Tieteellinen kehitys pitää aina maksimoida sillä se nostaa pysyvästi elintasoa

Suurin osa ihmisistä tyytyy keskinkertaisuuteen. Syntyy, kuluttaa, tekee toistavaa työtä, lisääntyy ja kuolee. Tavoitteet ovat matalalla ja aikaa tuhlataan kumulatiivisesti paljon elinaikana erilaisiin, pieniin tai suuriin, aktiviteetteihin. Usein ajantuhlaus tapahtuu huomaamattomasti ja rajallisen ajan arvokkuutta ja merkitystä ei ikinä tajuta. Kaikki työt mitä 99% ihmisistä tekee ovat toisten ihmisten palvelemista ja yhteiskunnan ylläpitoa varten. Toistavaa ja muilta kopioitua työtä millä ei ole loppujen lopuksi mitään todellista arvonlisää ja kaikki työn hedelmät ohjautuvat kulutukseen ja maapallon populaation kasvamiseen. Elämä koostuu lähinnä rahan jahtaamisesta, toivosta kasvattaa varallisuutta ja omaa elintasoa.

Asiantuntijat jopa suosittelevat tyytymistä keskinkertaisuuteen – se nimittäin on heidän mukaansa hyväksi ihmisen hyvinvoinnille. Kaiken kukkuraksi yhteiskuntamme on täynnä viihteellisiä ja nautinnollisia ”aikavarkaita” ja mukavuudenhaluista elämää, laiskuutta, helppoutta ja elämästä nauttimista ihannoidaan.

Miten ihmiset voivat hyväksyä näin tehottoman ja tuhlaavaisen yhteiskunnan? Miksi ihmiset eivät ole torilla vaatimassa muutosta tähän tuhlaukseen samanlaisella tarmolla kuin vaaditaan itselleen palkankorotuksia ja muita omaa elintasoa nostavia etuja? Siksi, koska ihminen on laiska, paha, ahne, itsekäs, valittaja ja tuhlaaja. Jokaisen pitää tietysti katsoa peiliin, mutta siitä saa myös syyttää kapitalistista talousmallia.

Pitäisi tajuta, että raha on vain työkalu ja lisääntymisen syvin tarkoitus on kehittää ihmistä evoluution kautta paremmaksi. Mikä idea siinä on, että tehdään turhaa, toistavaa ja kulutukseen menevää työtä vain sen takia, että yhteiskunnassa ihannoidaan tietynlaista elämänpolkua missä esim. otetaan asuntolaina ja perustetaan perhe? Miksi lisääntyä jos haluaa vain lapsienkin tyytyvän surkeuteen? Lapsilla on samat haasteet edessä ja keskinkertaisuuteen tyytyminen on loputon oravanpyörä suvun sisällä.

Ratkaisu loputtomaan kulutuksen oravanpyörään on tähdätä maailman parhaaksi ja omaksua tiede ja opiskelu osaksi jokapäiväistä elämää. Tiede on vienyt ihmiskuntaa aina eteenpäin ja luonut kaiken hyvinvoinnin. Tieteellinen kehitys ei mene ikinä hukkaan ja siitä hyötyy kaikki. Muutama prosentti ihmisistä osaa luoda uutta ja hyödyllistä tietoa ja ovat täten onnistuneet pakenemaan tuhlaavaisen kulutuksen oravanpyörästä. Tieteilijät tajuavat mielen ja ajattelemisen voiman. No, miten voi tulla tieteilijäksi ja auttaa tieteellisen kehityksen edistämisessä? Opi arvostamaan aikaa enemmän kuin rahaa ja opettele tehokkaan ajanhallinnan taidot. Tieteelle pitäisi omistaa koko elämä. Se on helppoa, kun tajuaa tieteen voiman ja oppii arvostamaan aikaa ja täten alkaa minimoimaan ajantuhlauksen. Aika on ainoa oikea valuutta ja sitä ei saa yhtään lisää. Rahaa saa aina lisää ja rahaa voi printata loputtomasti. Rahalla ei siis ole mitään todellista arvoa. Raha on vain luottamukseen ja lainsäädäntöön perustuva sopimus ja sen arvo on illuusio ihmisten mielissä kapitalistisen yhteiskunnan ihanteiden takia.

Onko helppoa olla jossakin asiassa maailman paras? Ei. Se vaatii, että asialle uhraa lähes koko elämänsä ja uskoo pitkäjänteisesti siihen, että joku päivä voi luoda jotain suurta mistä hyötyy kaikki. Esimerkiksi minä haluaisin olla ammatiltani tutkija. Minun päivärutiini on seuraava: nukun 7 tuntia, treenaan 3 tuntia, syön päivän aikana yhteensä noin 1.5 tuntia, opiskelen 11-12 tuntia ja 0.5-1.5 tuntia menee matkoihin, ajattelemiseen, hitauteen ja vessaan. Yritän jatkuvasti miettiä miten voisin treenata tehokkaammin, syödä nopeammin, minimoida hitauden ja maksimoida opiskeluajan. Uskon vahvasti itseeni ja siihen, että osaan joku kaunis päivä kaiken mahdollisen ja pystyn edistämään tieteellistä kehitystä. Olen päättänyt omistaa koko elämäni tieteelle ja aion jatkaa kurinalaista elämääni koko elinikäni.

Kapitalismi on kyllä onnistunut tieteellisen kehityksen edistämisessä paremmin kuin esim. kommunismi. Mutta kapitalismi ei ole täydellinen esim. ympäristön saastumisen, niukkojen resurssien kuluttamisen ja ihmispotentiaalien menetyksien takia. Nykyteknologian avulla on mahdollista luoda tehokkaampi ja kestävämpi talousmalli. Minulla on projekti ”No Waste Society” ja ”No Waste Economics”. Molemmissa lähdetään esimerkiksi siitä, että tuhlaus minimoidaan ja tieteellinen kehitys maksimoidaan. No Waste Societyssä yritykset omistaa tieteentekijät, ei menestyneet yksilöt (kapitalismi) eikä valtio (kommunismi). Kuka sitten on tieteentekijä? Kaikki joilla on monipuoliset taidot ja niiden osaaminen yltää huippulukemiin. Koulutus tai työkokemus ei ratkaise mitään, vaan aito osaaminen ja koko elämän omistaminen tieteelle.

Uskon parempaan, älykkäämpään, kestävämpään ja tehokkaampaan tulevaisuuteen. Tehdään kaikki tieteen vuoksi ja maksimoidaan tieteellinen kehitys. Minimoidaan aina tuhlaus ja ylläpidetään elämää maapallolla mahdollisimman pitkään. Puhumisen ja valittamisen sijaan aletaan etsimään ongelmiin ratkaisuja ja maksimoidaan parempaa maailmaa luovat teot.

0
p3truss
Sitoutumaton Espoo

Kauppatieteen maisteri (KTM) Aalto-yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu