Jukka Hankamäki ja eläinten oikeudet

Tiesittekö, että Jukka Hankamäen (ps.) mukaan eläimillä ei pitäisi olla mitään oikeuksia?
-*-*-
JHuvitin itseäni lukemalla perussuomalaiseten ajatushautomon Hankamäen vast’ikään julkaisemaa ”tutkimusta”. En ole itse kovin montaa akateemista julkaisua tehnyt, mutta kehaan epäillä, että tämä tutkimus tuskin olisi päässyt ensimmäisestäkään vertaisarvioinnista edes alkuvaihetta läpi.
Hankamäen teksti on kerta kaikkiaan älytöntä tajunnanvirtaa ja mies eksyy tuon tuosta selittelemään aivan käsittämättömästi asiaan mitään kuulumattomia juonia. Malliesimerkinä Helsingin yliopiston tiedekuntasihteerin urakehitys. Tämän väitöskirjasta Hankamäki toteaa lähdeviitteessään seuraavasti:
”[Urposen] Väitöskirja on kirjoitettu Kristiina-instituutin bunkkerissa, ja sen esipuheessa kiiteltiin lähes kaikki Suomen telaketjufeministit.”.
Tämäkö oikeasti on muka ”tutkimusta”? Paskan latinki, tämä on ehta esimerkki introvertin incelin mamukammoisesta manifestista. Haluatteko lisää esimerkkejä? Täältä pesee:
”Suomi ei voi eikä Suomen [ei] pidä taata ihmisoikeuksia Lähi-idässä asuville vieraiden maiden kansalaisille, ei myöskään niille, jotka käyvät kääntymässä täällä. ”(s. 166)
Katson, että Suomen olisi aihetta pyrkiä eroon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta, joka on puuttunut kansallisvaltioiden sisäisiin asioihin ja oikeudenkäyttöön. EIT on murentanut demokratiaa ja valtiollista itsenäisyyttä sekä ylirajaisella päätöksenteollaan koetellut kansallista itsemääräämisoikeutta ja kansanvallan perusteita. Se on heikentänyt kansalaisten mahdollisuuksia päättää väestöpolitiikastamme ja siitä, keitä kelpuutamme rajojemme sisäpuolelle, ja astunut siten poliittisen vallan yli. ”(s. 178)
Erilaisten ruokamatka- ja ”makujen maailma” -ohjelmien kautta globaali ja universaali monikulttuuriideologia yritetään syöttää viattomille ihmisille, jotka ihmettelevät, onnistuuko kulttuuriseen sekamelskaan sopeuttaminen todellakin yhtä hyvin kuin suomalaisten tekeminen vastaanottavaisiksi intialaisen käärmekeiton vastustamattomattomille houkutuksille. Ohjelmien tekijät ja tieteenä esiintymään pyrkivä ruokailun sosiologia vieläpä paljastavat aikeensa avoimesti.
Elitistisiä näistä ”Kiehtovan maailman” tapaisista makustelumatkoista tekevät estoton pyrkimys edistää monikulttuuri-ideologiaa ruokakulttuurien kautta sekä yhtäaikainen antautuminen ylistämään kulinarismia, jolla kävellään hienoston elkein viereisessä pöydässä nälkää näkevien kantaväestöjen yli.” (s. 203)
” ”Wheeler Dealersin” ”Autojen ensiavun” semioottinen viesti puolestaan hyödyntää miehen ja koneen myyttistä yhteyttä: kun auto on korjattu, on mieskin saatettu kuntoon. Luksuslukaaleja esittelevissä glamour-, blingi- ja remonttiohjelmissa kansaa kiihotetaan kotien jatkuvaan repimiseen ja hintakiskontaan. Ilmiö kertoo valtavirran viestinnän muuttumisesta lifestyle-journalistiikaksi, joka on todellinen populismin runsaudensarvi ja jota rahoittavat EU:n löysää rahapolitiikkaa toteuttavat pikavippiparonit avokätisillä mainoksillaan.” (s. 204)
Samalla ihmisoikeudet häviävät ironisesti ”eläinten oikeuksille” (joita ei sivumennen sanoen edes pitäisi olla olemassa, sillä eläin ei voi olla tietoinen subjekti, mutta ihminen voi). (s. 204)
0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu