Valtakunta hevosesta!
Siihen aikaan, kun kuningasvalta horjui ja aateliset saivat enemmän sananvaltaa, oli tyypillistä, että jokin myyttinen teko menneisyydessä (oli esi-isä autellut hiukan kuningasta hevosen selkään rintamalla, tai toi nenäliinan, kun nenästä tuli verta) oikeutti aatelissuvulle suuren vallansiirron myöhemmin. Kyseessä oli metafyysinen perustelu. Aatelisvereen sisältyi jo sinänsä magiaa ja vallan alkemiaa, mutta uusmyyttinen taso tuotiin esiin, ja se toimi sekä hoviprotokollassa että yhteiskunnassa. Uusi aatelisvalta pureutui sitkeästi yhteiskunnan rakenteisiin, ja jotkin sen hammasrivijäljet ovat yhä nähtävissä kartanoiden kurkihirsissä ja pääkaupunkien pylväiköissä.
Oman aikamme kertomukset ja maailmankuvat ovat sodassa keskenään. Tämä ehkä siksi, että vanhat tarinat eivät ilmiselvästi enää toimi. Nyt meillä on ihmiskunnan pelastaminen kokoamalla valta luottoasiantuntijoiden siunaamana vihreille politrukeille, jotka ohjaavat ylikansallista, yhteistä kohtaloamme seremoniallisin välinein, kuten hilliveroin ja sähköautoveroalennuksin. Tässä on myyttinen mitta maksimissaan. On myös uhka idästä – yllättävä, koko maailmaa hamuileva valta, jonka tarinat ovat outoja ja ratifioimattomia, ja jonka kanssa ei missään nimessä saa käydä kauppaa, muuten tahrautuu. Eikä heidän webbisivujaankaan saa lukea, eikä voikaan.
Aiemmin aateliset saivat haltuunsa rahanvaihdon ja pitkän aikaa koko maailma oli yhteisessä kultakannassa. Omat manttaalit Venälällä tai Puolassa tuottivat jauhoja ja luottoa, jonka voi käyttää vaikka samana päivänä Milanon La Scalan lippuihin. Nyt puuhataan kansainvälistä keskuspankkirahaa. Voit toimia kansalaisena ihan rauhassa tasan niin pitkään kuin et uhkaa aatelisvaltaa etkä kiroa kuningasta julkisesti.
Tämä hellyttävä wokeistinen herkkyys eri äänenpainoille ja kielenkäytön oikeellisuuden vaaliminen ja deplatformointi on uusaateliston uusi kuje, joka istuu historialliseen kuvioon. Valta on itseilmaisua koskevaa valtaa. Nykyään mikä tahansa ura on yhden ainoan lauseen päässä lopustaan. Aiemmin kuninkaan herjaaminen sai aikaan kuolemantuomion tai maastakarkoituksen. Nykyään minkä tahansa myyttisen uskomuksen epäily, oli se piikin tuoma onni ja suoja, aina herkästi viuhahtavalle rasismikortille nauraminen, mikä tahansa poikkeama aina tiukkenevasta ilmaisun ja hoviprotokollan standardista on uran välitön loppu.
Näillä mennään. Suu suppuun ja peruukkiin puuteria. Kyllä se siitä. Jossain vaiheessa sitten leivoksia kansalle.
Salaliittoteoria! Juutalaisvastianen salaliittoteoria, jossa juutalaiset on korvattu aatelisilla! Miten tämmöistä saa julkaista?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tuossa on juuri se pointti: mitä saa julkaista ja mitä ei? Onko niin, että nyky-yhteiskunnan tila on aiemman säätyvallan kaltainen siinä määrin, että jos joku sanoo nykytilanteen muistuttavan säätyvallan alkuvaiheita, sitä ei saa julkaista?
Mutta salaliittoteoriaväite yllätti. Sellainen väite vaatii vahvat polaroidit silmille.
Ilmoita asiaton viesti
Taas yksi vainottu toisinajattelija Suomessa, joka ei saa sanoa mitään.
Ilmoita asiaton viesti
So so Manu, saanhan minä. Mutta jotkut eivät voi. Ja ehkä tulevaisuudessa mielipidekontrolli kasvaa entisestään. Monessa firmassa on sama prosessi pienemmässä mittakaavassa:
– ensin ajaudutaan vaihtoehdottomuuteen,
– sitten keskustelu loppuu
– sitten tulee konkurssi
Ilmoita asiaton viesti
Tulkitsen blogin sisällön liittyvän maagispohjaisuuteen.
Toiminnan voi tulkita ottavan muotonsa, varsin psykologisen subjektiivisen painotteisesti, ts vaikuttamassa on tarve ja toiveet, ja muun suhteen käytänössä suurempi ja suuri arvoituksellisuus.
Kun jotain onnekasta sattuu, joka vahvisuu tuntemuspuolen muutoksen ja väistämättömän ilmenemisen kautta, ja joka osuus koetaan tunnettavaksi tai läheiseksi… tämä osuus on otettavaa hyvänä, ja vaille jääminen falsifioituu. Ulkosempi kun on mikä on, eikä hallittavissa samalla tapaa, tai mitenkään, ellei tähtinä ja pimeinä syövereinä.
Nykykielelle käännettynä, menestys ruokkii menestystä, ja menestystä voi olla sopivaa ilmentää, koska tarkoittaa sitä, joka on jonkin tarvittavan oloisesti matkassa, ja paketti tuollaisena liittyy tarvittaviin, ja hyviin, hyvää tuottavaan… muu kielteiseen ja kuoleman suuntaan viime kädessä.
Peruspäättely on kokonaisvaltaista, ja kun energisoi, tätä kautta kanavaa menee ihan suoraan missä tarve.
***
Sisäisen kokemuksen ja sisäisen mekanismin sijaan, toimintaa voi lähteä hahmottamaan myös ulkoisesti kiinnittyvien asioiden kautta.
Olen viime aikoina ajatellut, että ihmiset jakaantuvat rintamatapauksiin ja itsenäisempää hakemista painottaviin, ja toisaalta niihin, jotka ottavat asioita siten kuin saadaan.
Joukko tuolla tavoin jaettuna, olisi käytännössä vähän epämääräinen, mutta kirkasteisia esimerkkejä on varmasti kaivaa, tai tyypittelyä jaosta, jota katson merkittäväksi.
Sitä en tiedä, mitä nimikkeitä tästä perusasteleman omaisesta jaosta on olemassa, tai millä ilmaisuilla ja käsitteillä tähän on ollut tapana viitata, ja mitä on onnistuttu löytämään, viittauspuolelle.
Napakkailmaisullista jakoa en ole havainnut olemassaolevaksi, ts en törmännyt. Jonkin verran perusjakoa kuvaa esim
– lampaat .. sudet
– johtajat .. seurailijat
– individualistit .. kollektivistit
– erityisherkät .. krokonahkaiset (kroko-oloiset)
– tavikset .. pyörremyrskyt
– konservakasvit .. liberalompsut
– avoimet .. sulkeutuneet (äärimmillään päinvastaisilmentymänä)
– tarkkailijat .. mörssärit
…
+ erilaiset patologian tapaiset, jakojännitteen ja ristiinvedon tiimoilta.
Jälkimmäinen ryhmä mainittava sen takia, että erityishuomioituja juttuja, mikä sekoittaa perushavaitsemista, ja maailman jäsennystä merkityksellistä suhteuttamista ajatellen.
Äskeisen voi nähdä vastakohtana sille, mitä on uhka muutoksesta, kun toisaalla uhkana pysähtyminen, tai tilattomuus, tai jokin liikkeen vapaus, joka ei tilaa ole erityisemmin hakemassa, tai kiinnittymistä yhtä vahvasti priorisoimassa.
Ongelmoinnit vakavasti näkyvinä, liittyvät keskinäisyyden joukkoon, joka enemmistöistä ja paineistetuinta, kun selkeämmin syntymämarginaalit tai marginaalisuuteen tapahtumien kautta lipsahtamaan ”kykenevät”, vieroksuvat tätä paineistusta kauempaa, ja ennakoidusti, vaikka irtolaisina voivat operoida olemassaolevien jännitteiden puolesta, useammallakin tavalla.
Vertaisteot ja sidonta ovat joidenkin mielestä lähinnä brutaliikkaa. Niitä pidetään kuitenkin pysyväryhmäisemmillä tosi tärkeinä, koska kyseessä on lähinnä osuudet saaliista, ja sen saamisen sopivuudesta, mutta ennenkaikkea sisäisestä järjestyksestä ja tietynlaisesta samuuden painotetusta odotuksta.
Marginaalimpi ei painota samoja sidonnaisuusasioita, vaan esim tilaa ja vapautta. Ryhmä on tosiaan heterogeeninen, vaikka pienempi, ja tähän liittyy avaintekijyyttä enemmän, ja tätä myös odotetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ryhmä E (enemmistö) on helposti… esim freedom-hokevaistoa, mutta oikeasti kyvytön siirtymään tähän suuntaan. Sama koskee aitoa halua, kun kyseeseen tulee käytäntöä. Jäljelle jää helposti ulkoistus, ja diilihaluisia voi löytyä. Sektoreita on, marginaalilla.
Vaikka M (marginal) elää enemmän vapaudesta, ja on täysturvassa täyskuollut ja lattalude… vapautta priorisoivien tilanne ei ole toiveiden puolesta helposti täyttä toteutumaa, ts täysin ilman sitä, mitä sidonnaisempipainotteisiin liittyy. Soviteltavaa ja sovittautumista enemmän, ja toisaalta hätää, etenkin jos marginaalitaidot (erilaisina), jostain syystä jäävät vajaiksi.
Introvertti-extrovertti -asetelma (IE) on kuvauksena paljon, jos nyt kokonaisvaltaisuus on mittarina, toisin kuin esim B5-luokittelussa. Kovin tyytyväinen IE-luokitteluun ei voi kuitenkaan olla.
Sopivampaa on kuvata ryhmiä tarinallisemmin, jolloin tiivistyksiin voi löytää selkeämpää tolkkua, kun mukaan halutaan jotain muutakin kuin tekijyyttä, tavalla B5.
En osaa ajatella näistä seikkaperäisesti, vaan enemmän mielikuvien tapaisesti.
Ilmoita asiaton viesti