Kokoomuksen nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista

Haluan olla aluksi aivan rehellinen. Kirsi Pihan suostuttua tammikuussa Helsingin Kokoomuksen pormestariehdokkaaksi olin äärettömän onnellinen. Kävin vielä lukiota, kun Piha siirtyi politiikasta liike-elämään enkä ollut ikinä tavannut häntä. Mielikuvissani hän edusti kuitenkin juuri sellaista kokoomuslaisuutta, jonka takia olen puolueen jäsen ja joita toivoin Helsingin tulevan pormestarin edustavan. Arvoliberaalia ja talousnäkemyksiltään oikeistolaista. Sellainen mielikuva minulla Kirsistä oli ja sen takia äänestin häntä helmikuisessa piirikokouksessa pormestariehdokkaaksemme.

Siitä samasta syystä koin valtavan järkytyksen, kun Piha yllättäen ilmoitti luopuvansa ehdokkuudestaan. Muistan vieläkin sen hetken, kun lauantaina 27. helmikuuta luin uutisen Pihan päätöksestä. Tuntui kun taivas olisi tippunut päälleni. Vastoin alkuperäisiä lauantai illan suunnitelmia, pakkasin luistimet ja mailan mukaani ja lähdin Oulunkylän tekojääradalle pelaamaan ulkolätkää. Kaksi tuntia rääkkiä helpotti oloa. Liikunta auttaa vaikeissa paikoissa.

Pamfletissaan Piha mainitsee allekirjoittaneen pariin otteeseen. Hän nostaa esille erään maaliskuisen twiittini, jolla vastasin toimittaja Salla Vuorikoskelle: ”Piha oli kaksi viikkoa puolueen pormestariehdokas. Ehkä hänelle tuli yllätyksenä, että Kokoomuksen sisälle mahtuu useita mielipiteitä”. Voin tunnustaa, etten ole ylpeä viestistäni. Tein sen Pihan luopumispäätöksen jälkeisessä tunnemyrskyssä, mikä ei suinkaan poista vastuutani viestin sisällöstä. Viestini oli kärjekäs ja sanoma yksinkertaistettu. Tietenkin Piha tiesi, että kokoomukseen mahtuu erilaisia näkemyksiä. Tietyt asiat kuitenkin yllättivät Pihan kampanjan aikana, mistä hän pamfletissaan kertoo.

Pihan mukaan arvot ovat politiikan teon keskiössä. Olen samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että arvot ovat pelkkiä mielipiteitä, jos niiden eteen ei ole valmis tekemään uhrauksia. Puolueiden verkkosivuilla lukee paljon kauniita asioita, mutta jos ne eivät saa vastinetta käytännön toiminnassa, ei sanoilla ole mitään merkitystä. Käytännön politiikkatoimet kertovat todellisista arvoista. Teot ovat kauneinta puhetta.

”Nykykokoomus on Kokoomus, jossa liberaaleilta on varastettu puolue ja konservatiiveilta identiteetti”, Piha kirjoittaa. En ole samaa mieltä tästä väittämästä. Kokoomuksen viime vaalikaudella hallituksessa tekemä politiikka ja tällä vaalikaudella oppositiossa peräänkuuluttama politiikka ei ole ollut konservatiivista, vaan yksilön vapautta ja vastuuta korostavaa liberaalia politiikkaa. Sama pätee Helsingin kaupunginvaltuustoon. En suoralta kädeltä muista yhtään sellaista päätöstä, joka olisi ilmentänyt konservatismia saati oikeistopopulismia. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö viime vuosina olisi ollut arvoliberalismin näkökulmasta eräitä synkempiä hetkiä.

Yksi mieleen jäänyt tilanne liittyi taannoiseen joulujuhla keskusteluun. Asiassa oli kysymys siitä, saako koulujen viralliseen ohjelmaan kuuluvia joulujuhlia järjestää kirkossa. Uskonnonvapauden näkökulmasta ei ole hyväksyttävää, että koulun ei-uskonnollisia tilaisuuksia järjestetään uskonnollisissa rakennuksissa. Vieläpä kirkossa, joka on kristinuskon harjoittamisen keskeisiä paikkoja. Jostain syystä monet kokoomuslaiset ryhtyivät kritisoimaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tekemää ratkaisua, jossa hän kiinnitti huomiota uskonnonvapauden toteutumiseen koulun toiminnassa. Liberaalina ja perustuslaissa turvatun uskonnonvapauden puolustajana olin eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa asiasta täysin samaa mieltä. Ei-uskonnollisia perusopetuslain alaisia tilaisuuksia ei tule järjestää uskonnollisissa rakennuksissa. Ei kirkossa, moskeijassa eikä missään muussakaan uskonnollisessa rakennuksessa.

Myöskään turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan tehdyt heikennykset eivät edustaneet oikeusvaltion merkitystä korostavaa kokoomuslaisuutta. Sipilän hallitus rajasi muutoksenhakuaikaa ja muutti avustajien palkkiojärjestelmää. Nämä muutokset yhdessä heikensivät turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Ulkomaalaispolitiikasta voi olla perustellusti eri mieltä, mutta turvapaikanhakijoiden oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti tulee kaikissa tilanteissa turvata. Se kuuluu oikeusvaltion ytimeen.

Tiedostan, että politiikkaan kuuluu se, ettei kaikista asioista voi olla aina samaa mieltä. Kokoomuksen yli satavuotisen historian aikana puolue on kohdannut monia jäsenistöä jakavia kysymyksiä, joita Pihakin nostaa esille. 1930-luvulla käytiin kiivasta keskustelua suhteesta IKL:ään. Eduskuntaryhmän pelättiin hajoavan erimielisyyksiin. Lopulta kokoomus ei lähtenyt äärioikeiston kelkkaan, vaan säilytti demokraattisen vaikuttamisen tien. Puolue kesti puristuksen.

1970-luvulla puoluetta jakoi jyrkästi suhtautuminen Neuvostoliittoon ja Kekkoseen. Remonttimiehet vaativat puoluejohtoa erottamaan eduskuntaryhmästä eri mieltä ajattelevia. Osaa kokoomuksen kansanedustajista syytettiin äärioikeistolaisiksi, koska he vastustivat Kekkosta eivätkä hyväksyneet perustuslain näkökulmasta ongelmallista poikkeuslakimenettelyä presidentin uudelleenvalitsemiseksi. Onneksi erottamiseen ei ryhdytty. Kokoomus kesti tämänkin paineen.

Piha puhuu paljon ahdasmielisestä oikeistopopulismista. Nimeltä hän mainitsee ainakin Wille Rydmanin, Antti Häkkäsen ja Atte Kalevan. Uskallan väittää tuntevani kaikki kolme, eikä kukaan heistä ole nähdäkseni oikeistopopulisti. Kalevan ja Rydmanin näkemykset maahanmuutosta eivät vastaa täysin omia näkemyksiäni, mutta tiukan maahanmuuttopolitiikan vaatiminen ei tarkoita joustamista ihmisarvosta. Lisäksi uskallan todeta, että jaamme kaikki neljä nämä samat kokoomuksen arvot:

Piha kirjoittaa, että ihmisiä eri ryhmiin jakavalle ajattelulle on poliittisessa järjestelmässä oltava nollatoleranssi. Politiikassa kuitenkin suurin osa päätöksistä perustuu siihen, että meillä on yhteiskunnassa erilaisia ryhmiä. Työttömiä ja työllisiä, rikkaita ja köyhiä, kaupunkilaisia ja maalaisia, autoilevia ja pyöräilijöitä, yrittäjiä ja työntekijöitä, ulkomaalaisia ja Suomen kansalaisia. Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määrittelevät hyväksyttävän perusteen rajat. Myös rikoslaissa on säännöksiä, jotka asettavat rajat hyväksyttävälle poliittiselle retoriikalle. Selvää kuitenkin on, että politiikassa tehdään paljon päätöksiä, jotka pohjautuvat ihmisten jakamiseen erilaisiin ryhmiin.

Olen liberaali ja sen takia koen kokoomuksen omaksi kodikseni. Pihan mielestä liberaaleilta on viety tila oikeistopopulistien puristuksessa. En jaa tätä näkemystä. Enemmistö tuntemistani kokoomuslaisista on liberaaleja keskustaoikeistolaisia. Mistä sen tiedän? Olen toiminut yli vuosikymmenen niin Kokoomuksen Nuorten Liitossa, Opiskelijaliitto Tuhatkunnassa, Helsingin kaupunginvaltuustossa kuin kokoomuksen eduskuntaryhmän kansliassakin. Uskon tuntevani kokoomuslaisen mielenmaiseman. Eikä se ole oikeistopopulismin värittämä.

Puolueiden tehtävä ei ole määrätä yhteiskunnassa vallitsevia arvoja. Suomi on aina ollut ja yhä enenevissä määrin on arvopluralistinen yhteiskunta. Suomalaisen yhteiskunnan perimmäiset arvot löytyvät perustuslaista. Niitä on kansalaisten turvaksi säädetyt perusoikeudet. Mutta suurin osa perus- ja ihmisoikeuksista ei ole ehdottomia. Niitä voidaan rajoittaa ja ne voivat olla keskenään vastakkaisia. Tällöin joudutaan tekemään punnintaa eri oikeuksien välillä. Kyse ei ole arvoista tinkimisestä, vaan lakien säätämiseen välttämättömänä osana kuuluvasta oikeuksien keskinäisestä punninnasta. Poliitikko, joka ei osaa tehdä arvopunnintaa, ei voi olla hyvä poliitikko.

Kokoomus on valtakunnallinen kansanliike. Meitä jäseniä on tuhansia ja äänestäjiä satoja tuhansia. Se tarkoittaa, että tähän joukkoon mahtuu eri lailla asioista ajattelevia. Sosiaalisen median aikakaudella yksittäisen ihmisen mahdollisuus saada äänensä kuuluviin on merkittävästi helpottunut. Se on johtanut siihen, että ilmaisen näkyvyyden toivossa saatetaan tehdä provokatiivisia ja asiattomia ulostuloja. Yksittäisen rivijäsenen ulostulo ei tietenkään edusta kokoomuksen virallista linjaa. Mutta luo kuvaa siitä, minkälainen puolue kokoomus on. Sen takia kuntavaaleissa nähtiin, että puolueen linjan vastainen sosiaalisen median käyttäytyminen voi johtaa ehdokkuuden peruuttamiseen tai siitä luopumiseen. Mitä tahansa ei voida eikä pidä hyväksyä.

Piha toteaa, että kokoomuksen sisäinen taistelu on vasta edessä. Minä taas uskon, että se on jo käynnissä. Sitä on käyty koko puolueen historian ajan ja sitä tullaan käymään niin kauan kuin Kansallinen Kokoomus on olemassa. Kamppailua puolueen linjasta käydään puoluekokouksessa, eduskuntaryhmässä, kunnan- ja kaupunginvaltuustoryhmissä, piirijärjestöissä ja paikallisyhdistyksissä. Eikö tässä ole mitään ihmeellistä. Kokoomuksen sisällä käydään joka päivä kamppailua siitä, mikä on puolueen kanta kulloinkin esillä olevaan asiaan. Ja niin kauan kuin näitä päätöksiä ympäri Suomea tekevät kokoomuslaiset ovat suvaitsevaisia, kansainvälisyyteen lähtökohtaisesti positiivisesti suhtautuvia ja talousnäkemyksiltään oikeistolaisia olen varma siitä, että kansaliikkeemme tulevaisuus on oleva valoisa.

+8
OttoMeri
Kokoomus Helsinki

Helsinkiläinen varatuomari ja kaupunginvaltuutettu. Oikeustieteen tohtorikoulutettava. Eränkävijä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu