Miksi psykoosi on supervoima? Minun skitsofreeninen elämä.

Sairastuin skitsofreniaan vuonna 2014 talvella, 20-vuotiaana. Oireeni alkoivat lievillä ja satunnaisilla harhaäänillä. Hämmennyin näistä harhaäänistä erittäin paljon, yritin kaikin keinoin paeta niitä ja käytökseni muuttui totaalisesti. Seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana (2014 talvi-2016 kesä) harhamaailmani jatkuvasti paheni: jatkuvia harhaääniä ja harhaluuloja. Tämän ajanjakson aikana elin siis kahdessa todellisuudessa: reaalimaailma ja harhamaailma. Kaiken taistelun ja vastoinkäymisten jälkeen tajusin, että en voi mitenkään paeta harhoja. Mutta koska en ollut lukenut koulussa psykologiaa, en tiennyt mitään skitsofreniasta. Tiesin, että jokin oli vialla mutta en ikinä hakenut apua enkä puhunut kenellekään mitään. Eristäydyin ja uppouduin harhojen, ajatusten ja opiskelujen pariin.

Vuonna 2016 kesällä isäni oli mennyt puhumaan minusta viranomaisille huolestuttuaan minun eristäytymisestä ja omituisesta käytöksestä. Esimerkiksi yritin säästää aikaa kaikin tavoin yrittämällä tehdä kaiken mahdollisimman nopeasti. Hoitajia ja lääkäri tulivat katsomaan minua ja alkoivat kyselemään kysymyksiä. Silloin päätin kertoa avoimesti oireistani. Kun olin tilanteeni kertonut, lääkäri päätti, että minut pitää viedä pakkohoitoon mielisairaalaan. Tästä alkoi pakkolääkityksen ja sairaalajaksojen kierre. Lopulta sain diagnoosin, että minulla on skitsofrenia. Tämän jälkeen aloin pohtimaan mennyttä aikaa syvällisemmin ja opin mielenterveyden ongelmista koko ajan lisää.

Ongelma tässä kaikessa oli pakkolääkitys. Jos en syönyt lääkkeitä, lääkärit aina määräsivät pakkohoitoon vaikka en ole ikinä tehnyt mitään pahaa enkä lainvastaista. Kokeilin monia lääkkeitä ja kaikista tuli aina pahoja haittavaikutuksia. Pakkolääkitys ja haittavaikutukset johtivat siihen, että halusin kieltää sairauteni. Lisäksi negatiivisen asenteeni takia minua jouduttiin hakemaan mielisairaalaan jopa poliisien voimalla. Sairaalassa myös jouduin eristykseen monta kertaa ärsyynnyttyäni pakkolääkitykseen, sairaalaympäristöön ja jatkuviin osastojaksoihin. Tajusin kuitenkin yhteistyön voiman ja tärkeyden ja halusin jatkaa opiskelua. Myös jokaisella osastojaksolla opiskelin jatkuvasti ja minimoin ajantuhlauksen.

No, olisinko pärjännyt harhamaailmani kanssa ja ilman skitsofrenia diagnoosia? Kyllä olisin. Kärsin nimittäin nuoruudessani, 15-vuotiaasta 19-vuotiaaseen, vakavasta masennuksesta, koska minulle tuli akne ja sen jälkeen vielä palovammoja naamaan. En hakenut ikinä masennukseen apua ja pääsin siitä yli omin avuin a) löytämällä uuden ympäristön osittain lukiosta ja osittain työpaikoista, b) iho parani osittain ajan myötä ja c) sain onnistumisen tunteita työelämään osallistumalla. Masennukseni kuitenkin jätti minuun taistelutahdon, lujemman mielen, ja lukion jälkeen tajusin, että en osaa mitään. Koska en osannut mitään, päätin alkaa taistelemaan tyhmyyttäni vastaan ja minulle tuli valtava tarve opiskella. Aloinkin opiskelemaan kunnolla vasta 19-vuotiaana. Samalla myös aloin ajattelemaan enemmän ja miettimään miten elää mahdollisimman älykkäästi.

Eli siis, pärjäsin psykoosissa ja kahdessa todellisuudessa kaksi ja puoli vuotta masennuksen jättämän taistelutahdon ansiosta. En tehnyt ikinä mitään pahaa enkä yhtään mitään rikosta sillä halusin olla hyvä ihminen. Uppouduin opiskeluun, koska olin tajunnut tieteen voiman. Olisin pärjännyt kauemminkin jos isäni ei olisi valittanut minusta. Tuon kahden ja puolenvuoden aikana opin kantapään kautta elämään psykoosissa, harhamaailman kanssa.

Pakkohoidot tuhlasi vain aikaani ja pakkolääkitys turrutti mieleni. Mieleni oli turrutettu lääkkeillä. Kärsin erittäin paljon lääkkeiden haittavaikutuksista ja enkä pystynyt enää ajattelemaan tehokkaasti. Olin sairaalakierteessä. Päätin kestää lääkityksen aiheuttamat haittavaikutukset, koska halusin opiskella enkä halunnut viettää aikaa mielisairaalassa. Miksi minua pakkolääkitään ja pakkohoidetaan vaikka en ole ikinä tehnyt mitään pahaa enkä yhtään rikosta? Miksi minä en saa itse päättää omasta elämästäni ja siitä käytänkö lääkkeitä vai en? Miten voi olla mahdollista, että minulta on poistettu ihmisoikeudet? Minun pakkolääkitys jatkuu yhä edelleen (olen nyt 27-vuotias) ja joudun käymään säännöllisesti verikokeissa osoittaakseni ottaneeni lääkkeet. Minua uhkaillaan jatkuvasti, että jos en käytä lääkkeitä niin joudun taas pakkohoitoon mielisairaalaan missä minulle annetaan lääkkeet injektiolla tahdonvastaisesti. Miten voi olla mahdollista, että suomalainen yhteiskunta tuhlaa erittäin paljon rahaa tällaiseen asiaan?

No, mennään asiaan. Mielestäni paras lääke kaikkiin mielenterveyden ongelmiin on oppia elämään sairauden kanssa. Sairautta vastaan pitää taistella tahdonvoimalla, pitää haluta oppia ja pitää haluta selviytyä. Kun sairauden kanssa oppii elämään, sairaus käytännössä poistuu. Tarvitaan taistelutahtoa ja halua paremmasta elämästä. Pitää osata arvostaa omaa ainutta elämäänsä. Lääkkeet vain kasvattavat lääkeyhtiöiden voittoja ja lykkäävät sairauden kohtaamista. Väliaikainen ratkaisu ja ikuinen onnettomuus. Pysyvä ratkaisu on oppia elämään sairauden kanssa ilman lääkkeitä. Kaikki mielenterveyden hoitometodit ovat ihan pielessä ja kirjat täynnä väärää tietoa, joiden tarkoitus on vain maksimoida lääkeyhtiöiden voittoja. Esimerkiksi skitsofrenian hoidossa tulisi tunnistaa kunkin skitsofreenikon yksilölliset oireet ja sitten miettiä miten sairauden oireita voi ehkäistä oppimalla elämään. Tarvitaan vain kykyä oppia! Ei tarvita lääkkeitä. Esimerkiksi jos puhe ja ajattelu on hajanaista niin skitsofreenikolle tulisi osoittaa virheet ja opettaa ajattelemaan ja puhumaan! Jos käytöksessä on ongelmia, tulisi opettaa käyttäytymään! Jos sosiaalisissa taidoissa on ongelmia, tulisi kasvattaa sosiaalista älykkyyttä! Jos on harhoja, tulisi miettiä mitä harhoista voi oppia ja miten voi oppia olemaan välittämättä harhoista. Jos esimerkiksi harhaäänet haukkuvat, niin pitäisi opettaa ajattelemaan, että ”Osoita äänillesi, että olet superihminen!” Ja niin edelleen.

Miksi ajattelen, että skitsofreninen psykoosi on supervoima (perustuu minun kokemuksiin) jos skitsofreenikko on kykenevä oppimaan?
1) Kyky yhdistellä asioita
2) Kyky löytää asioille tarkoituksia
3) Vahvempi mieli, jota on vaikeampi vahingoittaa
4) Kyky tunnistaa ja hylätä harhat, temput ja muut epätodelliset asiat
5) Kasvattaa sosiaalista älykkyyttä. Esimerkiksi tunnistaa miten ihmiset ajattelee, tietää mielen haavoittuvuudet ja mielisairaudet ja huomaa manipuloinnin ja muut vaikuttamisyritykset
6) Kyky ajatella enemmän ja eri tavalla
7) Kyky olla yksin
8) Kyky olla mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa
9) Kasvattaa myös henkistä ja emotionaalista älykkyyttä
10) Skitsofreenikon harhamaailmaa voisi sanoa ns. ”kuudenneksi aistiksi”

Meidän ei pitäisi ajatella, että psykoosi on vain haitta ja ongelma.
Meidän ei pitäisi ajatella, että mielenterveysongelmat paranevat vain lääkkeillä.

Toivon, että Suomen mielenterveystyö uudistetaan, pakkolääkitys poistetaan ja mielenterveysongelmaiset hyväksytään normaaleina ihmisinä. Mielenterveysongelmat pitäisi nähdä jaksona jolloin ihmisellä on mahdollisuus kasvaa henkisesti vahvemmaksi. Kun mielenterveysongelmien kanssa oppii elämään, ne ei enää haittaa elämää ja sairaus poistuu. Lääkkeillä ei aiheuteta muuta kuin ikuinen lääkekierre haittavaikutuksineen ja valtavine ihmispotentiaalien menetyksineen, eli kaikki kustannukset yhteiskunnalle ja voitot lääkeyhtiöille.

+4
p3truss
Sitoutumaton Espoo

Kauppatieteen maisteri (KTM) Aalto-yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu