Kannatusta ja keskustelua

Kansalaisaloitteeni kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa on saanut runsaasti kannattajia. Tähän mennessä aloitteen on allekirjoittanut verkossa lähes 32 400 äänioikeutettua suomalaista. Lisäksi postilaatikkooni on tullut runsaat 200 allekirjoitettua lomaketta.

Viikonloppuna allekirjoitukset lisääntyivät sen ansiosta, että lähetin sunnuntaina sähköpostia Keskustan luottamushenkilöille. Sain runsaasti myönteistä palautetta. Moni oli allekirjoittanut jo aikaisemmin. Kielteisiä reaktioita oli vain pari. Niiden lähettäjät eivät olleet tainneet edes tutustua aloitteen sisältöön.

Allekirjoituksia kerätään edelleen tähänastiseen tapaan. Silloin kun aloite saa julkisuutta, allekirjoituksia kertyy enemmän. Välillä on hiljaisempaa. Elokuun puolivälissä aloitan yleisötilaisuudet, joiden yhteydessä tukilomakkeen voi myös täyttää ja allekirjoittaa.

Aloitteeni on saanut aikaan keskustelua myös talousasiantuntijoiden keskuudessa. Roger Wessman, Marketnoze Oy:n tutkimusjohtaja, on blogissaan (linkki) kertonut äänestäneensä minua Suomen ensimmäisissä europarlamentin vaaleissa 1996 puhtaasti kannanottona suunnitelmille Suomen liittämiseksi rahaliittoon. Hän kirjoittaa, ettei voi kuitenkaan allekirjoittaa aloitettani kansanäänestyksestä eurojäsenyydestä. ”Ehkä hyvin pitkällä tähtäimellä se olisi viisas ratkaisu, mutta prosessi olisi liian riskipitoinen, jotta uskaltaisin sitä suositella”, hän kirjoittaa.

Wessmanin mielestä jää hämäräksi, kuinka rinnakkaisvaluutta toimisi. Hän kysyy, oltaisiinko tilanteessa, jossa esimerkiksi palkat maksettaisiin markoissa, mutta asuntolainat jäisivät euromääräisiksi, jolloin kuukausittaiset lainanmaksut uhkaisivat ottaa suuremman osan palkoista, jos markka heikkenisi.

Kiitän Roger Wessmania kannatuksesta vuoden 1996 eurovaaleissa. Olen toiminut hänen tahtomallaan tavalla.

Toiseksi huomautan, että aloitteeni koskee kansanäänestyksen järjestämistä. Sitä voivat halutessaan tukea myös ne, jotka eivät kannata tai jotka epäilevät Suomen irrottautumista euroalueesta. Kunnolliseen keskusteluun vaihtoehdoista päästään vasta kansanäänestyksen yhteydessä.

Toivon, että Wessmanin kaltaiset asiantuntijat ehdottaisivat, kuinka rinnakkaisvaluutta toteutettaisiin ja mitä sen käyttöönotto merkitsisi kansalaisille kuluttajina, tallettajina, velallisina ja veronmaksajina.

Oma ajatukseni on, että Suomen Pankki ottaisi euron rinnalla uudelleen käyttöön kansallisen valuutan, joka saisi kellua vapaasti kuten Ruotsin kruunu. Markan kurssi olisi aluksi sama kuin euron. Myöhemmin markka kelluisi ilmeisesti jonkin verran heikommaksi eli devalvoituisi. Kurssikehitys riippuisi toteutettavasta talous- ja työmarkkinapolitiikasta.

Palkat, eläkkeet ja verot maksettaisiin markoissa. Kuluttajat eivät kokisi menetyksiä, jos markka heikkenisi, sillä tavarat ja palvelut ostettaisiin markoilla. Devalvoitumisen yhteydessä tuontitavarat hieman kallistuisivat, mikä suuntaisi kulutusta kotimaisiin tuotteisiin.

Liikkeellä olevat eurot vaihdettaisiin markoiksi, mutta halukkaat voisivat säilyttää rahavarojaan myös euroina. Pankkilainat ja pankkitalletukset vaihtuisivat markkamääräisiksi, mutta niiden rinnalla voitaisiin edelleen käyttää euromääräisiä.

Valtion ulkomaiset lainat säilyisivät tietysti siinä valuutassa, missä ne on otettu. Valtio pystyisi hoitamaan luotettavalla tavalla ulkomaiset lainansa, sillä markan devalvoitumisen ansiosta talous alkaisi kasvaa ripeästi, työllisyys kohentuisi ja valtion verotulot lisääntyisivät.

Kansalaiset hyötyisivät kaikin tavoin. Talouden kasvaessa työllisyys paranisi ja tulot alkaisivat kasvaa. Valtion ja kuntien talous alkaisi tervehtyä, ja julkisen talouden sopeutustoimia – menojen leikkauksia ja veronkorotuksia – voitaisiin lieventää.

Rinnakkaisvaluutta parantaisi yritystoiminnan edellytyksiä. Yritykset käyttäisivät markkoja ja euroja valintansa mukaan. Pienyritykset toimisivat ainakin pääosin markkataloudessa. Kansainvälinen kilpailukyky vahvistuisi, kun kotimainen kustannustaso määräytyisi markkataloudessa. Ulkomaankaupassa käytettäisiin euroja ja muita ulkomaisia valuuttoja.

Arvioin vaihtoehtoja päinvastoin kuin Wessman. Meidän olisi viisasta ottaa vastaan irrottautumiseen liittyvät hankaluudet ja riskit. Ne ovat sittenkin vähäisiä niihin menetyksiin ja riskeihin verrattuna, jotka kuuluminen euroalueeseen meille aiheuttaa. Ja mitä pidempään olemme mukana, sitä hankalampaa irrottautuminen on.

Toivon, että Roger Wessman ja muut talousasiantuntijat esittäisivät ennakkoluulottomasti omia ideoitaan rinnakkaisvaluutan toteuttamisesta. Toimiva malli voidaan varmasti yhdessä löytää.

Paavo Väyrynen

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu