Tekikö Sipilä Jämsénin kompromissin?

Artturi Jämsén on yksi legendaarisista Keskustan kansanedustajista. Hän aloitti eduskuntatyönsä vuonna 1954. Jämsén toimi kansanedustajana vuoteen 1971 saakka, jolloin hän siirtyi Keski-Suomen läänin maaherraksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1976, jolloin hän kuoli virkamatkalla Moskovaan.

Tutustuin Artturi Jämséniin nuorena kansanedustajana. Teimme lähempää tuttavuutta Ahti Karjalaisen johtaman hallituksen työssä, kun Jämsén toimi sisäministerinä ja minä pääministerin sihteerinä.

Jämsén oli taitava neuvottelija. Syntyi käsite ”Jämsénin kompromissi”, jolla tarkoitettiin, että ratkaisuksi tuli hänen alkuperäinen ehdotuksensa.

Kun sain tietää eilisestä sote-ratkaisusta, kauhistuin. Näytti siltä, että Keskusta hyväksyi mallin, joka johtaa hyvin voimakkaaseen keskittymiseen ja joka hautaa lopullisesti ajatuksen maakuntahallinnon toteuttamisesta. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, sopimus alkaa näyttää Jämsénin kompromissilta – ainakin siihen avautuu mahdollisuus.

Sopimuksen ydin on palvelujen järjestämisvastuun siirtäminen viidelle hyvin laajalle sote-alueelle. Niille muodostetaan koko alueen kattava kuntayhtymä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki alueen kunnat pääsevät päättämään yliopistollisten keskussairaaloiden toiminnasta. Pienempienkin maakuntien kunnat tulevat mukaan päätöksentekoon – esimerkiksi Lapin, Peräpohjolan ja Kainuun kunnat pääsevät päättämään Oulun yliopistollisen keskussairaalan asioista.

Toisaalta nämä suuret kuntayhtymät voivat kantaa järjestämisvastuun käytännössä itse vain yliopistollista keskussairaalaa ympäröivän maakunnan alueella, kuten Pohjois-Pohjanmaalla. Muualla palvelujen järjestämisestä pakostakin vastaavat olemassa olevat maakunnalliset keskussairaalapiirit.

Tältä osin yhteisen tiedotteen muotoilu on epäselvä. Siinä todetaan, että ”alueet rakentuvat nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta ja ne tukeutuvat olemassa oleviin rakenteisiin”. Juha Sipilä selventää blogissaan, että ”palvelut tuotetaan paikallisella ja alueellisella tasolla kuten tähänkin asti”. Tämä tarkoittaisi, että Keskustan kotikunta-maakunta -malli toteutuisi. Palvelujen tuottajina toimisivat kunnat ja maakunnalliset kuntayhtymät, joilla olisi myös järjestämisvastuu omalla alueellaan.

Yhteistä tiedotetta luettaessa on ymmärrettävä, että käsitteellä ”järjestämisvastuu” ei voi olla sovitussa mallissa sama sisältö kuin tähänastisessa sote-keskustelussa. Käytännössä järjestämisvastuu joudutaan jakamaan suuren sote-alueen ja sen puitteissa toimivien maakunnallisten sairaanhoitopiirien välillä. Erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen välinen tiivis yhteys voidaan toteuttaa vain sairaanhoitopiireissä, joiden toiminnasta päätetään maakunnallisissa kuntayhtymissä.

On pakko luottaa siihen, että sovitun mallin jatkokäsittelyssä toimitaan järkevästi. Tämä saattaa olla mahdollista, kun kytkös kunta- ja sote-uudistuksen välillä on katkaistu. Paineet kuntaliitoksiin hellittävät senkin vuoksi, että kuntien taakkaa kevennetään.

Nyt vasta alkaa vääntö uudistuksen sisällöstä. Keskustan tulee asettaa tähän työhön Jämsénin veroinen neuvottelija.

Paavo Väyrynen