80-vuotias
äiti sai yllättävän puhelun pankistaan. 

Pankin myytävänä tuotteena ei tällä kertaa ollut uuden
luottokortin tai vakuutuksen tyrkyttäminen. ”Nosta tililtäsi ulos hieman rahaa”,
Kastriotiksen äitiä kehotettiin. 

Näin alkaa Financial
Timesin juttu
, jossa käsitellään Kreikan tuoreita
tapahtumia.

Kastriotiksen äidin pankkiirin antama
neuvo
oli annettu ystävällisessä hengessä ja pankkiiri varmasti ajatteli
asiakkaansa etua. Mutta valitettavasti tällaisella toiminnalla aiheutetaan
lisää ongelmia Kreikan pankkisektorille. Kansalaiset ovat nostaneet kreikkalaisista
pankeista lokakuussa jo yli 10 miljardia euroa talletuksia. Tämä tarkoittaa
vakavia ongelmia vakavaraisuussäädösten toteutumiselle. Pankit kaatuvat talletuspaon seurauksena.

Kreikan sosialistinen pääministerin Geórgios Papandréou onnistui hätkähdyttämään koko Eurooppaa
heittämällä ilmoille ehdotuksen tuoreen talouspaketin alistamisesta
kansanäänestykselle.

Papandréoun ajatus on kerta kaikkiaan pähkähullu ja kertoo
vain siitä, että pääministeri on menettämässä otteensa. Kansanäänestys ei missään nimessä sovi menettelyksi kriisitilanteessa.
Kriisitilanteessa poliittisten johtajien on osoitettava kykynsä kantaa vastuuta
ja tehtävä tarvittaessa myös vaikeita päätöksiä.

Kansanäänestykset sopivat laajamittaisiin yhteiskunnallisiin
linjauksiin, kuten esimerkiksi jäsenyyteen Euroopan Unionissa. Mutta
yksittäisten asioiden päättämiseen ne ovat ehdottomasti väärä väline. Mallia
voi käydä katsomassa Sveitsistä, jossa kiellettiin minareettien rakentaminen
kansanäänestyksen päätöksen perusteella. Niin ikää Kalifornian sadoilla
kansanäänestyksillä tyystin sotkettu perustuslaki on hyvä varoittava esimerkki
liiallisen idealismin lopputuloksista.

Jos suomalaiset päättäisivät yksittäisistä kysymyksistä
kansanäänestyksellä, verot olisi laitettu valtion maksettaviksi,
Neuvostoliitolle ei olisi koskaan antauduttu, raiskaajilta leikattaisiin munat
pois tylppäkärkisillä saksilla ja neekerimiehen kanssa naimisiin menevän
valkoisen naisen kansalaisoikeudet purettaisiin välittömästi.

* * *

Papandéroulle ei ole tullut ehdotusta laatiessaan ehkä
lainkaan mieleen, että kansanäänestyksen lopputulos voi vallan hyvin olla ”ei”.
Hän on mitä ilmeisimmin kuvitellut kykenevänsä veivaamaan talouspakettiin lisää
etuja antamalla uhaksi paketin kaatumisen. Riski tässä upporikas ja rutiköyhä –leikissä
on aivan älytön.

Olen kerrankin Urpilaisen kanssa samaa mieltä: ei käy.
Talousuudistukset on toteutettava tai lainahanat laitetaan kiinni.

Lainahanojen sulkeutuminen olisi Kreikalle kerta kaikkiaan
surkea lopputulos. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että maan pankit ja talous
romahtaisivat täysin. Tämän seurauksena maan ulkomaankauppa pysähtyisi ja sitten vasta alettaisiinkin ihmetellä
miksi sairaaloissa ei ole lääkkeitä. No ei ole, koska maalla ei ole rahaa ostaa
niitä.

Mallia voi käydä katsomassa Islannista, jonka raha lakkasi
hetkeksi olemasta kansainvälisesti vaihdettava valuutta. Moinen ei varmasti
ollut herkkua.

Oikea tapa käsitellä Kreikan kriisi on tunnustaa tosiasiat:
Papandréoun hallitus on menettänyt parlamentin luottamuksen ja sen tulee
kaatua
. Tämän jälkeen Kreikalla on vaihtoehtona muodostaa joko sateenkaarihallitus
tai jos se ei onnistu, uudet vaalit.

Uudet vaalit eivät ikävä kyllä auta varsinaiseen asiaan:
talousuudistukset on kerta kaikkiaan toteutettava, istuipa hallituksessa kuka
tahansa.

Oman valuutan käyttöönottoa haikailevien kannattaa muistaa,
että Kreikka ei ole Argentiina. Maassa ei ole merkittävää vientiteollisuutta. Kannattaa
lukea muun muassa Osuuspankin pääekonomistin Reijo
Karhisen kommentit asiasta
.

* * *

Koko show alkaa muistuttaa pahasti kreikkalaista
tragediaa
.

Kreikkalaiset tragediat kertovat toivottomaan tilanteeseen
joutuneelle päähenkilölle tapahtuvista asioista. Syynä tilanteeseen ovat joko
kohtalo tai jumalat; tragedia syntyy siitä, että päähenkilö on yleensä syytön
häntä kohdanneisiin vastoinkäymisiin. Tragediat käsittelivät yhtä lailla
uskonnollisia, filosofisia kuin eksistentiaalisiakin aiheita, kuten yksilön ja
ulkoisen maailman tai ihmisen ja jumalten välistä suhdetta, olemassaolon
kysymyksiä, rikoksen ja rangaistuksen teemoja sekä kohtaloa.

Tragediat noudattivat yleistä muotoa, jota ei koskaan
muutettu:

  • Prologos – prologi
  • Parodos – kuoron sisääntulolaulu
  • Stasimon – 4-6 laulua kohtausten välillä
  • Epeisodion – päänäytös
  • Eksodos – kuoron päätöslaulu

Päänäytöstä on saatu katsella jo jonkin aikaa.

Olisikohan kohta loppulaulun aika?

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu