Potkulautakysymys

Kesän edetessä keskusteluihin nousee yhä useammin potkulautakysymys. Eli kysymys, pitäisikö kaupungilla ympäriinsä liikkuville ja lojuville sähköpotkulaudoille tehdä jotakin ja jos niin mitä.

Vuokrattavat sähköpotkulaudat ovat yksi merkittävimmistä yksilöliikenteen sähköistymisen välineistä Suomessa. Niitä on käytössä jonkin verran vähemmän kuin (täys)sähköautoja, mutta käyttäjämäärässä ne kirivät pitkälle edelle. Ehkä siis jaetulla kakkossijalla sähköpyörien jälkeen.

Sähköpotkulaudoilla tapahtuu onnettomuuksia. Liikaa onnettomuuksia ja niitä jätetään ärsyttävästi ympäriinsä. Nämä ovat tyypillisiä uuden teknologian ongelmia: kun uusi väline ja käyttötapa rantautuu kaupunkiin suuressa määrin, ei sen käytölle ole yleensä olemassa valmiita sääntöjä, ei sosiaalisia koodeja, eikä infra välttämättä sovi siihen kovin hyvin. Sähköpotkulautojen osalta nämä kaikki ovat toteutuneet.

Verrattuna autoilun ensimäiseen sataan vuoteen onnettomuusmäärät eivät ole suuria, mutta ne ovat silti liian suuria. Autoilunkin henkilövahingot saatiin vähentymään murto-osaan vuoskymmenien systemattisella työllä. Nyt sama pitää ja voidaan tehdä paljon nopeammin. Tarvitaan sääntöjen ja tapakulttuurin kehitystä, infran kehitystä ja epäilemättä itse laitteetkin kehittyvät.

Mietitäänpä asian säätelypuolta (Infrasta toisella kertaa). Järkevän ja tarkoituksenmukaisen sääntelyn kehittäminen lähtee aina kysymyksestä: mikä oikeastaan on ongelma jota yritetään ratkaista? Itse näkisin vuokralautojen kanssa mietittäväksi seuraavat kysymykset:

  1. Vuokralaudoilla tapahtuu liikaa vakavia onnettomuuksia. Ja sen taustalla on usein humalassa ajo.
  2. Vuokralautoja parkkeerataan minne sattuu niin, että ne häiritsevät muiden liikkumista ja oleilua.
  3. Sähköpotkulaudoilla ajetaan jalkakäytävillä

Jos tältä pohjalta ajatellaan tarkoituksenmukaista säätelyä, se voisi olla tämäntapaista:

Säätely kohdistuisi vain vuokralautoihin, koska henkilökohtaisesti omistettujen lautojen kohdalla ei ongelmia 1 ja 2 ole juuri havaittu (ja ongelma 3 ei ratkea säätelyllä)

  1. Lautoihin lisättäisiin keino estää humalassa ajo, jos siihen löytyy toimiva tekniikka
  2. Mikäli ei löydy, hidastetaan nopeuksia tyypillisimpiin humalassa-ajoaikoihin, eli etenkin viikonloppuöinä. Tätähän osa yrityksistä on jo kokeilemassa. Täyden yökiellon ongelma on, että se estää myös esimerkiksi yövuorosta kotiinpaluun. Tarvitsemme liikennemuotoja, joiden ihmiset voivat luottaa olevan tarjolla siloin kun he sitä tarvitsevat, eikä tätä pidä kovin kevyesti estää.
  3. Parkkeerauksen suhteen pitäisi lisätä yritysten vastuuta laudoistaan. Täsmällistä parkkimallin hallintaa ei kannata säädellä, koska ratkaisuja on monenlaisia ja yrityksillä itsellään on parhaat edellytykset niitä hakea (palkkiot ja sanktiot käyttäjille, paikannuksen tarkkuuden kehitys, jättöalueet ja niiden valvonta…)
  4. Jalkakäytävällä ajoa koskien säännöt ovat jo nyt selvät. Se mitä tarvitaan, on infra ja kulttuuri, jossa ajoradalla ajo on turvallista.
  5. Yritysten tulee jakaa käyttödataansa kaupungille liikenneturvallisuuden ja liikenteen toimivuuden kehittämistä varten.

Suunnilleen tämäntapaista toimintatapaa pitäisin itse järkevänä. Ja jos onnettomusumäärää ei saada laskuun alkometrillä tai hidastuksilla, pitää data-analyysiä hyödyntäen etsiä uusia keinoja. Paljonko esim. 10 pahimman onnettomuuspaikan korjaaminen auttaisi? Tai 100.

Potkulautoja Bergenissä telineissään

Liikenneministeri Harakka sanoi Hesarin haastattelussa, että Helsingin kaupungilla olisi hyvät edellytykset puuttua toimintaan, sillä tieliikennelain nojalla kaupungeilla on oikeus rajoittaa liikennettä alueellaan.

Kysyin minsteriöstä tarkemmin, että minkälainen toimivalta kaupungilla tarkemmin on sähköpotkulautojen säätelyyn ja minulle kerrottiin, että perustana on tieliikennelain 71§, jonka mukaan kunta saa asettaa liikennemerrkejä ja 75§2, jonka mukaan ”Jos liikenteen ohjauksessa tarvitaan liikennemerkkiä, josta ei ole tässä laissa säädetty, voidaan käyttää suorakaiteen muotoista tekstillistä merkkiä.”

Käytännössä siis Helsinki voisi kieltää vuokrapotkulaudat asettamalla jokaiselle kadulle liikennemerkin jossa lukee ”sähköpotkulaudalla ajo kielletty”.
En ole juristi, enkä lähde arvioimaan, voiko kaupunki tosiaan kieltää jonkin ajoneuvoryhmän tällä tavoin asettamalla kieltomerkkejä. Oletan että voi, kun ministeriöstä näin arvioitiin.

Jos kaiken potkulautailun kielto olisi mahdollinen, se olisi kuitenkin aika kaukana yllä hahmotellusta tarkoituksenmukaisesta säätelystä.

  • Kaiken potkulautailun kielto koskisi myös yksityisiä lautoja, joihin ei liityusiempia näitä ongelmia.
  • Kielto pitäisi luultavasti ulottaa kaikkiin kevyisiin sähköajoneuvoihin L1e-B, vaikka koetut ongelmat liittyvät nimenomaan vuokralautabisnekseen
  • Kielto poistaisi ihmisiltä mahdollisuuden käyttää helposti vuokrattavia potkulautoja. Se on kuitenkin mahdollisuus, joka helpottaa monen elämää kaupungissa ja samalla yksilöliikenteen sähköistymisen merkittävimpiä välineitä Suomessa.

Siksi täyskielto ei ole kovin hyvä idea.

On mahdollista, että väläyttelemällä täyskiellon mahdollisuutta Helsinki voi saada sovittua potkulautayritysten kanssa yhteistyöstä paremmin kuin ilman tällaista vihjailua. Vähän vastaavasti kuin ministeri on tehnyt samojen yritysten kanssa yhteistyötä vihjaten lainmuutoksilla.

Parhaaseen tulokseen varmasti kuitenkin päästään, jos sekä ministeriö että kaupunki keskustelevat yhdessä yritysten kanssa hakien yhteistä toimintatapaa. Sitä itse ehdottaisin.

The post Potkulautakysymys appeared first on Otso Kivekäs.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu