Kansalaisaloite etenee – tarvittaessa otteet kovenevat

Eurooppa-politiikassa kansanvallan toteuttaminen on vaikeaa. Erityisen ongelmallista se näyttää olevan Keskustalle.

Keskustan jäsenten ja kannattajien enemmistö vastusti Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Tällä kannalla oli myös Jyväskylän puoluekokoukseen kesäkuussa 1994 kokoontuneiden puoluekokousedustajien enemmistö.

Esko Ahon johdolla puoluekokous kuitenkin painostettiin hyväksymään jäsenyyssopimuksen vieminen kansanäänestykseen, mikä tarkoitti käytännössä samaa kuin tuen antaminen jäsenyydelle. Jos puoluekokous olisi hyväksynyt Risto Volasen hylkäämisesityksen, Suomi ei olisi unioniin liittynyt, eikä olisi Ruotsikaan.

Kansanäänestyksen jälkeen Ahon hallitus yritti hyväksyttää liittymissopimuksen eduskunnassa hyvin tiukassa aikataulussa ja nimenomaan ennen Ruotsin kansanäänestystä. Jouduin organisoimaan jarrutuskeskustelun, jolla lopullinen päätös saatiin siirretyksi sen yli.

Ruotsalaiset kuitenkin luulivat, että Suomen jäsenyys oli jo ratkaistu, ja äänestivät niukalla enemmistöllä jäsenyyden puolesta. Se ratkaisi myös Suomen kohtalon.

Tämä tappio minua edelleen suuresti harmittaa, kun tarjolla oli parempi vaihtoehto, Euroopan talousalue ja tiivis pohjoismainen yhteistyö. Pohjolan yhteisöstä olisi tullut "Euroopan Kanada".

Seuraava taistelu käytiin Suomen liittymisestä euroalueeseen. Esko Aho kannatti yhtenäisvaluuttaa. Kouvolan puoluekokouksessa vuonna 1996 saatiin kuitenkin aikaan päätös, jolla vastustimme yhtenäisvaluuttaan siirtymistä Maastrichtin sopimuksessa määritellyssä aikataulussa. Päätimme myös, että Suomen mahdollisesta jäsenyydestä päätetään myöhemmin puoluekokouksessa, tarvittaessa ylimääräisessä.

Esko Aho halusi, että Keskusta olisi tukenut Lipposen-Niinistön hallituksen pyrkimystä viedä Suomi euroalueesen ensimmäisten maiden joukossa. Alkuvuodesta 1997 käynnistin kampanjan maamme pysyttäytymiseksi euroalueen ulkopuolella. Puolueväen selkeä enemmistö vastusti Suomen jäsenyyttä.

Aho taktikoi ja lykkäsi ylimääräisen puoluekokouksen vuoden 1997 syksyyn, johon mennessä hallituspuolueet ja ay-liike ehtivät ajaa läpi ratkaisevat päätökset Suomen jäsenyydestä.

Helsingin puoluekokous hyväksyi Suomen jäsenyyttä vastustavan kannan, ja Keskustan eduskuntaryhmä äänesti eduskunnassa sitä vastaan. Edustajamme perustuslakivaliokunnassa katsoivat, että menettelytapa oli perustuslain vastainen, kun ei järjestetty kansanäänestystä eikä eduskunnalle annettu edes lakiehdotusta, vaan ainoastaan tiedonanto.

Jatkoin taistelua. Pyrin siihen, että Keskusta olisi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa ajanut liittymispäätöksen kumoamista. Tämä olisi ollut mahdollista, kun euron seteleitä ja kolikoita ei ollut otettu vielä käyttöön. Tällä teemalla olisimme varmasti voittaneet vaalit. Puolueen johto otti kuitenkin vaaliteemakseen työreformin, joka katkaisi kärjen vaalimenestykseltä, ja oppositiokausi jatkui.

Nyt olemme jälleen tien haarassa. Jäsenyys euroalueessa on vienyt Suomen vararikon partaalle.

Jos jatkamme tällä teillä, joudumme käymään läpi kovan hevoskuurin, jolla on syvällekäyvät taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset seuraukset. Maksaisimme kovan hinnan siitä, että saisimme olla mukana euroalueessa, joka on kehittymässä velkaunioniksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi.

Euroalueesta voi tietysti erota. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on kertonut, että oli jo olemassa suunnitelma Kreikan euroeroksi. Suomen hallitus ajoi aktiivisesti Kreikan eroamista. Se on tietysti mahdollista myös Suomelle, mutta monin verroin helpompaa kuin pahoin ylivelkaantuneelle Kreikalle.

Päätöksen aikaansaaminen on mahdollista. Keskusta aikanaan vastusti euroalueeseen liittymistä, ja oli oikeassa. Lähes kaikki Perussuomalaisten nykyiset kansanedustajat ilmoittivat Ylen vaalikoneessa katsovansa, että Suomen olisi parempi olla euroalueen ulkopuolella. Tukea saisimme myös oppositiosta.

Euroalueesta eroamisesta voidaan päättää samaa tiedonantomenettelyä käyttäen, jolla Suomi siihen vietiin. Tiedonannon hyväksymiseen tarvitaan vain kansanedustajien enemmistö. Kun eduskunta on päätöksensä tehnyt, asiasta neuvotellaan euroalueen muiden jäsenmaiden ja komission kanssa.

Aloitteeni kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa on vasta ensimmäinen askel taistelussani Suomen taloudellisen itsenäisyyden palauttamiseksi. Tarvittaessa otteet kovenevat.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu