Nujertaako tekoäly ihmisen arvon tulevaisuudessa?

Scifi-faneja hemmotellaan mahdollisesti tasan vuoden päästä, kun The Matrix -elokuvasarjan neljäs osa päätyy valkokankaille. Tästä innostuneena katsoin hiljattain uudelleen sarjan ensimmäisen ja yleisesti parhaana pidetyn klassikon. Elokuva vaikuttaa vanhentuneen hyvin vähän, vaikka se julkaistiin jo vuonna 1999. Maailma on muuttunut valtavasti yli kahdessa vuosikymmenessä, mutta monet elokuvan teemat, kuten tekoäly, ovat yhä mielenkiintoisia aiheita filosofian näkökulmasta. The Matrix herätti minussa tällä kertaa ajatuksia ihmisen arvoon liittyen.

Tekoäly jos mikä kykeneekin musertamaan ajatuksen ihmiskunnan erityisyydestä. Kun supertietokone onnistui päihittämään shakin maailmanmestari Garri Kasparovin vuonna 1997, oli ihmisjärjen erityinen asema viimeistään tällöin kyseenalaistettu. 1700-luvun valistusprojekti, joka korosti järkiperusteista maailmankatsomusta, oli tietyllä tapaa saavuttanut loppunsa. Vuosikymmenet ja -sadat kuluvat, ihmisen luomukset kehittyvät, ihminen on jäänyt jälkeen. Ihmisen arvokkuudessa on havaittavissa säröjä. Mikäli teknologian kehityslinja kulkee kuten The Matrixissa esitetään, tulee tekoäly ohittamaan ihmisen kyvykkyyden laaja-alaisesti. Tämä on skenaario, jota kannattaa pohtia pidemmälle.

Ihmisen erityislaatuisuus on haavoittunut aikaisemminkin. Pitkälti Charles Darwinin työlle rakentunut evoluutioteoria on asettanut ihmisen muiden eliölajien kanssa samaan asemaan: Nyt Jumala ei olekaan erikseen luonut ihmistä, vaan ihminen on muotoutunut evoluutioprosessin kautta kuten mikä tahansa eliö. Tiede on armoton: erityisaseman menettäminen on asettanut ihmisen alttiiksi kaikenlaiselle kritiikille. The Matrixin yhdessä mieleenpainuvimmassa kohtauksessa tekoälyn ohjelmoinut agentti Smith vertaa ihmiskuntaa virukseen, vitsaukseen, joka kuluttaa kaikki resurssit ympäriltään ja leviää pakonomaisesti uudelle alueelle selviytyäkseen. Tästä näkökannasta ihminen ei ole ainoastaan kuin mikä tahansa eliö, vaan itse asiassa vielä pahimman luokan tuholainen.

Antroposentrismi eli ihmiskeskeisyys on ollut arvostelun kohteena jo vuosikymmeniä. On mahdollista, että hyökkäys sitä kohtaan tulee etenemään erittäin vakavaan lopputulokseen. Historian saatossa ihmisryhmiä on joutunut julman vainon kohteeksi. Usein vainotun ryhmän ihmisarvo on kyseenalaistettu tai kielletty, ja syrjintä on perustunut mm. etnisyyteen, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen tai yhteiskuntaluokkaan. Entä kun kyseessä on yhden ryhmän sijaan koko ihmiskunta?

Ensimmäiset merkit ovat havaittavissa. Heikko syntyvyys länsimaissa on pieni, muttei täysin irrelevantti huomio. Ilmastonmuutosta hillitäkseen ovat äärimmäisyyksiin menevät jo julistaneet, etteivät he aio hankkia lapsia. Ja miksi hankkisivatkaan. Eihän ihmiskunnan selviytyminen ole heidän maailmankatsomuksessaan sen arvokkaampaa, kuin miljoonien eri eliölajien. Toistaiseksi tekoäly on vielä lastenkengissä. Millaiseksi muodostuvat tulevina vuosikymmeninä psyykkiset haitat, kun tekoäly kehittyy sekä yleistyy, ja muistuttaa ihmistä jatkuvasti arjessa omasta toisarvoisuudesta?

Kolikolla on kääntöpuolensa. Lukuisat ihmiset eivät ole valmiita luopumaan ihmisen erityisasemasta. Ei ole kovin yllättävää, että evoluutioteoria on herättänyt myös suurta vastustusta. Kuka haluaisikaan myöntää, ettei ole loppujen lopuksi universumille juurikaan sen merkityksellisempi otus kuin häntäänsä jahtaava oma lemmikkikoira tai haisevalla kaatopaikalla majaileva rotta?

Aabrahamilaiset uskonnot korostavat ihmisen roolia, sillä loihan Jumala hänet hoitamaan maata. Tämä on hyödyllinen myytti, mutta toisaalta se ja monet muut kertomukset ovat täysin ristiriidassa nykytieteellisen maailmankatsomuksen ja kosmologian kanssa. Islamismi ja Yhdysvaltojen kristillinen oikeisto ovat esimerkkejä vahvoista liikkeistä, jotka hylkäävät merkittäviä tieteeseen pohjautuvia käsityksiämme. Maksamme kovan hinnan, jos pelastamme ihmisen arvon hylkäämällä edistykset tieteessä. Tiedevastaisuus onkin tuonut ongelmansa ihmiskunnan kukoistukselle.

Voiko ihmisen erityisen arvokkuuden pelastaa vaipumatta taantuneeseen uskonnolliseen fundamentalismiin? Tulevat vuosikymmenet näyttävät haasteellisilta. Teknologian nopean kehityksen perään tarvitaan tieteellistä edistystä ja ennen kaikkea uutta filosofiaa, uusia aatteita ja niitä hyödyllisiksi myyteiksi välittävää propagandaa. Hengentieteiden arvostuksen nousu lienee elinehto ihmisen hyvinvoinnille ja siinä riittää tekemistä yhteiskuntamme poliittisella tasolla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu