EU:n maatalouspolitiikka rikkoo perussopimusta

 

 

 

Euroopan unionin maatalouspolitiikan pitäisi perussopimuksen mukaan vakauttaa markkinat ja taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso. Luonnonolojen erot tulisi ottaa huomioon siten, että maataloutta voidaan harjoittaa koko unionin alueella.

 

 

Suomessa perussopimus ei toteudu. Maatilojen kannattavuus on romahtanut ja viljelijät ovat joutuneet taloudelliseen ahdinkoon. Yhteinen maatalouspolitiikka on johtanut tilojen ylivelkaantumiseen ja suuri osa niistä uhkaa ajautua vararikkoon.

 

 

Liberaali maatalouspolitiikka ei sovi Suomen oloihin. Meillä luonnon olosuhteet ovat kaikkein vaikeimmat. Kilpailun lisääntyminen heikentää väistämättä tuotannon kannattavuutta alueilla, joilla tuotantokustannukset ovat korkeimmat.

 

 

Kaikki tuotannonalat ovat olleet jo pitkään vaikeuksissa. Vilja- ja sikatilojen kannattavuus on heikentynyt jo useiden vuosien ajan. Tiukkaa on muussakin lihantuotannossa.

 

 

Vaikein on kuitenkin nyt maitotilojen tilanne.

 

 

Liberaali politiikka johti maitokiintiöiden poistamiseen, mikä on heikentänyt ja heikentää tilojen kannattavuutta. Venäjälle asetettujen pakotteiden ja Venäjän vastapakotteiden perusteella maksetut korvaukset olivat mitättömät. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan synnyttämä taakka olisi pitänyt ja pitäisi kantaa yhdessä.

 

 

Samaan aikaan kun liberaali maatalouspolitiikka ja pakotteet heikentävät tilojen kannattavuutta, tukia leikataan ja byrokratiaa kasvatetaan.

 

 

Suomen maataloudessa on nyt hätätila. Hallituksen tulee käynnistää komission kanssa neuvottelut kriisituen maksamiseksi EU:n varoista Suomen maataloudelle. Ellei tämä ole mahdollista Suomen on voitava lisätä kansallista tukeaan.

 

 

Samalla on käynnistettävä neuvottelut siitä, kuinka EU:n perussopimuksen määräykset saadaan toteutetuiksi kuluvalla ja tulevilla rahoituskausilla myös Suomessa. Meidän on saatava erityisasema yhteisessä maatalouspolitiikassa.

 

 

Myös tilojen velkataakkaa on voitava keventää.

 

 

Hallinnossakin tarvitaan erityisratkaisuja. Eikö viljelijöille voitaisi maksaa ennakkoja aikaisempien tukipäätösten pohjalta? Lopulliset tuet otettaisiin huomioon myöhemmissä maksatuksissa.

 

 

Pulmia on myös valtioneuvoston tasolla. Nykyisissä oloissa maa- ja metsätalousministerin pitäisi voida keskittyä pelkästään peruselinkeinojen edistämiseen. Ministereiden työnjakoa kannattaisi harkita uudelleen.

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu