Kuinka oikeassa olinkaan

Viime aikojen tapahtumat ovat osoittaneet kuinka oikeassa olin, kun vetäydyin sivuun Keskustan puolue-elinten työskentelystä ja lopulta perustin Kansalaispuolueen. 

Jouduin näihin koviin päätöksiin sen vuoksi, että olin menettänyt mahdollisuuteni vaikuttaa Keskustan kautta niiden yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttamiseen, joita olen koko urani ajan pitänyt tärkeimpinä. Perimmäinen syy tähän on se, että Keskustan aatteellinen linja on muuttunut.

Kun Maalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi 1960-luvun puolivälissä, sen aatteellinen perusta oli hukassa.

Vuoden 1970 eduskuntavaalien murskatappion jälkeen me silloiset nuorkeskustalaiset käynnistimme voimakkaan aatteellisen työn. Syvennyimme Santeri Alkion ajatuksiin ja yhdistimme ne Georg Henrik von Wrightin ja Reijo Wileniuksen filosofiaan.

Liitimme toisiinsa alkiolaisen ihmisyysaatteen ja vihreät ympäristöarvot. Loimme ohjelman, jolla Keskusta nousi 1980-luvun lopulla Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Keskusta nojautui talonpoikaisiin juuriinsa. Sen politiikan perustana olivat henkiset, hengelliset ja yhteisölliset arvot. Puolue toteutti tervettä talouspolitiikkaa ja pyrki rakentamaan tasa-arvoista ja hajautettua ihmisyyden yhteiskuntaa. Aluepolitiikalla oli keskeinen merkitys. Pyrimme vahvistamaan maaseudun ja maakuntien elinvoimaa ja estämään liiallista keskittymistä suurimpiin kaupunkeihin.   

Turvallisuuspolitiikassa Keskusta tuki voimakkaasti Paasikiven-Kekkosen linjaa.

Samaan aikaan kun puolue nousi suurimmaksi, sen toimintaan tuli mukaan uusi nuorten sukupolvi, joka otti tehtäväkseen muuttaa Keskusta liberaalipuolueeksi. Tässä he ovat nyt onnistuneet.

Lahden puoluekokouksessa vuonna 2010 puolueen keskeisiin johtotehtäviin valittiin Mari Kiviniemen johdolla vain liberaaleja. Seuraavan kevään eduskuntavaaleissa Keskusta koki historiansa suurimman vaalitappion. Äänestäjien luottamus menetettiin.

Vuoden 2012 presidentinvaaleissa luottamus palautui ja se vahvistui edelleen sen jälkeen, kun Juha Sipilä oli valittu puolueen johtoon. Olin tyytyväinen Juhan valintaan, sillä olin saanut sen käsityksen, että olemme asioista jokseenkin samaa mieltä.

Minulle täysin käsittämättömästä syystä Juha antoi kuitenkin viime kevään eduskuntavaalien jälkeen hallitus- ja eduskuntapolitiikan liberaalien käsiin.

Liberalismilla on erilainen arvoperusta ja tavoitteet kuin alkiolaisuudella. Liberalismi perustuu materialistisiin arvoihin. Siinä yhdistyvät toisiinsa arvoliberalismin vapaamielisyys moraaliasioissa ja oikeistoliberaali talous- ja aluepolitiikka. Ympäristöpolitiikassa liberalismi johtaa helposti cityvihreään linjaan. Eurooppa-politiikassa liberaalit ovat yleensä federalisteja ja turvallisuuspolitiikassa he ovat taipuvaisia siirtymään Paasikiven linjalta liittoutumisen tielle.

Tätä kaikkea olemme viimeksi kuluneen vuoden aikana kokeneet.

Viime päivinä olemme kuulleet rohkeita esityksiä jopa liikenneväylien ja terveydenhuollon yhtiöittämisestä ja kilpailun avaamisesta aloille, joille se ei sovi. Hyvää tarkoittava normien purkukin näyttää johtavan vahingollisiin tuloksiin, kuten kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen. Keskittävää metropolipolitiikkaa jatketaan. Näin käy, kun perustana ovat liberalismin arvot ja tavoitteet.

Olen perustellut irrottautumistani Keskustan toiminnasta ja uuden puolueen perustamista sillä, mitä Martti Luther sanoi kun hän puolusti toimintaansa keisari Kaarle V:n edessä Wormsin valtiopäivillä vuonna 1521:

"Toimiminen vastoin omaatuntoa on vahingollista terveydelle ja mielenrauhalle. Siksi en voi perääntyä. Tässä seison, enkä muuta voi."

Nyt omatunto on kevyt ja mieli rauhallinen.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu