Mitä saa ajatella ja miten – ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Nykyään on vaikea ajatella asioista toisin. Tai ihan helppoahan se on, ajatteluhan ei kuluta montaa wattia, mutta panokset ovat koventuneet. Edelleen on asioita, joista voi olla puolesta tai vastaan, kuten geenimuokatut  viljelyskasvit (ehkä tehokkaampia, ja kaikkea, mikä on keksitty, pitää kokeilla, mutta voivat myös karata käsistä ja patentit, tehoviljelykäytännöt ja viljelysopimukset muodostavat globaaleja riskirakenteita), mutta yhä useammassa asiassa on Se Oikea Näkemys (SON), ja vasta sitten tulevat erinäiset muut näkemykset, joissa katsotaan olevan punaniskaisuutta, tietämättömyyttä, vanhakantaista ajattelua, liikaa yksinkertaistamista, populismia, kansallishenkeä, toiseudenpelkoa ja sen semmoista. Ja helposti väärästä mielipiteestä joutuu jäähylle, tai keskusteluohjelmassa mielipideryhmään viitataan poissaolevana ja siitä keskustellaan samanmielisten kesken jne. Luulisi, että tämä voittoisa liberaalisuuden aika sallisi mielipidekirjon ja muunmielipiteiset [1], mutta ei. Laitetaan tähän nyt esimerkkejä:

• EU: kyllähän tuommoinen järjestely, jossa pannaan monta kansakuntaa nippuun, voi johtaa siihen, että jouset pohjaavat ja perälauta putoaa. Joku aina kärsii isossa sakissa.
• euro: no, onhan siinä ideaa, mutta varmaan pitäisi olla jonkinlaista kansallista päätösvaltaa ja mekanismi paikalliselle devalvaatiolle, sillä mitä isompi olkilautta on, sen joustavampi rungon on oltava. Sen tiesi jo Heyerdahlkin. Ja jonkinlainen lopetusehto ja poistumis- ja poistamismekanismi pitäisi olla jokaiselle.
• Talvivaara: saattoihan se olla aika lailla ympäristölakien vastainen järjestely, ja taitaa olla vieläkin. Ainakin ne jokamiehenoikeusrajoitukset alueella voisi perua, saahan sitä luonnon saastumista mitata jokamies.
• Wuhanin tautipöpö: kyllähän se aluksi taisi kaataa porukkaa, mutta kovin jäi vähäiseksi kuolleiden määrä – ei juuri näy ylimääräisiä vainajia tilastoissa. Eivätkä tainneet rokotteetkaan ihmeemmin auttaa, mutta muutaman johtavan lääkevalmistajan markkinointiteho ja myyntikanavien käyttelytaito huimaa. Rokotettua tuli melkein kaikki. Ihan sikiöihin asti ei vielä ylletty, mutta ehkä seuraavalla kerralla.
• Ukrainan sota: kyllähän siellä taisi kranaatti lentää suuntaan jos toiseen 8 vuotta ennen kuin Venäjä lopulta vyöryi paikalle ihan virallisen armeijan voimin. Ja taitaa nyt tulla päihin: ottavat sen rintamalinjan, joka heille sopii – varmaankin jotenkin mukavasti paikallisten väestösuhteiden mukaan. Näin ainakin sopisi toivoa. Ja onhan länsimaiden asenteessa semmoinen ikuisen sodan asenne: mitään ei tehdä asevoimin, mutta kaikki kanssakäynti vihollisen kanssa tulpataan. Hyvin 1984 -tyylinen loputon sota…
• Globalisaatio on sangen herkkä ja monimutkainen kapistus. Juuri mitään ei saa mennä vikaan juuri missään, muuten tulee ketjureaktioita ja loputonta häikkää. Ja jotain on vikaan mennytkin, siksi ehkä Venäjää kaivataan syytettyjen penkille. Ja kaikki globalisaation vastainen on ultranationalismia.

Kuinka pitkälle mielipide-erottelussa voidaan mennä? Teknisesti hyvinkin pitkälle, varsinkin, jos e -raha yleistyy. Kanadassa pankkitili jäädytettiin, jos rahoitti mielenosoittajien kassaa. Hollannissa on taidettu ehdottaa samaa.  Ja nyt on traktorimarsseja myös Espanjassa ja Italiassa.

Uusi ilmiö on siirtyminen mediatyöntekijöiden strategisesta tärkeydestä organisaatioiden ja näiden muodostamien liittoutumien tasolle. Aiemmin kamppailtiin henkilöstösektoreista mediatalojen sisällä, nyt kokonainen mediatalo on mukana kellumassa propaganda-armadoiden hyökkäysmuodotstelmissa.  Uskon, että modernin kaupunkimaisen yhteisön asukki tuntee alitajuista turvattomuutta ja tarkoituksettomuutta [2], ja hän on valmis puhdistaviin ja pyhittäviin tekoihin. Yksi näistä oli piikki: viiden tähden kansalainen on se, joka otti kolme piikkiä ja sairasti koronan kaksi kertaa. Toinen on liturginen yhtenäisyys: Putinia kirotaan, punaniskoja päivitellään, ainoastaan merkityksettömistä yksityiskohdista uskalletaan debatoida. (Yritin löytää listaa asioista, joista Suomessa ei voi puhua, mutta en löytänyt…)

[1] Miksi erimielisyyttä ja erimielisiä tarvitaan: https://www.jstor.org/stable/40204467

[2] Miksi kaikki nämä hyökkäykset muunmielipiteisiä vastaan? https://www.zerohedge.com/geopolitical/why-all-attacks-dissent

Rakentava ehdotus: koska miesten ja naisten lisäksi moneen kaavakkeeseen on ilmestynyt muunsukupuolisuus vaihtoehdoksi, meidän pitää perustaa mielipiteisyysindeksi, jossa olisi kaksi vaihtoehtoa: samanmielipiteiset ja muunmielipiteiset. Muunmielipiteisille olisi järjestettävä omia versioita twitteristä, youtubasta ja keskustelufoorumeista, joista ovat joutuneet deplatformoiduiksi. On hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä huolehtia siitä, että mielipidevähemmistöjenkin ääni kuuluu!