Miksi meidän ei pidä uskoa Sixten Korkmania

”Miksi Paavo Väyrynen on väärässä” kysyi Sixten Korkman kolumnissaan (HS 11.2.). Hänen vastauksensa on puhdasta politiikkaa. Suomen eroaminen euroalueesta olisi Korkmanin mielestä poliittinen pommi, joka järkyttäisi koko Eurooppaa. Sen jälkeen Suomen lähin ja kenties ainoa ystävä olisi Vladimir Putin, kirjoitti Korkman.

Korkman myöntää, että talouden ja politiikan eliitti vei Suomen rahaliittoon poliittisista syistä. Korkman itse kuului tähän eliittiin.

Poliittinen syy oli halu viedä Suomi Euroopan ytimeen ja osaksi ylikansallista liittovaltiota. Jopa turvallisuuspoliittista perustetta käytettiin. Ajatuksena oli, että rahaliiton myötä EU kehittyisi sotilasliitoksi, jonka kautta Suomi liittyisi Natoon. 

Mukana oli myös sisäpoliittisia syitä. Suuri osa politiikan ja talouden eliitistä ajatteli, että jäsenyys rahaliitossa johtaisi markkinavoimien vapautumiseen ja Suomen korporatiivisen järjestelmän murenemiseen.   

Kolumnissaan Korkman esittää taloudellisia ja käytännöllisiä perusteita euroeroa vastaan. Argumentit ovat voimattomia. Tämän Korkman itsekin tietää.

Komissiolla oli valmis suunnitelman Kreikan eroamiseksi, ja euroryhmässä lähes kaikki jäsenmaat kannattivat sen toteuttamista. Suomi oli yksi innokkaimmista.

Suomen eroaminen euroalueesta on tietysti sekä taloudellisessa mielessä että käytännössä monin verroin helpompaa kuin pahasti velkaantuneen Kreikan.

Koko rahaliitto oli ensi sijassa poliittinen hanke. Sen piti vahvistaa Eurooppaa ja lisätä unionin yhtenäisyyttä. Toisin on käynyt. Yhtenäisvaluutta on tuottanut taloudellista vahinkoa ja se on synnyttänyt rajuja ristiriitoja jäsenmaiden sisälle ja niiden välille.

Viiden presidentin suunnitelma tähtää siihen, että euroalueen ongelmat ratkaistaisiin kehittämällä euroalue yhteisvastuulliseksi velkaunioniksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi, jolla on yhteinen budjetti, valtiovarainministeri, hallitus ja parlamentti. Korkman esittää, että Suomen tulee hinnalla millä hyvänsä olla tässä mukana.  

Vierailin viime vuoden lopulla Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan mukana Berliinissä. Tapasimme Saksan taloudellisen ja poliittisen eliitin edustajia.

Liittopäivien EU-valiokunnan tapaamisessa kävi ilmi, että Saksassa vahvat voimat toivovat euroalueen purkautuvan siten, että kriisimaat siitä eroaisivat. Sen jäsenet katsoivat, että euroalueesta eroaminen on oikeudellisesti mahdollista.

Jos Suomi ja eteläiset kriisimaat eroaisivat euroalueesta, lähestyttäisiin sitä tilannetta, jota mm. Wolfgang Schäuble aikoinaan tavoitteli. Yhtenäisvaluutassa (single currency) olisivat keskenään samankaltaiset ydin-Euroopan maat, jotka muodostaisivat ns. optimaalisen valuutta-alueen. Muille euro olisi oman valuutan rinnalla käytettävä yhteinen raha (common currency).

Suomi vaikutti aikanaan siihen, että liian laaja euroalue toteutettiin. Nyt voisimme tehdä palveluksen koko Euroopalle helpottamalla sen hallittua purkamista. Rahaliiton osittainen purkautuminen vauhdittaisi talouskasvua ja lisäisi EU:n yhtenäisyyttä.

Tärkeintä olisi kuitenkin se, että Suomi palauttaisi nopeasti oman kilpailukykynsä. Taloutemme, työllisyytemme, kansalaisten tulot ja valtion verotuotot alkaisivat kasvaa. Valtion velkaantuminen pysähtyisi eikä kipeimpiä menoleikkauksia olisi tarpeen toteuttaa.