Keskusta on sinivalkoisella, Kokoomus ruskealla vyöhykkeellä

Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb on väittänyt, että Keskusta pyrkii viemään ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Suomen harmaalle vyöhykkeelle. Hän ei ole kuitenkaan esittänyt väitteensä tueksi ainuttakaan esimerkkiä. Odotamme niitä.

Stubb itse on ulko-, ulkomaankauppa- ja pääministerinä poikennut usein siltä kansalliselta linjalta, jota ulkopolitiikan muu johto on pyrkinyt toteuttamaan. Esitän tästä muutaman esimerkin.

Heti tultuaan ulkoministeriksi keväällä 2008 Stubb arvosteli Suomea siitä, että hänen mielestään olimme olleet liian varovaisia EU:n ja Venäjän välisen viisumivapauden ajamisessa. Hän ryhtyi omin päin kiirehtimään neuvotteluja.

Elokuussa 2008 Stubb väitti vastoin tosiasioita, että Venäjä oli 080808 aloittanut sodan Georgiaa vastaan. Hän tulkitsi tämän osoittaneen, että Venäjä on agressiivinen ja laajentumishaluinen suurvalta ja esitti, että Suomen tulisi tästä syystä liittyä sotilasliitto Natoon. Ulkopolitiikan muu johto irtisanoutui näistä lausunnoista.

Vuoden 2008 lopulla Suomen hallituksen EU-ministerivaliokunta päätti ehdottaa, että Venäjä olisi otettava ainakin tarkkailijaksi vireillä olleeseen EU:n Itäisen kumppanuuden ohjelmaan. Stubb oli eri mieltä, eikä hän edes esittänyt tätä Suomen kantaa ulkoministereiden neuvostossa.

Keväällä 2011 ulkoministeri Stubb ehdotti, että Suomi olisi lähettänyt hävittäjäkoneitaan osallistumaan sotatoimiin Libyassa. Seuraavan hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä hän arvosteli sitä, että näin ei tehty.

Alexander Stubb toimi ulkomaankauppaministerinä, kun kiista Itäisen kumppanuuden ohjelmaan liittyneestä assosiaatiosopimuksesta johti hauraan Ukrainan valtion hajoamiseen, sisällissotaan ja kansainväliseen kriisiin. EU ryhtyi asettamaan sanktioita Venäjälle ja Ukrainan keskusvallasta eroon pyrkineille separatisteille.

Huhtikuussa 2014 Alexander Stubb peruutti keväällä pidettäväksi sovitun hallitusten välisen talouskomission kokouksen. Hän vetosi tässä Eurooppa-neuvoston päätelmiin, joissa oli kuitenkin vain toivottu, että kahdenvälisiä huipputapaamisia ei Venäjän kanssa järjestettäisi. Talouskomission kokous ei olisi ollut sellainen.

Pakotepolitiikassa pääministeri Stubb on pyrkinyt sijoittamaan Suomen ”keskikastiin”, vaikka meidän ilman muuta olisi tullut ja tulisi kuulua niihin maihin, jotka suhtautuvat pakotteisiin kaikkein pidättyvimmin. Suomen hallituksessa päätökset pakotepolitiikasta on tehty yksimielisesti, mutta ennen päätöksentekoa niistä oli julkisuuteenkin tullut jyrkkä erimielisyys.

Tässä kuusi esimerkkiä tapauksista, joissa Alexander Stubb on poikennut Suomen muun ulkopoliittisen johdon linjasta. Niissä näyttää olevan se johdonmukaisuus, että hän on liittoutunut EU:ssa kaikkein Venäjä-vastaisimpien maiden kanssa tai ainakin myötäillyt niitä.

Suhteessa Venäjään Alexander Stubbin linja on ollut kuitenkin hyvin ristiriitainen.

Keväällä 2008 Stubb suhtautui naivin toiveikkaasti Venäjän nopeaan uudistumiseen ja alkoi omin päin kiirehtiä viisumivapautta. Jo elokuussa Venäjä oli hänelle sisäänpäinkääntynyt agressiivinen suurvalta, jota tuli pelätä ja jota vastaan piti hakea turvaa Natosta. Kaksi vuotta myöhemmin elokuussa 2010 Stubb antoi Venäjää vähätteleviä lausuntoja, joita ulkopolitiikan muu johto piti harkitsemattomina. Ukrainan kriisin puhjettua hän on palannut elokuun 2008 tunnelmiin.

Kun Alexander Stubb on ryhtynyt käyttämään ulkopolitiikassa värimaailman symboleja, voimme todeta, että Keskustan linja on ollut ja on puhtaan sinivalkoinen. Stubbin ja nykykokoomuksen oma linja taitaa olla ruskea. Siihen päädytään, kun kaikkien EU-maiden lippujen värit sekoitetaan keskenään. Sitä paitsi se on tunnettu opportunismin symboli.

 

Paavo Väyrynen

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu