Talouselämän eliitti johti Suomen harhaan

Suuryritysten johtajilla ja elinkeinoelämän järjestöillä oli ratkaiseva rooli, kun Suomi liitettiin Euroopan unioniin ja euroalueeseen.

Suomi sai turvatuksi taloudelliset etunsa jo Euroopan talousaluesopimuksella, jolla pääsimme EU:n sisämarkkinoille – pääomien, työvoiman, palvelujen ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden piiriin. Sen puitteissa Suomi olisi säilyttänyt oman ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa, kauppapolitiikkansa ja alue- ja maatalouspolitiikkansa, emmekä olisi joutuneet osaksi unionin ylikansallista päätöksentekoa.

Osa suuryritystenkin johtajista vastusti EU-jäsenyyttä, mutta vain Pekka Herlin esitti kantansa julkisesti. Jorma Ollilakin kertoi elektroniikkateollisuuden kärsivän jäsenyydestä, kun tullimuuri nosti EU:n ulkopuolelta ostettavien komponenttien hintaa. Talouselämän johto kuunteli erityisesti Max Jakobsonia ja toisteli hänen perusteluaan, että unioniin piti liittyä turvallisuuspoliittisista syistä. Presidentti Mauno Koivisto kertoi vasta jälkikäteen niiden vaikuttaneen hänen ratkaisuunsa. Vain muutamaa vuotta myöhemmin hän arvosteli ankarasti EU:n kehitystä ja Suomen Eurooppa-politiikkaa myös turvallisuuspoliittisin perustein.

Jos Suomi olisi jäänyt osaksi ETA-aluetta, Ruotsikaan ei olisi liittynyt unioniin. Mielipidemittauksissa vain 30% ruotsalaisista kannatti oman maansa EU-jäsenyyttä, jos Norjan lisäksi myös Suomi olisi jäänyt ulkopuolelle. Tällöin myös itälaajentuminen olisi toteutunut ETA:n puitteissa. Turvallisuustarpeensa Baltian ja Itä-Euroopan maat olisivat tyydyttäneet NATO-jäsenyydellä.

Sama asetelma toistui, kun Suomea ajettiin ensimmäisten joukossa talous- ja rahaliitto EMU:uun. Talouselämän eliitti ajoi Suomea mukaan, vaikka muut Pohjoismaat olivat jäämässä ulkopuolelle. Monien ekonomistien varoituksia ei kuunneltu. Toimintansa tueksi EK esitteli gallup-tutkimusta, jonka mukaan yritysten enemmistö kannattaa Suomen liittymistä euroalueeseen. Tuloksia oli manipuloitu painottamalla vastauksia yritysten koon mukaan. Tosiasiassa enemmistö yrityksistä oli vastaan. Jälleen kuulimme myös turvallisuuspoliittisia perusteluja. Nyt niitä esitti myös valtiollinen johto, Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari.

Myös euroon siirryttäessä Suomi vaikutti koko Euroopan kehitykseen. Kun Suomi välttämättä halusi mukaan ensimmäisten joukossa, mukaan otettiin poliittisin perustein myös Välimeren alueen maat, jotka eivät täyttäneet jäsenyyskriteerejä. Näin syntyi liian laaja ja heterogeeninen euroalue, joka ajautui väistämättä nykyiseen kriisiin. Ja samasta syystä uusia ja entistä pahempia kriisejä on tulossa. Vaaditaan yhteisvastuun lisäämistä ja vallan keskittämistä unionille.

Suomi on kärsinyt jäsenyydestään euroalueessa. Euron ja dollarin jyrkät kurssivaihtelut ovat haitanneet Suomen talouskehitystä. Ulkopuolelle jääneen Ruotsin talouskehitys on ollut suotuisampaa, eikä se ole joutunut tukemaan euroalueen kriisimaita. Yhteisvastuuta ollaan ulottamassa myös pankkitoimintaan.

Ukrainan kriisin yhteydessä on tullut esiin, millaisiin tilanteisiin saatamme olla joutumassa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa. Venäjää vastaan puuhataan taloudellisia pakotteita. Jos niihin mennään, Venäjä vastaa samalla mitalla. Jos talouspakotteet käynnistyvät, Suomi kärsii niistä enemmän kuin yksikään muu jäsenmaa. Suomen hallitus lähtee kuitenkin siitä, että Suomi on mukana kaikissa EU:n toimenpiteissä, vaikka perussopimus sallii painavista syistä ulkopuolelle jäämisen.

Tähän on tultu, kun Suomi liitettiin talouseliitin tuella unioniin ja euroalueeseen. Miksi kirjoitan näistä asioista? Eihän menneitä saisi kaivella. Haluan antaa nykyiselle sukupolvelle tietoa siitä, kuinka olemme nykyisiin vaikeuksiin ajautuneet. Tulevaisuudessa olisi ajateltava nenäänsä pidemmälle. Uudessa kirjassani Suomen linja kerron näistä ratkaisuista tarkemmin. Pian ilmestyvät sähkökirjoina muutamat aikaisemmin kirjoittamani teokset. Niiden avulla pääsee vielä syvemmälle.

Jotta tulevat virheet vältettäisiin, olisi katsottava kauas eteenpäin. Suomen linjassa tarkastelen tulevaisuutta aina 50-60 vuoden päähän. EU:ssa Suomen tulisi kaikin voimin vastustaa kehitystä liittovaltion tai jopa yhtenäisvaltion suuntaan. Se etenee koko ajan, kun unioni sekaantuu yhä enemmän yritysten ja kansalaisten asioihin. Seuraavien euroalueen kriisien yhteydessä sitä edistetään ylikansallista talousliittoa tiivistämällä ja yhteisvastuuta kasvattamalla. Suomen ja koko Euroopan taloudelle tämä on tuhon tie.

Suomen on tuettava Britannian pääministerin David Cameronin ajatuksia unionin uudistamiseksi. Euroalueen hallitsematon hajoaminen on ehkä estettävissä siten, että euroalueen periferiassa olevat maat ottaisivat euron rinnalla käyttöön kansalliset valuutat. Euro olisi yhtenäisvaluutta vain ydin-Euroopan maille ja muut käyttäisivät sitä yhteisenä rahana. Tätä Wolfgang Schäuble ehdotti ja allekirjoittanut kannatti, kun euroon siirtymistä valmisteltiin.

Paavo Väyrynen

Paavo Väyrysen kolumni Taloussanomille 21.3 http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/03/21/vayrynen-eurojasenyyde…

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu