Leikkauksille on vaihtoehto

Suomi on yhden totuuden ja yhden vaihtoehdon maa. Pyrkimys konsensukseen, yhteisymmärrykseen, tukahduttaa ajattelua ja tyrehdyttää vapaata keskustelua.

Nyt ainoa totuutemme on, että julkisen talouden tasapaino on palautettava ja kestävyysvaje täytettävä menoja leikkaamalla. Kilpailukykyä pyritään parantamaan palkkoja ja muita työntekijöiden etuuksia heikentämällä. Tasapuolisuuden vuoksi eläkeindeksit jäädytetään.

Oppositiokaan ei esitä vaihtoehtoa tälle peruslinjalle. Kaikki myöntävät, ettei verotusta voida ainakaan tuntuvasti kiristää. Osa oppositiosta pitää leikkauksia liian kovina, mutta myöntää, ettei valtion ja kuntien velkaantumista voida ainakaan sanottavasti lisätä.

Tämä vaihtoehdottomuus johtuu siitä, että Suomi liittyi vuoden 1999 alusta yhtenäisvaluutta euroon ja luopui samalla omasta raha- ja valuuttakurssipolitiikastaan. Talouspolitiikan keinovalikoimaan kuuluvat enää finanssi- ja tulopolitiikka. Kun Suomi on menettänyt kilpailukykynsä ja kun julkinen taloutemme on pahasti alijäämäinen, tarjolla on vain leikkausten tie.

Suomen jäsenyys euroalueessa on tabu, kielletty keskustelun aihe. Liittymistä yhtenäisvaluuttaan syntyi aikanaan valtaeliitin keskuudessa konsensus, jonka rikkoivat vain Keskusta ja SKL.

Keskustassakin puolueen johto kannatti Suomen jäsenyyttä, mutta kannattajien ja jäsenistön paine pakotti sen taipumaan kielteiselle kannalle. Myös koko kansan keskuudessa enemmistö vastusti jäsenyyttä. Tästä syystä asiasta ei järjestetty kansanäänestystä.

Yhtenäisvaluutta on epäonnistunut. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että synnytettiin liian laaja euroalue, jossa on mukana liian erilaisia kansantalouksia.

Eurosta on hyötynyt vain Saksa. Professori Vesa Kanniaisen johtama työryhmä on arvioinut, että euroalueen maat ovat kärsineet keskimäärin 10 prosentin hyvinvointitappion. Suomen tappio on ollut tätä suurempi, kuten vertailu Ruotsiin osoittaa.

Ruotsin ja Suomen taloudet ovat hyvin samankaltaiset. Kummallekin maalle oman valuutan dollarikurssilla on suuri merkitys.

Ruotsilla on ollut oma kelluva valuutta, jonka kurssi on tarpeen mukaan joustanut sekä ylös- että alaspäin. Suomi on kärsinyt jyrkistä vaihteluista euron dollarikurssissa.

Aluksi euro devalvoitui dollariin nähden noin 50 prosentilla. Tämä kurssi oli aivan liian alhainen Suomen taloudelle, joka alkoi ylikuumentua. Sitten euro revalvoitui noin 100 prosentilla, mikä oli Suomelle kohtalokkaan korkea kurssi olletikin kun kilpailukykymme oli halvan euron aikana heikentynyt.

Kurssi oli korkeimmillaan vuoden 2008 finanssikriisin alkaessa. Suomen vienti ja teollisuustuotanto romahtivat pahemmin kuin muissa saman kaltaisissa maissa. Tilannetta pahensi vuoden 2007 holtiton tuloratkaisu.

Vuodesta 2008 lähtien Ruotsin kansantalous on kasvanut 8 prosentilla, Suomen alentunut 6 prosentilla. Tämä ero johtuu pääosin siitä, että Suomi on kuulunut euroalueeseen.

Karkeasti voidaan laskea, että euroalueen ulkopuolella Suomen kansantalous olisi voinut olla nyt 25-30 miljardia euroa nykyistä suurempi ja julkisella taloudella olisi voinut olla käytettävissään viitisentoista miljardia nykyistä enemmän. Eikä valtio olisi juurikaan velkaantunut. Kriisimaita emme olisi joutuneet tukemaan.

Viime keväänä valtiovarainministeriö ennusti Suomen talouden kasvavan tällä vaalikaudella keskimäärin yhdellä prosentilla vuodessa. Tähän perustuen esitettiin se talouspolitiikan peruslinja, johon kaikki puolueet eduskuntavaalien yhteydessä sitoutuivat.

Kasvu on kuitenkin hitaampaa. Tänäkin vuonna taloutemme supistuu, ja tuleville vuosille ennustetaan nyt nollakasvua. Ahdinko pahenee.

Leikkausten linjalle on vaihtoehto. Jos Suomi ottaisi käyttöön rinnakkaisvaluutan ja toteuttaisi lisäksi järkevää tulo- ja finanssipolitiikkaa, taloutemme voisi kasvaa lähi vuosina noin kolmen prosentin vuosivauhtia.

Neljän vuoden kuluttua kansantulomme voisi olla yli 20 miljardia euroa ennakoitua suurempi ja julkisen vallan käytössä voisi olla yli 10 miljardia ennakoitua enemmän. Valtion velkaantuminen pysähtyisi nopeasti.

Kasvun ansiosta palkkojen leikkauksista, eläkeindeksien jäädyttämisestä ja pahimmista menoleikkauksista voitaisiin luopua. Kaikki voittaisivat. Vireillä olevat rakenneuudistukset on toteutettava joka tapauksessa.

Samalla vapautuisimme velkaunioniksi ja liittovaltioksi kehittyvästä euroalueesta ja pääsisimme liittymään Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden joukkoon.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu