Rikkurien nuhtelu ja ammattiliittojen läksytys

Viime päivinä kohua aiheuttanut Teollisuusliiton lakko on saanut paljon huomiota osakseen uutisissa ja sosiaalisessa mediassa. Keskiöön on noussut Versowoodin työntekijä Ida Seppälä, joka on kyseenalaistanut lakon mielekkyyden ja jatkanut työntekoa. Uhkauksia saanut Seppälä on toisaalta saanut myös paljon tukea. Nuoren naisen rohkeus kyseenalaistaa ammattiliiton toiminta tässä tapauksessa ansaitsee ilman muuta tunnustusta. Toisaalta aiheen kommentointi poliitikkojen taholta on jäänyt mielestäni valitettavan yksinkertaiseksi. Rikkuruutta ja ammattiliittojen asemaa ei ole käsitelty tarkemmin, vaan viestintä on keskittynyt aivan muuhun, eli latteisiin poliittisiin näpäytyksiin. Vastapuolelta on kyselty muun muassa sitä, onko uhkailu toimenpiteenä hyväksyttävää. Asiaa voisi tarkastella syvällisemminkin.

Mitä rikkurien toiminnasta voi yleisellä tasolla todeta? Yksilökohtaiset analyysit jäävät abstrakteiksi, eivätkä kata koko ilmiötä. Tarkastelun kohteena ovat siis vain yksittäiset osat, ei niiden muodostama kokonaisuus ja tärkeimpänä osien ja kokonaisuuden välinen vuorovaikutus. Yksilön erottaminen kokonaisuudesta, työntekijän tarkastelu ilman ammattikunnan kokonaisuuden huomioon ottamista ei tarjoa meille täyttä kuvaa asiasta. Rikkurin toiminta rikkoo ammattikunnan moraalia ja ammattiylpeyttä, eli tässä tapauksessa kokonaisuuden osa hyökkää sen muita osia vastaan, aiheuttaen siten myös kokonaisuudelle haittaa. Kärjistäen ilmaistuna rikkurin toimintaa voisi verrata haitallisen bakteerin toimintaan elimistössä. Rikkurin menettely on suuri rike heitä kohtaan, jotka jakavat saman ammatti-identiteetin. Tähän toimintaan voi perustellusti suhtautua jopa petturuutena ja rikollisuutena, vaikkei lainsäädäntömme sitä sellaisena virallisesti pidäkään. Laajemmasta näkökulmasta yksittäisen rikkurin uhkailu työmahdollisuuksien menettämisellä on ymmärrettävä reaktio ammattiyhteisöltä, joka kokee tulleensa vakavasti loukatuksi sisältäpäin.

Jotta rikkurin toimintaa sopii arvostella, tulee lakon olla oikeudenmukainen. Kun ammattiryhmä joutuu epäoikeudenmukaisen kohtelun kohteeksi, on lakkoon ryhtyminen puhtaimmillaan spontaani reaktio. Se ei vaadi ammattiliiton neuvottelijoiden käskyjä. Entä onko tämänhetkinen Teollisuusliiton organisoima lakko sitten oikeudenmukainen? Uutisoinnin perusteella ainakin Versowoodin, Keitele Groupin ja Junnikkalan sahan työntekijät ovat jatkaneet työntekoa. Kun lakko ei saa tarpeeksi laajaa kannatusta ammattiryhmän sisällä, kun sillä ei ole edellytyksiä toteutua spontaanisti, ei sitä voi myöskään pitää oikeudenmukaisena. Ammattiliittojen toiminta voi muodostua haitalliseksi sitä ryhmää kohtaan, jonka etua se väittää puolustavansa! Ammattiliittojen (sekä työnantajajärjestöjen) toiminta lisää vastakkainasettelua ja ruokkii luokkakonfliktia yhteiskunnan sisällä. Siinä missä ammattikunnan ammattitaidon ylläpitäminen sekä sosiaalisia siteitä vahvistava toiminta voi, ja tulisikin olla järjestäytynyttä, ei työväen välttämättä tarvitse omilla rahoillaan hankkia hyväpalkkaista byrokraattiklubia ajamaan omaa etuaan, etenkin kun nämä byrokraatit tekevät työtä säilyttääkseen ja oikeuttaakseen heidän itsensä oman korkean asemansa julistamalla lakkoja myös vailla vahvaa oikeutusta. Kun lakkoilu aloitetaan erittäin herkästi, menettävät ne kannatuspohjaansa julkisuudessa. Eihän tämä oikeasti ole työntekijöiden edun mukaista.

Eheä yhteiskunta, jossa jokaisella ammattikunnalla on mahdollisuus toteuttaa omaa osaamistaan ylpeästi, vastustaa vankasti aitoa rikkuruutta, muttei välttämättä edellytä ammattiliittojen edunvalvontaa. Valitettavia tapauksia, kuten Seppälän saama uhkailu, voitaisiin vähentää yksinkertaisesti jo sillä, ettei lakkoon ryhtymistä saneltaisi ylhäältä. Työntekijät ja -antajat osaavat tarvittaessa vuoroin joustaa, kunhan muutokset käyvät heidän oikeustajuihinsa ja ovat tarpeellisia suuren kuvan kannalta. Kun ammattiryhmän asema heikkenee vailla reilua oikeutusta, seuraa siitä lakkomielialaa, joka voidaan organisoida lakoksi ruohonjuuritasolla. Ammattiliittojen, kuten myös työnantajajärjestöjen poliittinen ja taloudellinen valta eivät lähtökohdiltaan palvele koko yhteiskunnan etua. Riittävää tahtoa näiden tahojen ”aseistariisumiselle” ei valitettavasti taida Arkadianmäeltä löytyä. Toivottavasti tulevaisuus todistaa allekirjoittaneen olleen väärässä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu