YLE on bisnestä ja markkinahäirikkö

Elokuvaohjaaja ja kirjailija Janne Kuusi kirjoitti sunnuntaina Uuden Suomen Puheenvuorossa puolustuspuheen
Ylestä. Kaikki kunnia Kuuselle, mutta en ole pahempaa roskaa pitkään aikaan
lukenut.

Yle on bisnestä.
Nimittäin sisältöbisnestä. Ja tästä hyötyvät ennen kaikkea Kuusen kaltaiset
audiovisuaalisen alan sisällöntuottajat. He tuottavat dokumentteja ja ohjelmia,
joitten käytännössä ainoa varteenotettava asiakas on Yleisradio.

 Puolustaessaan Yleisradiota Kuusi puolustaa omaa bisnestään.

Kuusen markkinoima ”kansakunnan henkinen pääoma” on puhdasta
kukkua. Ei tässä ole kyse mistään ”kansakunnan” henkisestä pääomasta. Tässä on
kyse Kuusen ja av-alan sisältöä
tuottavien yhtiöiden kaupallisista tekijänoikeuksista. Näistä oikeuksista
sitten pidetään kiinni kynsin ja hampain ja pakotetaan piraattipojat oikeudessa
maksamaan satoja tuhansia euroja leffatorrenttien waretuksesta.

Jos haluaisimme oikeasti jollain tavalla lisätä kansakunnan
henkistä pääomaa, Yle voisi vallan hyvin sanella sisällöntuottajilleen, että ostetun
sisällön on oltava vapaasti suomalaisten käytössä ja jakelussa. Nyt
tekijänoikeusehtojen takia Yle ei voi jaella vapaasti esimerkiksi mainioita
sarjojaan kuten Pasilaa, Ihmisten puoluetta tai Radioteatterin kuunnelmia. Ylestä
pitäisi tehdä Open Source -tuottaja.

Koska kerran kansa on
kertaalleen jo maksanut Ylen lähetyksistä, pitäisi kansalla olla vapaa
käyttöoikeus kaikkeen Ylen tuottamaan materiaaliin. Yleä voitaisiin
velvoittaa julkaisemaan kaikki lähetyksensä Public Domainina, Apachena tai Creative
Commonsin vapaitten kunnialisenssien mukaisina.

Näin tietysti Yleltä jäisivät monet kansainväliset ohjelmat
hankkimatta ja lähettämättä, mutta vahinko ei ole kovin suuri. Kaupalliset
toimittajat pystyisivät hyvinkin paikkaamaan tätä osuutta Ylen tarjonnasta.

* * *

Bisneksen lisäksi Yle on myös markkinahäirikkö.  Markkinahäirikkö tarkoittaa muun muassa sitä,
että Yle kilpailee markkinaehtoisesti toimivien yritysten kanssa sellaisesta sisällöstä,
mikä joka tapauksessa tulisi lähetettyä koko kansakunnan maksutta nähtäväksi.
Urheilun arvokisat, Mestis, Sopranos ja HBO:n tuotanto ovat näistä räikeimpiä
esimerkkejä.

En ole lähtökohtaisesti Yleisradiota vastaan. Pienenä
kielialueena meillä on tarpeen olla oma kansallinen yleisradiomme. Mutta me emme tarvitse puolen miljardin euron
mammuttimaista koneistoa, jonka verokuppaus nousee tavalliselta perheeltä vuonna
2013 yli yhdentoista prosentin (11 %) verran.

Jos MTV3 pärjää noin 500 työntekijällä, millä ihmeen
perusteella Ylen palkkalistoilla on oltava yli 3 000 henkeä? Jos kerran
kaikista muista yhteiskunnan palveluiden osa-alueista säästetään, millä
oikeudella Yle jätetään tälle immuuniksi?

Petteri Järvinen kysyy myös erittäin
aiheellisen kysymyksen: jos kerran Yle ei ole bisnestä, miksi sen
toimitusjohtajalle maksetaan bisnesjohdon tasoista 25 000 euron
kuukausipalkkaa? TJ:llä ei ole minkäänasteista riskiä epäonnistumisesta.

* * *

Vaikka olen harvinaisen käärmeissäni Yle-verosta, on Kokoomuksen
kunniaksi sanottava, että Ylen markkinahäirikköasema myönnetään avoimesti. Kokoomuksen
eduskuntaryhmän ryhmyri Jan Vapaavuori
myönsi avoimesti Pressiklubin haastattelussa, että Yle on markkinahäirikkö.

Keskustelu löytyy
Pressiklubin Areena-videon kohdasta 21:03 ja kuuluu seuraavasti:

Kuparinen: ”Onko
Ylen otettava jatkossa paremmin huomioon nämä ns. kilpailuhaitat?”

Stiller: ”Siis rajoitettava kilpailua”.

Vapaavuori:
”Se on pakko myöntää, että Yle on lähtökohtaisesti markkinahäirikkö. Se on
pakko tunnustaa. Se ei noudata puhdasoppista markkinaliberalismia, jossa olisi
vapaa kilpailu”.

Stiller:
”Miksi?”

Vapaavuori:
”Siksi että se kustannetaan pakolla”.

* * *

Lupaan käsi sydämellä, että jos
joskus toimin sellaisessa asemassa jossa Ylen rahoitukseen voi vaikuttaa, tulen
ajamaan voimakkaasti Yle-veron puolittamista.