Suomalainen oikeusvaltio ei ole vaarassa

Emeritusprofessori Kaarlo Tuori esitti Helsingin Sanomissa (HS Kotimaa 29.6.) huolensa Suomen oikeusvaltion tilanteesta. Tuorin mukaan oikeusvaltio on vaarantunut ennen näkemättömällä tavalla ja seuraukset voivat olla vakavat.

Syynä on Tuorin mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan toiminta tällä vaalikaudella.

Mitä Tuorin mielestä tällä vaalikaudella on sitten tapahtunut?

Yksittäisistä perustuslakivaliokunnan lausunnoista tai mietinnöistä Tuori mainitsee vain yhden: rajalakia koskevan perustuslakivaliokunnan lausunnon.

Perustuslakivaliokunnan lausunto syntyi äänestyksen jälkeen: 15-2. Enemmistöön kuului hallituspuolueiden edustajien lisäksi oppositiopuolueista keskustan ja SDP:n valiokuntajäsenet. Näin ollen kyse ei edes ollut mistään hallitus-oppositio-asetelmasta. Perustuslakivaliokunnan hyvin selvä enemmistö oli asiasta yhtä mieltä.

Mistä siis kiikastaa?

Suomi on Tuorin mukaan vaarassa suistua Puolan ja Unkarin tielle oikeusvaltion romuttamisessa. Hetkinen. Aika raju väite. Millä Tuori perustelee tätä näkemystään?

Tuorin mukaan Unkarissa ja Puolassa perustuslakituomioistuimet tehtiin vallankäyttäjille vaarattomiksi poliittisilla nimityksillä. Suomessa lakien perustuslainmukaisuuden ennakkovalvonnasta on aina vastannut perustuslakivaliokunta. Perustuslakivaliokunnassa on aina ollut kansanedustajia, jotka ovat tarvittaessa kuulleet asiantuntijoita.

Ennakkovalvonnan lisäksi käytössä on myös lakien perustuslainmukaisuuden jälkikäteisvalvonta. Suomessa tämä jälkikäteisvalvonta kuuluu tuomioistuimille. Ylimpinä lakien perustuslainmukaisuuden valvontaeliminä ovat siis korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Tuori ei väitäkään, että tuomioistuimet olisivat politisoituneet. Sen takia vertaus Unkariin ja Puolaan tuntuu oudolta.

Riippumaton kansalaisjärjestö World Justice Project julkaisee vuosittain eri maiden oikeusvaltion tilaa koskevan rankingin. Vuonna 2023 Suomi oli oikeusvaltiovertailun sijalla 3. Yhteensä maita oli 140. Vertailussa Puola oli sijalla 36. ja Unkari sijalla 73. Tilastojen mukaan Suomen oikeusvaltion tilanne on erinomainen.

Entinen korkeimman oikeuden presidentti ja nykyinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo totesi aiemmin tällä viikolla järjestetyssä seminaarissa, että ”ei ole perusteltua leimata oikeusvaltion vastustajiksi sellaisia, jotka ovat huolissaan siitä, että miten voi olla mahdollista, että vieras ja vihamielinen valtio saisi mielensä mukaan syöttää Suomen ulkorajojen yli keitä tahansa, paperittomia, tunnistamattomia ihmisiä, kuinka paljon tahansa.” Tähän Koskelon näkemykseen on helppo yhtyä.

Rajalain vastustajat on leimattu oikeusvaltion vastustajiksi, koska ovat huolissaan Suomen kansallisesta turvallisuudesta. Koskelon mukaan ”on olemassa riksi, että jos oikeusvaltio -käsitettä liian helposti roiskitaan joka yhteyteen ja käytetään leimakirveenä, niin se on huono asia. Oikeusvaltio on liian tärkeä, liian vakava asia tällaiseen.” Myös tämä Koskelon näkemys on helppo allekirjoittaa.

Tuorin mukaan rajalakia koskevan perustuslakivaliokunnan lausunto on monilta osin oikeudellisesti ongelmallinen. Tuori myös toteaa, että Liettua ja Puola ovat vastaavissa välineellistetyn maahanmuuton torjuntaa koskevissa asioissa saaneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavat tuomiot.

Sen sijaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Koskelo on todennut, että ihmisoikeustuomioistuinta ei ole laitettu pohtimaan kysymystä palautuskiellon suhteesta ulkopuolisen vihamielisen valtion ihmisaseen käyttämiseen. Koskelo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarina ei allekirjoita Tuorin näkemystä.

Kritiikissään Tuori tuo esille, että oikeusvaltiossa perustuslakien oikeudellisten rajoitusten noudattamista valvoo riippumaton valvontaelin, Suomessa eduskunnan perustuslakivaliokunta.

Tältä osin Tuori on osittain oikeassa, mutta unohtaa, että tuomioistuimilla on korostunut roolien lakien perustuslainmukaisuuden valvonnassa. Tuomioistuimilla on jopa velvollisuus jättää lakia soveltamatta, mikäli se on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Säännöllisesti on käyty keskustelua siitä, pitäisikö säännöksessä oleva ilmeisyys -vaatimus poistaa.

Erityisesti Tuori kohdistaa kritiikkiä perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaa Heikki Vestmania (kok) kohtaan. ”Puheenjohtaja pitää johtotähtenään hallituksen esitysten runnomista lävitse, tarttuu asiayhteydestä irrotettuihin oikeudelliseen oljenkorsiin ja näennäisperusteluihin, inttää asiantuntijoita vastaan ja esittää heille johdattelevia kysymyksiä.”

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalla ei ole yksin minkäänlaista valtaa päättää valiokunnan kannoista. Toisekseen juristin koulutuksen saaneena olisi peräti outoa, jos puheenjohtaja ei esittäisi kysymyksiä tai kykenisi haastamaan asiantuntijoiden näkemyksiä. Ei tietenkään voi olla niin, että asiantuntijat sanelevat valiokunnan kannat, jolloin valiokunnan jäsenet vain tyytyvät kumileimasimen asiaan. Tuorin kritiikki puheenjohtajan ”inttämisestä asiantuntijoita vastaan” kuulostaa jopa ylimieliseltä.

Perustuslain tulkinta on aina poliittista. Perustuslakia tulkitsevat poliittisesti valitut kansanedustajat, joiden tekemillä tulkinnoilla on poliittisia vaikutuksia. Perustuslain tulkinta on siis läpikotaisin poliittista. Kyse on siitä, tekevätkö tulkintaa valiokunnan jäsenet vai ulkopuoliset asiantuntijat. Ulkopuolisilla asiantuntijoilla ei voi olla valta sanella valiokunnan ratkaisuja.

Ongelmaksi näyttää muodostuneen se, että uudessa maailmanpoliittisessa tilanteessa vanhat vakiintuneet tulkinnat eivät enää päde. Tältä osin Tuorin kaltaiset asiantuntijat varmaan kokevat tulleensa hylätyiksi. Tästä ei tietenkään ole kysymys, vaan siitä, että tulkintoja on kyettävä muuttamaan. Kuten Koskelo aiemmin tällä viikolla totesi, Euroopan ihmisoikeussopimuksen palautuskiellon tulkinta on ehdottomampi, kuin mitä se Geneven sopimuksessa on. Lisäksi Geneven sopimus on syntynyt aivan toisenlaisessa asiayhteydessä.

Geneven sopimuksen solmimisen aikaan ei osattu varmastikaan arvata, että tulevaisuudessa Venäjä ja muut roistovaltiot tulevat käyttämään maahanmuuttoa sodankäynnin välineenä. Sen takia on selvää, että vanhoja tulkintoja on pakko päivittää. Kun maailma muuttuu, myös sopimusten tulkinta muuttuu.

Lopuksi on syytä todeta, että paras tapa turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa on huolehtia maamme kansallisesta turvallisuudesta. Ainoastaan täysivaltaisessa ja itsenäisessä Suomessa voidaan turvata perus- ja ihmisoikeuksien laajamittainen toteutuminen. Me olemme saaneet nähdä, mikä on perus- ja ihmisoikeuksien tilanne Venäjällä.

Ja sitä tilannetta emme koskaan halua Suomeen.

OttoMeri
Kokoomus Helsinki

Helsinkiläinen asianajaja, varatuomari ja oikeustieteen tohtori. Kaupunginvaltuutettu ja kokoomuksen valtuustoryhmän varapuheenjohtaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu