YYA-velvoite historian opetukselle ja tutkimukselle
Suomen virallisen ulkopolitiikan, Paasikiven-Kekkosen nimeä
kantavan rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikan kulmakivenä ovat hyvät ja
luottamukselliset suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Nämä suhteet ja
niiden edelleen kehittämisen näköalat kiteytyvät vuonna 1948 solmitussa
yhteistyö-, ystävyys- ja avunantosopimuksessa, joka asettaa päämääräksi
kansojemme välisen ystävyyden syventämisen ja kaikinpuolisen yhteistyön niin
talouden, kulttuurin kuin tieteenkin alueella.
Yliopisto- ja korkeakoululaitokselle asettuu erittäin
vaativa tehtävä suomalais-neuvostoliittolaisten ystävyys- ja yhteistyösuhteiden
vaalijana ja elelleenkehittäjänä. Sen tehtävänä on tuottaa tietoa Suomen ja
Neuvostoliiton suhteista, niiden luonteesta ja historiasta sekä niistä
mittaamattomista mahdollisuuksista, joita yhteistyö Neuvostoliiton kanssa
Suomelle tarjoaa kaikilla elämän aloilla. Ennen kaikkea sen tehtävänä on
kasvattaa sivistyneistöä, joka sekä tiedollisesti että asenteellisesti kykenee
ymmärtämään Suomen ja Neuvostoliiton kansojen yhteiset perustavaa laatua olevat
edut ja yhteistyön Suomelle tarjoamat valtavat kehitysmahdollisuudet.
Historia-aineiden opetuksella on erittäin keskeinen sija
tämän tehtävän toteuttamisessa. Suomen ja Neuvostoliiton hyvät ja
luottamukselliset suhteet ja niiden edelleen kehittyminen voivat perustua vain
sille, että Suomen puolelta myönnetään näiden suhteiden hoidossa tapahtuneet
virheet ja laiminlyönnit ja otetaan oppia niistä. Tämä edellyttää jatkuvasti oikean
tiedon tarjoamista siitä politiikasta, joka johti Suomen sotaan Neuvostoliittoa
vastaan ja lopulta Natsi-Saksan rinnalle koko demokraattista maailmaa vastaan.
Kansojen välisen ystävyyden kehittäminen edellyttää tietoa
naapurimaan elämästä ja ihmisistä. Historia voi tehdä paljon tämän hyväksi tuottamalla
tietoa Neuvostoliiton historiasta, kulttuurista, talouselämästä ja
poliittisesta järjestelmästä – sanalla sanoen neuvostokansan rakennustyöstä ja
sen tuloksista.
Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden ymmärtäminen
edellyttää tietoa molempien maiden ulkopolitiikasta ja sen perusteista.
Historialla on tärkeä tehtävänsä esittää Paasikiven-Kekkosen ulkopolitiikan
historialliset edellytykset ja konkreettiset saavutukset. Suomen
valtiosopimukset ja Neuvostoliiton rauhanomaisen rinnakkaiselon ulkopolitiikan
vaiheet.
Yliopisto- ja korkeakoululaitos, historia-aineet mukaan luettuina,
ei ole edes välttävästi pystynyt täyttämään näitä sille kuuluvia tehtäviä.
Oikean tiedon sijasta historian oppikirjat valtaosalta joko vaikenevat kokonaan
tai antavat vääriä tietoja. Suurelta osin oppikirjat sisältävät suoranaista
perustelematonta neuvostovastaista parjausta. Tällaisen oppikirjamateriaalin
käyttö suuntautuu suoranaisesti Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyssuhteita
vastaan.
YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlavuonna on painokkaasti
vaadittava että yliopisto- ja korkeakoululaitos ottaa paikkansa Suomen ja
Neuvostoliiton ystävyyden lujittamisessa ja edelleen kehittämisessä.
Historia-aineiden kohdalla ensimmäinen askel tällä tiellä on neuvostovastaisten
oppikirjojen korvaaminen sellaisilla, jotka tarjoavat oikeaa tietoa
Neuvostoliitosta.
Historian
Opiskelijan Liiton vuosikokous 31.3.1973
* * *
Alexander Stubbia lainatakseni: ”VMP”.
Ihan normit täyttävää tavaraa, mutta ei naureta vielä. Eniten nimittäin kiinnitti huomiota toteamus ”mittaamattomista mahdollisuuksista” itänaapurin kanssa, ihan kohta, jos vaan ollaan kärsivällisiä ja tarpeeksi kyykyssä. Ihan täsmälleen samaa hoetaan yhä edelleen. Joten onko mikään muuttunut?
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole muuttunut, sillä täsmälleen samalla paatoksella meille pakkosyötetään tänä päivänä monikulttuurisuutta ja globaalia yhteishyvää virallisena totuutena ja asian kyseenalaistavia kohdellaan täsmälleen samoin kuin muinoin YYA:n kritisoijia.
Ei ole muuttunut eikä muutu.
Ilmoita asiaton viesti
Hauskinta on, että vielä tänäänkin Suomesta löytyy hihhuleita jotka allekirjoittavat tuon kaltaisen höpötyksen.
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut pyrkivät jopa presidentiksi. Muualla itä-euroopassa se ei olisi mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi mielellään esiintyy vanhana länsimaisena demokratiana vaikka ehti nipin napin ensimmäisenä NL:n satelliiteista liittyä Euroopan Neuvostoon v. 1989, seuraavana vuonna Unkari ja sitten pikatahtia muut.
Ruotsi oli perustajavaltiona mukana jo v. 1949, jolloin täällä ihmeteltiin aivan muita asioita.
Ilmoita asiaton viesti
Tampereen seuduilla oltiin siihen aikaan kaikista valveutuneimpia. Tässä linkki kuuluisaan Pirkkalan monisteeseen, jota käytettiin historian opetuksen aineistona.
http://agricola.utu.fi/hist/pirkkala/pirkkalan_mon…
Ilmoita asiaton viesti
Eikö tuohon aikaan ollut myös verraten matalalla profiililla toimiva lähinnä Kokoomustaustainen opettajien liittouma, joka vastusti tällaista pelleilyä ja toimi erityisen aktiivisesti ns. Tampereen kokeilun kanssa, jossa koulujen historianopetukseen tyrkytettiin erittäin pitkälti neuvostopropagandaa sisältäviä pamfletteja ja hanke jouduttiin vetämään takaisin? Lisäksi juurikin 1973 lähtien Suomessa toimi Perustuslaillinen Kansanpuolue, sittemmin Perustuslaillinen Oikeistopuolue, joka osaltaan vaati Suomen riippumattomuutta Neuvostoliitosta erityisesti sisäpolitiikassa.
Tosin muistan itse omilta ala-asteajoiltani 80-luvulta, että tuolloinkin on maantiedon kirjoissa esitelty melkoisen siloiteltua kuvaa Itä-Euroopan ns. kansandemokratioista, erityisesti Itä-Saksasta. Baltian maiden historia toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen puuttui täysin ja näitä käsiteltiin suoraan Neuvostoliiton osina.
Ilmoita asiaton viesti
Perustuslaillinen Kansanpuolue (sittemmin POP) muodostettiin Georg C. Ehrnroothin ja Panu Toivosen puuhaamana vastalauseeksi Kekkosen uudelleen valinnalle poikkeuslailla, jonka taakse myös Kokoomus viimeisillä kalkkiviivoilla asettui.
Ilmoita asiaton viesti
Suomihan oli neukkujen armoilla noina vuosina. Eivät olleet mitään mukavaa porukkaa vaan pikemmin joukkomurhaajia. Niitä piti huijata luulemaan, että suomalaiset olivat heikäläisten puolella.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tuollaista maanpetoksellisuutta lähentelevää toimintaa silloin oli.
Valitettavasti siitä suomettuneisuudesta ei ole vieläkään päästy eroon.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyinen kehitys sai alkunsa 60-70- luvuilla, jolloin puolueet siirtyivät kannattamaan ajatusta, jonka mukaan ”Suomen politiikan tulee noudattaa Neuvostoliiton etua ja yhtyä Neuvostoliiton käsityskantoihin.” [Anckar: 1971]
NKP:n kansainvälisen osaston päällikkö [Boris Ponomarjov] näki Suomen laboratoriona, jonka prosesseja Moskova saattoi paitsi seurailla myös nopeuttaa. Hänen ”toimintaohjeidensa” mukaisesti Suomi piti siirtää ”rauhanomaisin keinoin” sosialismiin ja ”toimintaohjeiden” käytännön toteuttamista varten Suomeen nimitettiin Aleksei Beljakov, joka ”esitti selkeän poliittisen menettelytapaohjelman”.
Ohjelman mukaisesti oikeisto täytyi eristää pysyvästi päätöksenteosta ja tukea polarisoitumista yhteiskunnassa – Kepu – keskellä – jolloin syntyy vetoa kahteen suuntaan. Tuloksena oli pysyvä vasemmiston ja keskustan [vasemmistosiiven] hallitus ja oikeiston eristys. Keinoihin kuului myös se, että Suomessa toimii presidenttinä ensin Moskovan valitsema keskustalainen ja sen jälkeen vasemmistolainen presidentti, joka toteuttaa Moskovan tavoitteet. (tiedot/ tutkija Kimmo Rentola: Vallankumouksen aave)
Samaan aikaan toteutettiin mm. peruskoulu-uudistus, jonka lähtökohta oli ajatus siitä, että ”Kun emme näytä perustuslakien uudistusten tietä pääsevän sosialismiin, niin me kasvatamme joukot siihen.” (opetusministeri Ulf Sundqvist) ja sen mukaiset ”solutustoimet 1970-luvun alussa ja jo viime vuosikymmenen [60-luku] puolella, suuntautuivat mielenkiintoisella tavalla erikoisesti kasvatukseen liittyviin yliopistollisiin laitoksiin, kuten psykologian ja kasvatustieteen laitoksiin, kouluhallitukseen ja opetusministeriön nuoreen virkamiehistöön.” (Kullervo Rainio)
Kulttuurin tehtäväksi jäi kommunismin ”valokeilaan nostamien avulla” rapauttaa yhteiskunnan arvopohja, saada ihmiset tuntemaan itsensä vain omaa parastaan ymmärtämättömiksi idiooteiksi, joita vain vallankumous auttaisi: ”Yksityisten ihmisten vastuu oli kokonaan hylättävä ja kaikki asetettava yhteiskunnan harteille. Ei pitänyt yrittääkään korjata mitään asiaa, ennen kuin yhteiskunta vallankumouksen kautta muuttaisi kaiken. – – Omakohtainen ponnistus piti hylätä kokonaan. Kaikki piti tulla ilmaiseksi yhteiskunnan taholta.” (Kylävaara: Taistolaisuuden musta kirja)
Ilmoita asiaton viesti
Näin se oli, ja sen politiikan hedelmistä saamme edelleen nauttia.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan täsmälleen samalla propagandalla meille syötetään nyt monikuktuurisuuden ihanuutta. Mutta ero on siinä, että monikultuurisuuden oikeasti arkielämässään kokemaan pakotetut näkevät omin silmin totuuden.
Ilmoita asiaton viesti
Edesmennyt valtioneuvos Harri Holkeri käsitteli suomettumista Hannu Lehtilän kirjassa ”Mainettaan parempi”
”…Näistä suomettumispuheista aina vähän riemastun…”
”Me olimme YYA-sopimuksella sitoutuneet tiettyjen ehtojen vallitessa hyvin pitkälle menevään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa. Mutta me toimimme niin, ettei se koskaan lauennut. Politiikkamme tähtäsi siihen, ettemme joudu sellaiseen tilanteeseen, jossa Neuvostoliitto pääsee sanomaan, mitä meidän elämäämme kuuluu.”
”Jos tätä kutsutaan suomettumiseksi, niin sille en mahda mitään. Minusta se oli viisautta – sanoisinko pirullista poliittista oveluutta – toimia niin, että sai käyttää täysitehoisesti sen poliittisen marginaalin mikä meillä oli”.
Mikähän olisi ollut ”VMP” poikien vaihtoehto ?
Ilmoita asiaton viesti
Kyse oli nimenoman YYA-sopimuksen tulkinnoista, sopimuksen alusta alkaen. Eli kenellä oli oikeus määritellä, milloin ”pitkälle menevä yhteistyö” NL:n kanssa laukeaisi. Kysymykseen ei koskaan tullut selvää tai pätevää julkista vastausta, mutta yhteiset sotaharjoitukset NL:n kanssa vältettiin, juuri ja juuri. NL:n sotilasasiamiehet kuitenkin vierailivat varuskunnissa ja voivat käytännössä tarkastaa, miten hyvin sen kalustoa osattiin käsitellä.
Salaisuus ei ollut edes lehtimiesten joukossa, että Leningradista lähtevät radat ja sillä olevat sillat oli ilmeisesti rakenettu kestämään raskaita vaunuja, eli torjuntaohjusten lavetteja. Kuvia niistä sai NL:n lähetystöstä, vaikkei asiaa taidettu juuri julkaista, ei edes ”Kekkosen talousidean” Kostamuksen ”malmiradan” rakentamisen jälkeen. Se toi Ouluun (tai Vaasaan) suurehkon NL:n radar- ja radioaluksen, kun NL ajoi panssarit rakentamaansa tunnelia Kabuliin 1979. Tuolloinhan demaritkin vastustivat äänekkäästi USA:n ”risteilyohjuksia.”
Mutta tuo YYA:n ja ”historian ymmärtäminen” muutti asenteita kyllä radikaalimmin kuin mitä yleensä ymmärrettiin. Se teki sitä etenkin vuoden 1973 öljyn ja energian hinnan nousujen jälkeen. Sellaiset yleiset totuudet kuten KGB:n tekemät Katynin murhat, Kiinan ja NL:n kiistat, NKP:n johtavan aseman horjuminen, olivat Suomessa aiheina tabuja. Puolueet Kokoomuksesta taistolaisiin sensuroivat niitä aktiivisesti, ja kansalaisvapauksia ja -oikeuksia rikollisesti loukaten. Eli Suomen valtio ei taannut kansalaisoikeuksia.
Kokoomus, Keskusta tai Demarit eivät ole tätä vaihettaan vielä selvittäneet tai selittäneet. Huonot vitsi ja valheet eivät ole selvityksiä, vaikka ne yhä kelpaavat presidenttiehdokkaiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomo K :”Mikähän olisi ollut ”VMP” poikien vaihtoehto ?”
Vastaan, vaikka en ole ”VMP” poika vaan ”VMP” ammi. Mielestäni vaihtoehto olisi ollut avoin ja rahellinen kansalaistarvelähtöinen demokratia, eikä vallan ahnehtiminen Moskovan ehdoilla – siis että olisimme olleet ikään kuin itsenäinen ja perustuslakinsa mukaan laillisesti toimiva demokraattinen valtio, jota suomalaiset henkensä kaupalla 1939-1944 puolustivat, eikä suurvallan vasalli.
On parempi miettiä sitä, kuinka tästä eteenpäin ja kun tilanne on se mikä se nyt on, niin olen kerrankin samaa mieltä kuin Tarja Halonen uudenvuoden puheessaan. Kun eduskunta on hyväksynyt perustuslain muutoksen, jonka mukaisesti olemme EU:n jäsen, niin olemme jatkossakin EU:n jäsen tulipa se meille miten kalliiksi tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kun eduskunta on hyväksynyt perustuslain muutoksen, jonka mukaisesti olemme EU:n jäsen, niin olemme jatkossakin EU:n jäsen tulipa se meille miten kalliiksi tahansa.”
Tässäkin on kysymyksessä tulkinta mitä EU:n jäsen tarkoittaa aivan kuten YYA-sopimusta tulkittiin monelta taholta.
Ilmoita asiaton viesti