Demokratian ritarit

Viime aikoina olen joutunut tekemään vaikeita päätöksiä. Ensin ilmoitin jättäytyväni sivuun Keskustan puoluevaltuuston, puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan työstä. Viime viikolla perustin uuden puolueen, Kansalaispuolueen.

Syynä  näihin ratkaisuihin oli syvä tyytymättömyyteni Keskustan ja koko hallituksen linjaan kaikkein tärkeimmissä asioissa – ulko-, turvallisuus- ja maahanmuuttopolitiikassa, aluepolitiikassa ja Eurooppa-politiikassa.

Kuluneet pari viikkoa ovat osoittaneet, kuinka oikeita nämä vaikeat päätökseni olivat.

Pari päivää sitten kerrottiin, että Yhdysvaltain ilmavoimien hävittäjät tulevat harjoittelemaan Karjalan lennostoon. Eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Seppo Kääriäinenkin on joutunut kyselemään, mistä tässä on kysymys. Valtiovarainministeri Alexander Stubb on jälleen julistanut ajavansa Suomen liittymistä Natoon jo seuraavalla vaalikaudella.

Maahanmuuttopolitiikassa olemme kuulleet ehdotuksia pakolaiskiintiön korottamisesta, vaikka Suomen kiintiö on suhteellisesti jo yksi EU-maiden suurimmista. Noin puolet jäsenmaista ei ota kiintiöpakolaisia ollenkaan. Sisäministeri Petteri Orpo on puhunut jopa Suomen kiintiön moninkertaistamisesta.

Aluepolitiikassa on tehty myönteistäkin. Liikenneväylien korjausvelan pienentämiseen käytettävät määrärahat jaettiin varsin tasapuolisesti eri puolille maata. Lappikin sai osansa.

Tämän ratkaisun aluepoliittisen merkityksen kuitenkin mitätöi samaan aikaan tehty päätös rahoittaa Helsingin ja Espoon paikallisliikennettä palvelevaa Raide-Jokeri -nimistä raitiotietä 83 miljoonalla eurolla. Raide-Jokeri on osa keskittävää metropolipolitiikkaa, joka tähtää siihen, että yli puoli miljoonaa suomalaista muuttaisi pääkaupunkiseudulle.

Tähän mennessä metropolipolitiikkaa palveleviin liikenneinvestointeihin, lähinnä Kehärataan ja Länsimetroon, on käytetty valtion varoja lähes miljardi euroa. Länsimetron rahoittaminen oli jotenkin perusteltua. Kehärata sen sijaan oli kallis virheinvestointi. Raide-Jokeriin, Länsimetron jatkamiseen ja Pisara-rataan valtion varoja ei pidä käyttää, Tallinnan junatunnelista puhumattakaan.

Kataisen-Stubbin hallitus loi järjestelmän, jonka mukaan valtio rahoittaa paikallisliikenteen investointeja, jos kaupungit sitoutuvat rakennuttamaan runsaasti uusia asuntoja. Nykyinen hallitus näyttää jatkavan tätä vahingollista keskittämispolitiikkaa.

Keskittävä metropolipolitiikka on vahingollista sekä pääkaupunkiseudulla asuville että maakuntakaupunkien ja maaseudun ihmisille. Siitä on luovuttava. Suomen tulevaisuus perustuu maamme rikkaisiin luonnonvaroihin. Siksikin koko Suomea on kehitettävä tasapuolisesti.

Eurooppa-politiikan linjaa osoittaa suunnitelma luopua vapaaehtoisesti kuorma-autojen kabotaasi-liikenteelle asetetuista kansallisista rajoituksista. Ulkomaiset kuljetusyritykset ollaan päästämässä nykyistä vapaammin kilpailemaan Suomen sisäisistä kuljetuksista. Edellisen hallituksen liikenneministeri ja Euroopan parlamentin liikennevaliokunnan jäsen Merja Kyllönen ei pidä tätä tarpeellisena eikä viisaana.

Tärkeimmästä Eurooppa-politiikan kysymyksestä, Suomen jäsenyydestä euroalueessa, ei edes keskustella. Eduskunnassa tiistaina käyty keskustelu osoittaa, että kaikki eduskuntapuolueet aikovat jatkaa sisäisen devalvaation ja leikkauspolitiikan linjaa. Tälle politiikalle on vaihtoehto, eroaminen euroalueesta. Se palauttaisimme nopeasti kilpailukykymme, ja saisi taloutemme, työllisyytemme ja tulomme taas kasvuun. Kipeimmistä valtiontalouden leikkauksista voitaisiin luopua.

Kansalaispuolue tarjoaa vaihtoehdon nykyisen hallituksen ja nykyisten puolueiden politiikalle. Toivon, että se rohkaisee eri puolueisiin lukeutuvia toisinajattelijoita vaikuttamaan oman puolueensa linjaan. Suoran vaikutuskanavan Kansalaispuolue tarjoaa niille, jotka ovat valmiit toimimaan demokratian ritareina ja muuttamaan yhteiskunnallisen kehityksen suuntaa.