Median oman käden oikeus

Toimittaja Wilhelmiina Palonen käsittelee SK 29:ssä ansiokkaasti maailman (ja siinä sivussa Suomen, Suomihan on maailman sivussa)  jakautumista kahtia rokotettuihin ja rokottamattomiin. Tämä mielenkiintoinen ja syvällinen artikkeli ei muistuta mitään raittiuskilpakirjoitusta, vaan etenee syvällisille metatasoille tieteelliskaupallisen kulttuurimme ytimeen.

Heti alussa Palonen räväyttää lukijan eteen perustavanlaatuisen  kysymyksen: jos me kaikki ottaisimme rokotteen, katoaisiko huoli koronasta siihen? Kuka meille on kertonut, että rokote on hyödyllinen ja oikea ratkaisu, miten ratkaisuun päädyttiin ja milloin tiede on lopultakin valmis mittaamaan rokotteiden peliteoreettisen merkityksen kullekin yksilölle ajantasaisen ja kattavan tiedon perusteella?

Palonen käyttää paljon asiantuntijoita ja on koonnut runsaan lähdemateriaaliaarrearkun joka valottaa koronakysymystä useista eri näkökulmista. Mm. bioetiikan professori Launiksen näkökulma yksilövalinnasta haittojen ja hyötyjen näkökulmasta on tuotu esiin. Lisäksi vahvistusharha ja viestinnän tunnepitoinen kaista on käsitely. Jos esimerkiksi rokotusta verrataan turvavyön, pyöräilykypärän tai pelastusliivien käyttöön, mutta jätetään mainitsematta konteksti (pyöräilykypärä keittiöjakkaralla, pelastusliivit kylpyammeessa), on kyseessä tunteiden ohjailu.

Julkisen keskustelun vahvistusharha (tieteentekijöidenkin raportoima median taipumus poimia vain tietyt ns. ”virallista tarinaa” suosivat tutkimustulokset, jotka usein ovat vanhentuneita, pieniotantaisia tai rokotevalmistajien omia alkututkimuksia) tulee myös katettua.

Toinen hienosti iskevä retorinen kysymys on tämä: onko meillä moraalinen velvollisuus sairastua? Siinä, missä nollakymmenluvulla flunssarokotteet olivat statussignaali (työnantaja arvostaa toimaria, aivokirurgia ja lentokapteenia niin paljon, että flunssarokotetta ainakin kokeillaan; eihän se ota jos ei annakaan, ja kaveri on meille huipputärkeä!), ne on muutettu kansalaisvelvollisuudeksi. Mutta eikö ihmiskunnan velvollisuus ole yrittää sopeutua virusmaailman uusiin tuuliin eikä jättäytyä jokaisen uhkan suhteen rokotteiden suojaan?

Palonen esittä jälleen iskevän analogian: hämärän moottoritien, jota hirvi ylittää. Vuosikymmenien saatossa kömpelöimmät ja tyhmimmät eläimet kuolevat, ja muutamien vuosikymmenien kuluttua meillä on maailma, jossa nopeat ja taitavat villieläimet odottavat puiden lomassa sopivaa liikennepaussia. Analogia on toki hiukkasen kömpelö, mutta tällaisia mielikuvia tarvitaan, että pitkä ja raskassoutuinen viesti kevittyisi.

Artikkelissa esitetään myös eräs periaate (kollektiivisen helpon auttamisen velvollisuus), jonka soveltamista julkisen keskustelun ja päätöksenteon suhteen ehdotetaan. Ideana on, etä kun päätöksenteko nojaa epämääräisyyksiin (kevät 2020), mutta tieteellinen tieto päivittyy (loppukesä 2021), yksittäisenkin kansalaisen mielipide voi auttaa Suomen päättäjiä oikealle tielle (Tanska: rajoitukset loppuvat, Norja: koronalle tavallisen kausi-influenssan status). Kun kymmenettuhannet kansalaiset kohteliaasti ja päättäväisesti sanovat:

– jo riitttää tämä hupsutus!

niin silloin päättäjä voi hyvinkin kuulla. Vaikka yksittäinen ponnistus on pieni, kansalaismielipidettään voi ilmaista esim. panemalla kuonokopan naamalle vasta kaupan perälle päästyä, kantamalla ”Olen rokottamaton!” -rintanappia ja monin muin keinoin,

Millaisia olisivat sitten oikeanlaiset joukkodemonstraatioiden rajoitteet ja kannustimet? Artikkeliin haastateltu Kauppinen suosittaa seuraavaa;

-yksittäisten demonstraatioiden pitää olla oikeasuhtaisia riskiin nähden.

Parhaimmillaan keinot ovat tiedottamista ja valistamista, rajuimmillaan kyse olisi fyysisesti esim. kättelystä. Käytännössä Suomessa kaavaillaan juuri tuon ”Olen rokottamaton!” -rintanapin käyttöönottoa. Tämä mahdollistaisi aidon kohtaavan kansalaisdialogin eri kansanryhmien kesken.

Yritysten tasolla on reagoitava myös. Erotellako työntekijät rokotettuihin ja rokottamattomiin nyt heti, kun tieteellinen tutkimusaineisto ei ole ehtinyt julkiseen keskusteluun,  vai odotellako kaukoviisaasti, että tunneilmasto lauhtuu ja koko asia unohtuu? Rajulla erottelulla voi saada lyhytaikaisia hyvepisteitä, mutta työvoimaa menetetään.

Kokonaisuudessaan koronakysymys on laajaspektrinen. Yhtäältä on eräitä, jotka haluavat Suomesta Fidzisaaret (koronarokotus oli pakollinen), ja toisia, jotka haluavat Suomesta Tanskan (korona lakkaa olemasta keskeinen yhteiskunnallinen kysymys). Kirjoituksen ansioita onkin tämän laajan kirjon kartoitus ja ihmisten erilaisten ajatusmallien ja suhtautumistapojen kiihkoton kuvaus ja syiden selvittäminen. Erityinen lisäansio on tieteen hitaan mutta varman reagoinnin kuvaamisessa:

-jokainen uusi rokote ja varsinkin rokotetyyppi testataan käytännössä kaksi kertaa. Ensimmäinen on valmistajan tutkimus ja siitä tehty raportti kansallisille ja kansainvälisille tahoille, ja näiden tahojen hyväksyntä (tai kuten joskus käy, hylkääminen).  Toinen on rokotuksen käyttökokemuksista kertyvä tilastoanalyysi, joka useissa tapauksissa voi peruuttaa annetut luvat, jos todisteita kertyy yli kriittisen rajan.
-missä määrin tiede voidaan politisoida sopivalla julkaisusensuurilla ja suunnatulla rahoituksella? Onko tämä uusi propagandistinen dimensio hyödynnettävissä kansainvälisesti?

Artikkeli päättyy pohdintoihin kansainvälisen politiikan tulevista fyysisistä käytänteistä. Pitääkö olla koronapassi vai ei? Ja millaisia muita rajoitteita vielä voidaan keksiä, esim. toimiiko venäläinen luottokortti Glasgowissa marraskuusssa vai ei? Tuleeko muita sosiaalisen luoton käytänteitä ja millaisilla tarinoilla ne voitaisiin esitellä yleisölle? Onko toisinajattelu yleensäkin jollain tavalla patologista ja tarttuvaa?  Ja mihin joutuu toimittaja, joka ei osaa raittiuskilpakirjoitustyyliä?

0
paavonevalainen
Kristillisdemokraatit Turku

Poliittisesti täysin kokematon. Ilmeisesti liikaa mielipiteitä, niitä riittää toisillekin. Nato- ja eurovastainen, anarkistisuusindeksi 84. Pyrkii Suomen johtavien disinformaattorien joukkoon, on mahdollinen piilopersu tai ainakin myötäilijä. Harkitsee eläkepäivien viettoa poliittisena mielipidevankina Suomessa. Tukee Janne Kejon pyrkimystä Suomen uudeksi Pentti Linkolaksi. Annetaan toistaiseksi kulkea vapaana, mutta otetaan huostaan poikkeusaikojen tullessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu