Vihreiden vaalitappio 2023 kartalla
Vihreät kärsi eduskuntavaaleissa rökätetappion, jonka syitä on analysoitu laajalti.
Tappion on arveltu johtuvan ainakin siitä että
- Vihreät on liian vasemmalla
- Vihreät on liian oikealla
- Vihreät ei keskity luonnonsuojeluun
- Vihreät keskittyy vain luonnonsuojeluun
- Vihreät puhuvat liian vaikeasti
- Vihreät puhuvat liian yksinkertaistaen
- Helsingissä on kaadettu puita
Itse uskon, että jokainen näistä syistä on todellinen. Vihreiden äänimäärä laski 136 768 äänellä, 38,6%. Tiputus on niin suuri, että sen sisään mahtuu tuhansittain erilaisia syitä miksi äänestäjä valitsi näissä vaaleissa toisen puolueen tai jätti äänestämättä.
Jokaiseen syyhyn miksi äänestäjä on hylännyt VIhreät on syytä suhtautua vakavasti. Mutta jatkoa ajatellen sillä on väliä, kuinka suurella äänestäjäjoukolla eri syyt ovat painaneet ja että mitä asialle voidaan tehdä.
Siksi päätin katsoa, saisiko vaalidatasta kaivettua osittaisia vastauksia kysymyksiin.
Vihreät kärsi tappion kaikkialla.

Piirikohtaisesti nähdään että pääosassa maata vaalitappio oli 33% – 43% (eli todella suuri). Vertailukohdaksi voi ottaa vuoden 2019 vaalivoiton, joka oli 101 092 ääntä ja 39%. Käytännössä siis pääosassa piirejä menetettiin 2019 voitetut äänet ja vähän enemmän.
Varsinais-Suomessa tappio oli selvästi muuta maata pienempi, 23%. Tätä selittänee se, että myös vuoden -19 vaalivoitto oli Varsinais-Suomessa paljon muuta maata pienempi (10%).
Vastaavasti Lapin ja Satakunnan suuria tappiota selittävät edellisten vaalien poikkeuksellisen suuret voitot (267% ja 123%). Kaakkois-Suomen tappion selittäjäksi sen sijaan täytyy etsiä jotain muuta.

Kunnittain katsottuna nousee esiin paljon paikallista vaihtelua. Tappio oli pienempi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomen rannikolla. uudellamaalla ja Pirkanmaalla näkyy tummempi kehä keskuskuntien ympärillä – poikkeuksena Kirkkonummi.
Yleiskuvana kartoista 1 ja 2 voi päätellä, että todennäköisesti vaalitappion merkittävimmät syyt ovat valtakunnallisia, mutta kuntien välillä on suurtakin vaihtelua
Huomionarvoisena yksityiskohtana Helsingissä vaalitappio oli pienempi kuin maassa keskimäärin. Tämä viittaa siihen, että vain Helsinkiin keskittyvät selitykset eivät luultavasti näyttele tappiossa erityisen suurta roolia.
Kiinnostavampaa olisi analysoida äänimäärän muutoksia iän, koulutuksen, sosioekonomisen aseman ja muiden muuttujien suhteen. Vaalitulosten perusteella sitä ei kuitenkaan voi tehdä, koska vaalisalaisuus peittää äänestäjästä kaikki tiedot paitsi asuinpaikan äänestysalueen tarkkuudella. Puolueiden äänestäjätutkimuksista tätä tietoa saisi, mutta toki epäluotettavammassa muodossa.
Entä mitä sitten pitäisi tehdä?
Mitään patenttivastausta ei ole olemassa. Tyypillisesti jokainen asiaa analysoinut vetää johtopäätöksen, että pitää tehdä niin kuin olen aina sanonut että pitää tehdä. Myös minulla on joitakin ajatuksia, mutta palaan niihin ehkä toisella kertaa.
Sen voi näiden karttojen pohjalta sanoa, että kun Vihreät hävisi vaalit koko maassa, pitää ne seuraavaksi voittaa koko maassa vuoden 2019 tavoin. Mutta on syytä muistaa, että koko maa sisältää myös suuret kaupungit.
Vuoden 2019 vaaleissa Vihreät voitti 100 000 ääntä. Niistä 54% tuli kahdeksasta suurimmasta kaupungista. Ja samoista kunnista lähti nyt menetetyistä äänistä 52%. Nämä kunnat on syytä pitää mielessä, koska sieltä tulee myös puolet seuraavasta vaalivoitosta.

Politiikkaa pitää tehdä koko maata ajatellen, mutta äänestäjistämme pääosa asuu suurissa kaupungeissa.
The post Vihreiden vaalitappio 2023 kartalla appeared first on Otso Kivekäs.
Hyvä kirjoitus. Saa nähdä alkaako tämänkin kommenttiosiossa kylähullujen kokoontumisajot niin kuin Uimosen blogissa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen Lamminpään kanssa samaa mieltä. Ei meidän kylähullujen mielipiteistä kannata välittää. Pitäkää hyvä linjanne ja ydinkannattajajoukostanne huolta, ja ennen kaikkea: pitäkää Lamminpää äänessä. Hänelle voisi antaa paljon enemmän näkyvyyttä puolueenne viestinnässä.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin hyvä analyysi ja siitä kehut. Itse toki erittäin vihreän puolueen vastustaja olen, mutta sillä ei ole väliä silloin kun kirjoitus on hyvä ja analysoiva, oli kirjoitajana minkä puolueen jäsen tahansa. Tai analyysin kohteena mikä tahansa puolue. Tällasia hyviä ja tarkkoja katsantoja olisi mukava nähdä muidenkin puolueiden osalta. Mutta tekemistähän niissä on… Varmaan tuossakin noin yksityiskohtaisessa katsannossa meni pitkään tehdessä?
Ilmoita asiaton viesti
Vihreitä ei tarvita mihinkään, vasemmistoliitto ja demarit hoitaa saman homman. Naapurissa hullu ukko uhkaa tappaa koko ihmiskunnan, silti vieläkin kohkataan ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, ensin ihmiset ja sitten muut jos on enää mitään pelastettavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eivät hoida. Vihreitä ei olisi tullut jos vanhat puolueet olisivat menneet luonto edellä. Ja kuinka ollakaan juuri vihreät, Oras Tynkkynen ja Heidi Hautala etunenässä, varoitteli Putinista. Heitä moitittiin rusofobeiksi. Tähän sortui jopa kokoomuslaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Listaltasi puuttuu, syystä tai toisesta, eräs useissa yhteyksissä esille nostettu asia eli (akateeminen) ylimielisyys. Kuulin termin intersektionaalinen feminismi ensimmäisen kerran Ohisalon haastattelussa silloin aikoinaan ja ymmärsin jo pelkän nimen perusteella, ettei tämä mene ns. jatkoon. Aatteleppa ite, jos Petteri Orpo ilmoittaisi seuraavan hallituksen noudattavan X-linjan kapitalismia. (Tässä siis X = jokin sopiva nimi.)
Luontoharrastajana en ole myöskään kovin innostunut luonnonsuojelua koskevista kommenteista sellaisilta vihreiltä poliitikoilta, jotka (ehkä pahojen lähteiden mukaan?) eivät erota kuusta männystä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olin aikoinaan hyvin kiinnostunut Vihreistä. Taisin muutamissa vaaleissa Vihreitä äänestääkin, joskin kuntavaaleissa luovuin moisesta, kun Vihreät supistivat kouluverkkoa, mutta jättivät lopulta rakkaimman kaupunginosansa Käpylän koulun leikkauslistalta pois.
Mutta sitten tuli eteeni Maria Ohisalon varapuheenjohtajakampanja. Melkein kilahdin, kun luin hänen vpj-ohjelmansa. Hänen ohjelmassaan ei ollut ainoatakaan lausetta ympäristöstä, luonnosta, eikä näiden suojelemisesta. Olin vielä sen verran puolueesta kiinnostunut, että lähetin Ohisalolle viestin. Kuvittelin, naiivi kun olin, että hänellä oli käynyt lapsus. Kampanjaa oli vielä jäljellä, olisi hän voinut lisätä rivin tai pari kampanjasivulleen.
Maria valitsi toisin. Hän lähetti minulle vastauksen, jossa kertoi, ettei kaikkien vihreiden tarvitse olla ympäristötietoisia. Vihreillä on hänen mukaansa ympäristöasiantuntemusta tarpeeksi. Oli siis Ohisalon mielestä tärkeää, että puolueen johtoon nousee muitakin painotuksia.
Kun Maria oli tuota mieltä, ajattelin, että menköön. On meillä muita puolueita, joissa ympäristöasiat kiinnostavat jokaista puheenjohtajistossa istuvaa. Vihreät nimittivät Maria Ohisalon ensin varapuheenjohtajaksi, sitten puheenjohtajaksi, sitten vielä ympäristö- ja ilmastoministeriksi. Siis ihmisen, joka oli muutamaa vuotta aiemmin avoimesti kertonut, ettei ympäristöasiat ole häntä lähellä ja että hän tukeutuu muiden asiantuntemukseen tämän Vihreiden keskiössä olevan asian kohdalla!
Kun Maria Ohisalo puhui ilmastosta ja ympäristöstä, jokainen huomasi, etteivät asiat olleet hänelle tärkeitä ja lauseet olivat tyhjiä ja ulkoaopeteltuja.
Ohisalo teki puolueesta vasemmistopuolueen, jolla ei ole vuosiin ollut annettavaa ympäristö- eikä talouskysymyksiin.
Pekka Alestalon kommenttia komppaan. Intersektionaalinen feminismi ajoi soiden suojelun ja muiden tärkeiden ympäristöteemojen edelle.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreät kyllä teki kaikkensa soiden suojelun eteen mutta Saarikko työnsi kepuloita rattaisiin. Ehkä löydät vihreät uudelleen jos puolueessa koittaa miesten vuoro. Atte Harjanne ja Oras Tynkkynen ovat vahvoilla kun seuraavaa puheenjohtajaa valitaan.
Palstan huumorimussukat toki elämöivät Fatima Diarran puolesta, mutta taitaa pojilla olla sama ketunhäntä kainalossa kuin minulla kun ehdotin Atte Kalevaa kokoomuksen, Paavo Väyrystä keskustan, Laura Huhtasaarta persujen, Päivi Räsästä kristillisten ja Johannes Yrttiahoa vasemmistoliiton johtoon.
Ilmoita asiaton viesti
Ei puheenjohtajan sukupuoli ole millään tavoin tärkeä. Fatim DIarra olisi itse asiassa loistava puheenjohtaja. Hän ymmärtää kaupunkilaisia ympäristötietoisia vihreitä, piikittelee keskuslaisia tavalla, joka varmasti muistetaan ja ajaa asioita, joita kokee tärkeäksi, sellaisella tarmolla, ettei häntä olisi sumutettu kuin Ohisaloa hallituskaudella.
Mutta Vihreiden siirtyminen vasemmistopuolueeksi ja oman ideologian hylkääminen ei minulta unohdu. Ei puheenjohtajan vaihto enää auta. Kun Vihreät ottivat Ohisalon varapuheenjohtajaksi sillä kampanjalla, sen on aika siirtyä historiaan.
Ilmoita asiaton viesti