Pakotteiden kritisoinnin kääntöpuolia

Viktor Orbánin puheita ei kannata tosiasioista välittävien yleensä kovin vahvasti rekisteröidä, mutta tämänpäiväinen kommentti Euroopan ajamien Venäjä-pakotteiden itsetuhoisuudesta iskee niin vahvasti maailmanpolitiikan polttopisteeseen, että se ansaitsee huomiota. Orbán ei tietenkään esitä mitään omaperäistä tai uutta kommentissaan, vaan toistaa samoja Venäjä-mielisiä aatteita, joita kaikkea liberaalia demokratiaa kritisoiva ja Kremliä sympatiseeraava populismi on laulanut ensimmäisestä pakotekierroksesta asti. Varma merkki siitä, että kyseessä on populismi on se, että kritiikkiin ei yhdisty mitään edes etäisesti realistisia ehdotuksia vaihtoehtoiseksi toimintatavaksi.

 

Aloitetaan nykyhetkestä. Orbánin mukaan Euroopan pitäisi tunnustaa pakotepolitiikka virheeksi ja perua tehdyt päätökset. Miten tämä parantaisi Euroopan tilannetta? Eivät kauppasuhteet Euroopan ja Venäjän välillä palaa normaaleiksi millään hetkessä tehtävällä toimenpiteellä. Ensi talveksi ei varmuudella päästä takaisin edes suunnilleen entisen suuntaiseen tilanteeseen millään keinolla tai politiikalla. Pitkän aikavälin liennytyspolitiikalla asetelmia voitaisiin ehkä viedä vähitellen takaisin entiseen suuntaan, mutta on aivan turha kuvitella, etteikö Venäjä käyttäisi tehokkaaksi osoittautunutta energia-asetta Euroopan nöyryyttämiseen jatkossa koko ajan. Näistä asetelmista Euroopalla on käytännössä vain yksi mahdollinen polku: keksiä tehokkaimmat ja nopeimmat tavat siirtyä Venäjä-kytköksistä uuteen tapaan toteuttaa talouttaan ja yhteiskuntarakenteitaan.

 

Orbánin mukaan pakotteet myös haittaavat enemmän EU:ta kuin Venäjää. On vaikea käsittää, minkälaisella logiikalla tuohon johtopäätökseen voi oikeasti tulla. Venäjä on tuonut Eurooppaan suuressa mittakaavassa vain bulkkitavaraa: metallia, puuta, lannoitteita sekä tietysti öljyä ja kaasua. EU on puolestaan vienyt Venäjälle merkittävästi esimerkiksi lääketeollisuuden tuotteita, autoja ja autojen osia, lentokoneita ja teollisuuslaitteistoa. EU oli Venäjän suurin kauppakumppani viime vuoteen saakka edustaen 37,3% Venäjän ulkomaankaupasta, kun taas Venäjä oli EU:lle vasta viidenneksi suurin kauppakumppani edustaen vain 5,8% EU:n ulkomaankaupasta (lähde). Kansantalouden perussääntöjen mukaan mitä pidemmälle jalostettuja tuotteita osapuoli tarjoaa markkinoille, sitä vahvempi asema kyseisellä osapuolella on. Kiistämättä Eurooppa on tiettyihin Venäjän bulkkituotteisiin rakenteellisesti kytköksissä, mikä vaikeuttaa sinällään helposti korvattavien tuotteiden ostamista muualta. Tämä on silti ongelma, joka on loppujen lopuksi ratkaistavissa yksinkertaisesti rahalla. Venäjä puolestaan ei pysty korvaamaan monia EU:sta tuomiaan tuotteita pitkiin aikoihin mitenkään, etenkään kun pakoterintamassa ovat mukana myös Yhdysvallat ja Japani.

 

Ainut asia, jossa Eurooppa on edes väliaikaisesti haavoittuvampi kuin Venäjä on kansalaismielipide, tai tarkemmin tarve huomioida kansalaisten mielipide. Suurin osa venäläisistä on tottunut elämään, jossa koitetaan vain pärjätä päivittäin. Eurooppalaisista paljon suurempi osa tarvitsee talouskasvua, ostovoiman kasvua sekä ylellisyystuotteita ja -palveluita voidakseen olla tyytyväinen asioiden tilaan. Venäjällä valtiojohto ei ole enää minkäänlaisessa vastuussa kansalaisilleen, vaan voi propaganda- ja turvallisuuskoneiston avulla pitää sisäisen rintaman kurissa ja keskittyä ulkoisten voimien kanssa taisteluun. Euroopassa kansalaisten hyvinvointi on pakko huomioida, koska muuten valtioiden ja yhteisöjen toimintakyky murenee. Tämän varaan Putin on rakentanut jatkuvasti enemmän Venäjän ulkopuolelle suunnattua propagandaansa. Ei ole mikään yllätys, että Orbán toistaa juuri nyt tätä propagandaa.

 

Euroopalla ei tosiasiassa ole mitään hätää taloudellisesti. Sillä rintamalla Venäjä ei pysty tekemään meille mitään sellaista haittaa, mikä oleellisesti heikentäisi asemaamme. Asennoitumisen saralla olemme haavoittuvaisia. Jos panikoimme pienten epämukavuuksien tai hetkellisten talousseuraamuksien takia, niin voimme todellakin ojentaa Putinin hallinnolle avaimet EU:n aseman heikentämiseen.

 

Palaan vielä ajassa taaksepäin. EU:n linjaa kritisoivilta en ole juurikaan nähnyt vaihtoehtoisia toimintatapoja edes Ukrainan nykyisen kriisin alkuaikoina. Venäjä valitsi tien, jossa se pyrkii intressiensä ajamiseen sotilaallisella voimalla, loukaten kansainvälisen lainsäädännön suomaa Ukrainan suvereniteettia. Tämän luokan teko vaatii aina vastareaktion: joko poliittisen, taloudellisen, sotilaallisen tai näiden yhdistelmän. Poliittisen reagoinnin edellytyksiä ei ollut olemassa, koska kaikki kansainväliset poliittiset elimet ovat kädettömiä Venäjän suhteen. YK:ssa tehtiin se, mitä voitiin, mutta selvästikään edes YK:n yleiskokouksen päätöslauselma ei paina Venäjällä mitään. Sotilaallisen reaktion osalta suoraa Venäjään vaikuttamista on sinällään viisaastikin rajoitettu johtuen Venäjän mistään piittaamattomasta asenteesta ja ydinaseuhasta, joskin varovaisuusperiaatetta saatettiin noudattaa turhan tiukasti ja pitkään. Ja nyt eurooppalaisten populistien mukaan siis edes sitä talousasetta ei olisi pitänyt käyttää? Vastareaktio Venäjän toimille oli väistämätön luonnonlakien sanelema pakko, ja sen paras kanavointitapa oli nimenomaan talouspakotteet. Enkä usko, että Orbán sen paremmin kuin juuri kukaan muukaan Venäjä-pakotteiden kriitikko erityisesti kannustaa EU:ta Venäjän vahvempaan sotilaalliseen painostamiseen. He vain toivovat tai kuvittelevat, että Venäjä voi tehdä törkeyksiään ilman mitään seuraamuksia.

 

Ei ole minkäänasteisesti realistista väittää, ettei talouspakotteilla saavutettaisi mitään, ettei niitä olisi pitänyt alunperinkään määrätä tai että ne pitäisi pikaisesti perua. Eurooppa valitsi parhaan käytössä olleen työkalun, ja tämän Venäjän aggression välittömät ja välilliset seuraamukset on vain yksinkertaisesti pakko sietää. On moraalisesti täysin kestämätöntä valittaa inflaatiosta tai kammota mahdollista taantumaa, kun Ukrainassa tapahtuu kaikkea sitä, mitä todistusaineisto osoittaa. Ukraina on järkyttävässä tilanteessa akuutisti, Venäjä puolestaan on kansakuntana astunut jälleen sisäisen tuhon tielle. Meillä asiat ovat erittäin hyvin nyt, ensi talvena ja siitä eteenpäinkin. Paljon paremminkin ne olisivat toki voineet olla, mutta Putin valitettavasti päätti toisin. Hän maksakoon siitä hinnan.

 

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu